Henkisyys on niin olennainen osa ihmisyyttä, että sitä on antropologiassa tutkittu aivan tieteenalan alkuajoista asti. Taipumusta kokea yliluonnollisen tai ei-inhimillisen läsnäolo ja vaikutus tutkitaan esimerkiksi paneutumalla erilaisiin rituaaleihin, seremonioihin ja uskomuksiin, tai tarkkailemalla ihmisten tapaa toteuttaa uskoaan jokapäiväisessä elämässään. Tämän kategorian kirjoitusten myötä tutustut uskonnon ja henkisyyden aihepiiriin tarkemmin.
Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.
Suomalaisilla on jopa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen yleinen käsitys siitä, ettei islam sovi yhteen heidän kulttuurinsa kanssa. Ristiriitaa voi yrittää ratkaista, jos suhtautuu uskontoon ja kulttuuriin pakettien sijasta koreina.
Uskonto on varsin tavallinen aihe kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta suurelle yleisölle tehdyissä elektronisissa peleissä se on harvinaisempi. Miten uskontoa käsitellään peleissä sen ollessa mukana, ja miksi peliala poikkeaa tässä muista viihteen ja kulttuurin aloista?
Taikauskon olemassaolo hämmentää vuosikymmenestä toiseen. Miksi enteisiin ja amuletteihin turvaudutaan edelleen, tutkimustiedosta ja koulutuksesta huolimatta? Perinteiset uskomukset, onnen varmistelu ja maagiset yhteydet saavat voimansa intuitiosta, sosiaalisuudesta ja tunteista. Kaikkia toimiamme ei ensisijaisesti ohjaa tieto.
Itkuvirret ovat perinnettä, jota löytyy niin itämerensuomalaisesta kulttuuripiiristä kuin monilta muiltakin maailman kolkilta. Itkuvirret ovat olleet sekä rituaalista kansanrunoutta, väkevää tunteiden ilmaisua että viestintää tuonpuoleisen kanssa.
Positiivista asennetta korostaessa elämän varjopuolet jäävät vähemmälle huomiolle. Filosofi Sami Pihlströmin mukaan tämä on virhe. Kypsän ihmisen tulisi kyetä myös negatiiviseen ajatteluun, sillä maailman puutteiden myöntäminen on edellytys moraaliselle kypsyydelle. Onko negatiivisella ajattelulla jotain annettavaa myös antropologialle?
