Arkisto

Kuuluisa ranskalainen antropologi Claude Lévi-Strauss pohjasi jo 1949 ideansa kulttuurien olemassaolosta ajatukseen, jossa kaksi ihmisryhmää joutuu vaihtamaan puolisoita keskenään taatakseen oman ryhmän jatkuvuuden. Vaihtokauppoihin ryhtyminen tekee kummankin osapuolen tietoisiksi kulttuurieroista ja kulttuurisista rajoista. Kumpikin ymmärtää olevansa vähän toista normaalimpia, vähän enemmän ihmisiä, tai vain yksinkertaisesti parempia kuin oudot naapurit. Eriasteinen ”me ja muut” -ajattelu on yhteistä luultavasti miltei kaikille ihmisyhteisöille. Tämän vuoksi niin monilla kansoilla on esimerkiksi tapana viitata itseensä jollakin ”hyvää”, ”todellista” tai yksinkertaisesti ”ihmistä” merkitsevällä termillä, kun taas naapureihin viitataan tyypillisesti sellaisilla termeillä kuin ”tomppelit” tai ”paviaanit”.

Huumori on universaali osa ihmisyyttä; käsitykset siitä, millaiset huumorin muodot ovat soveliaita ja missä yhteyksissä huumori on sallittua, odotettua tai kiellettyä ovat kuitenkin sidoksissa historiallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin konteksteihin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komiikalle on tyypillistä sekä heijastaa että myös rikkoa sosiaalisen kanssakäymisen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esimerkiksi valtarakenteisiin on monivivahteinen ja epämääräinen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kyseenalaistaa totunnaisia sääntöjä, riippuen kerronnan kontekstista ja tulkinnallisesta näkökulmasta. Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haasteellinen kohde.

AntroBlogin työelämätoimitus jatkaa Eeva Berglundin aloittamaa kuukauden teemaa designin ja antropologian yhdistämisestä. Juttua varten haastattelimme Helsingin kaupungin kansainvälisten asioiden johtavaa asiantuntijaa Iina Oilinkia, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 1999 pääaineenaan sosiaaliantropologia. Hän on urallaan ollut tiiviisti tekemisissä sekä muotoilun että kaupunkisuunnittelun kanssa ensin nykyisen Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun ARKI-hankkeessa ja myöhemmin Helsingin kaupungilla useiden asumiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvien hankkeiden parissa.

Mikä on vankeusrangaistuksen tarkoitus, ja onnistuuko se tavoitteissaan? Tiistainen Arman Pohjatähden alla pureutui suomalaisiin vankiloihin niin vankien kuin myös heidän omaistensa, vankien kanssa työskentelevän henkilökunnan ja oikeuslaitoksen näkökulmasta. Jakso tarjosi paljon mielenkiintoista pohdittavaa ihmisyhteisöjen toimintalogiikasta kiinnostuneelle. Antropologista tarkastelua varten esiin nousivat erityisesti vankien saama sosiaalinen stigma ja sen leviäminen vankilan ulkopuoliseen elämään, sekä vankilan tarkoitus paikkana joka uudelleenorientoi yhteiseltä polulta poikenneet yksilöt takaisin yhteiskuntaan.