Janne Rantala on tutkijatohtori Africa Open Institutessa Stellenboschissa ja kansainvälisen Interligados-kollektiivin jäsen.
Hiphop-kulttuuri luotiin lähes 50 vuotta sitten New Yorkin ghetoissa, josta se yllättäen levisi kaikkialle maailmaan. Kaupallisesta menestyksestä huolimatta hiphopin ytimessä on säilynyt kyky yhdistää erilaisia ihmisiä ja penseys ansaitsemattomia etuoikeuksia kohtaan.
Usein sanotaan, että historia on voittajien kirjoittamaa. Suomessa sisällissodasta kirjoitettiin pitkään lähinnä valkoisten näkökulmasta. Monen kaupungin keskipisteestä löytyy voittajaosapuolta ylistävä veistos – niin myös työläiskaupunki Joensuusta. Harvoin voittaja pystyy kuitenkaan muokkaamaan historiaa kokonaan ja pysyvästi mieleisekseen.
Pystytkö kuvittelemaan maan, jossa julkinen valta ei enää tarjoa kansalaisille kelvollista koulutusta, päivähoitoa, eläkettä, jalkapallokenttiä, terveydenhuoltoa, toimivaa joukkoliikennettä eikä virkistysalueita? Hoivan sijaan valtio tarjoaa historiallista totuutta ja järjestystä.
Räp-muusikoiden osallistumista yhteiskunnalliseen debattiin Mosambikin pääkaupungissa Maputossa tutkinut kulttuuritieteiden tohtoriopiskelija, tiedetoimittaja ja kolumnisti Janne Rantala kirjoittaa kolumnissaan afrikkalaisen musiikin tahtilajeista, ja niiden parantavasta voimasta henkilökohtaisten kokemuksiensa pohjalta. Millainen voima musiikilla voikaan olla?
Monikansallisessa populäärikulttuurissa vuosi 2014 muistetaan twerkkauksesta ja vuosi 2015 helposti opittavasta quadradinho-tanssiliikkeestä. Mosambikin perinteisiin tanssityyleihin ja niistä ammentavaan urbaaniin marrabentaan takamuksen pyöritysliikkeet, eli suomeksi vanhastaan hetkutus, ovat kuitenkin kuuluneet aina.
