Thermacell normalisoi luontokatoa

Kiistelty hyttystorjuntalaite Thermacell on jälleen esillä mediassa. Tänä vuonna huomiota ovat herättäneet hyönteistutkija Marko Mutasen Thermacell-myönteiset haastattelut Kalevassa (23.5.) ja Helsingin Sanomissa (10.6.).

Haastatteluissa Mutanen korostaa Thermacellin olevan oikein käytettynä ympäristölle vaaraton. Laitteen ympärillä pyörivää kohua hän pitää ylimitoitettuna ja moittii laitteen kritisoijia tekopyhyydestä.

Monet haastatteluissa esitetyistä väitteistä ovat ongelmallisia ja osin harhaanjohtavia, sillä ne jättävät huomiotta Thermacell-keskustelun yhteiskunnallisen ulottuvuuden. 

Ilmastokriisin myötä on alettu vihdoin hahmottaa, etteivät luonto ja yhteiskunta ole toisistaan erillisiä kokonaisuuksia. Yhteiskunnalliset asenteet ja valtarakenteet vaikuttavat esimerkiksi luontokadon kiihtymiseen, minkä vuoksi sen pysäyttäminen vaatii yhteiskunnallista muutosta. 

Thermacellissa ongelmalliset yhteiskunnalliset rakenteet tiivistyvät erityisen voimakkaalla, symbolisesti latautuneella tavalla – siksi sitä vastustetaan. 

Myös hyönteisten ahdinkoon johtaneet syyt ovat rakenteellisia. Mutanen onkin oikeassa sanoessaan, että yksittäisten Thermacellin käyttäjien syyllistäminen vie huomion pois hyönteisiä uhkaavalta ympäristökadolta. Hän päätyy kuitenkin hieman naiivisti rinnastamaan Thermacellin käytön vastustamisen kaikenlaisten hyönteisten  – kuten päätäiden – tappamisen vastustamiseen.

Kohu laitteen ympärillä tuo esiin laajamittaisen muutoksen suhteessamme hyönteisiin, mihin on vaikuttanut näkyvä uutisointi globaalista hyönteiskadosta. Muutos muistuttaa sitä, miten antropologi Irus Braverman kuvaa muutosta suhteessamme koralleihin: ennen vähäpätöisinä ja hädin tuskin elävinä pidetyt olennot on tunnistettu haavoittuvaisiksi ja ekosysteemeille välttämättömiksi kokonaisuuksiksi. 

Thermacellissa ja muissa samankaltaisissa laitteissa käytetty pralletriini on voimakas hyönteismyrkky, jonka laajempia vaikutuksia ei vielä kunnolla tunneta. Kohussa ei niinkään vastusteta yksittäisten itikoiden (tai täiden) tappamista kuten Mutanen antaa ymmärtää, vaan hyönteisten laajamittaisen hävittämisen rakenteellista normalisointia, mihin Thermacell taustayhtiöineen osallistuu. 

Samoihin rakenteisiin liittyy myös yksi nykyisen talousjärjestelmämme ongelmista, jossa voitot yksityistetään ja riskit yhteistetään siirtämällä vastuuta kuluttajalle. Laitteen maahantuojan Proviter Oy:n tavoitteena on tehdä voittoa eikä edistää vastuullista kulutusta. Kohun aloittaneessa kevään 2021 mainoskampanjassa laitteita markkinoitiin retkeilyyn sopivina, vaikka niiden käyttö on kielletty pihapiirien ulkopuolella. Laitteita päätyy kansallispuistojen nuotiopaikoille luultavasti myös tänäkin vuonna ohjeistuksista huolimatta.

Torjunta-aineiden todelliset vaikutukset huomataan usein vasta niiden ollessa jo laajamittaisessa käytössä. Tällöinkin niiden säätely törmää helposti valmistajien lobbaukseen, kuten DDT:n ja glyfosaatin tapaukset ovat osoittaneet. Mikäli pralletriinista paljastuisi ennen huomaamattomia haittavaikutuksia, ei siitä vastaavia yhtiöitä saataisi vastuuseen vahingon jo tapahduttua. Hiljattain Helsingin Sanomien haastattelemat asiantuntijat huomauttivat myös pralletriinitutkimuksiin liittyvistä puutteista sekä eturistiriidoista rahoituksen suhteen (HS 18.6.).

Myös median soisi kirjoittavan aiheesta varovaisemmin. Yhden tutkijan näkemys ei tee laitteen vaarattomuudesta vielä tieteellistä faktaa, vaikka moni lukija näyttää niin olettaneen. Muidenkin tutkijoiden näkemyksiä Mutasen väitteisiin on tuotu ilmi esimerkiksi Ilta-Sanomissa (12.6.), mutta Hesarissa vasta yli viikko haastattelun julkaisun jälkeen. Lukiessani Mutasen haastattelua HS.fi:stä tekstissä komeili vieläpä Thermacellin mainos, mikä ei ainakaan paranna kuvaa journalistisesta riippumattomuudesta.  

Mutasen mukaan paras tapa auttaa hyönteisiä on suojella niiden elinympäristöjä. Se on hieno ja kannatettava tavoite. Se ei kuitenkaan yksin riitä niin kauan kun yhteiskunta kannustaa näkemään hyönteiset vaivana, jota voi torjua seurauksista välittämättä. 

Toimitus

• Artikkelikuva: Wikimedia Commons (CC0)

Luettavaa

• Irus Braverman, 2018: Coral Whisperers: Scientists on the brink. University of California Press.
• Sherry B. Ortner, 1973: On Key Symbols. American Anthropologist 75 (5): 1338-1346.
• Edmund Russell, 2003: War and Nature: Fighting humans and insects with chemicals from World War I to Silent Spring. Cambridge University Press.
• David L. Wagner ym., 2021: Insect decline in the Anthropocene: Death by a thousand cuts. PNAS 118 (2) e20239891.