Post by Tuomas Tammisto

Kesällä ilmestynyt elokuva Saamelaisveri kuvaa niin arkipäivän kuin institutionaalisen rasismin aiheuttamaa kipua yksilöille ja yhteisöille. Elokuva sijoittuu pääosin 1930-luvun Ruotsiin. Sen keskiössä ovat saamelaislapset sisäoppilaitoksessa, jossa heitä ruotsalaistetaan kieltämällä mm. saamen puhuminen. Sekä arkipäiväinen että institutionalisoitu rasismi on kuvattu hyvin hienovaraisesti. Elokuva ei jätä epäilyksiä siitä, minkälaista vahinkoa saadaan aikaan kieltämällä kieli, halventamalla saamelaiskulttuuria ja kieltämällä tasavertainen ihmisyys. Vaikka elokuva sijoittuu Ruotsiin, pätee kuvaus Suomeenkin.

Tämän hetken kuumimpia puheenaiheita on rasismin ja fasismin vastainen liikehdintä. Perussuomalaiset ovat saaneet osakseen kritiikkiä puolueen jäsenten kytköksistä äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Tapa, jolla puolueen poliittiset toimijat ovat kiistäneet kritiikin, muistuttaa tapaa jolla haitallista toimintaa harjoittavat yritykset vastaavat niiden toimintaa koskevaan kritiikkiin. Tämä kirjoitus pyrkii osoittamaan, missä tällaista argumentointia neljän eri perussuomalaisen poliitikon puheissa tapahtuu, ja mitä se merkitsee.

Vuoden 2015 metsäpalot Indonesiassa ovat olleet tuhoisimmat sitten vuoden 1997. Noin kaksi miljoonaa hehtaaria metsää on palanut ja Indonesian hiilidioksidipäästöt kasvaneet niin, että ne kattavat nyt jopa kolme prosenttia globaaleista päästöistä. Indonesia on oivallinen esimerkki siitä, miten historia ja poliittinen järjestelmä sekä globaalit rakenteet ovat vaikuttaneet ympäristön tilaan. Erittelemme syitä, jotka liittyvät Indonesian valtion muodostukseen ja raja-alueilla tapahtuneisiin ympäristömuutoksiin ja tulipaloihin. Näitä tekijöitä ymmärtämällä voidaan nähdä, miksi tulipalot ovat niin hallitsemattomia ja tuhoisia juuri Indonesian tietyillä saarilla.