Martta Kaskinen on valtiotieteiden maisteri, ja perehtynyt pro gradussaan kehitysyhteistyön varainhankintaviestinnän sukupuolittuneihin narratiiveihin. Parhaillaan hän työstää väitöskirjaansa Helsingin Yliopistolla feministisen aktivismin muodoista Keniassa. Häntä kiinnostavat mm. humanitarismin valta-asetelmat ja post-kolonialistinen feminismi.
Nenäpäivää on kritisoitu jonkin verran Suomessa, ja sen kansainvälistä konseptia sitäkin rajummin. Kritiikin kohteena on usein asetelma, jossa länsimaalainen julkkis lähetetään globaaliin etelään todistamaan kurjuutta. Suomalaisten lähettäminen Afrikan köyhimpiin kyliin ei kuitenkaan ole konseptin ainoa ongelma.
Me Naiset -radiokanava on brändätty suomalaisen naiseuden moninaisuuden äänitorveksi. Juontajiksi palkattiin kuitenkin vain valkoisia, kauneusihanteisiin istuvia heteronaisia.
Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa henkilökuvan suomalaisnaisesta, joka päätti 19-vuotiaana perustaa lastenkodin Kenian maaseudulle. Pian Yle teki samasta naisesta ihannoivan jutun, ja lukuisat muut lehdet seurasivat perässä. Kriittistä näkökulmaa omatoimisesta hyväntekemisestä ei tuotu esiin, vaikka tutkimukset osoittavat kritiikin tarpeen.
