Seksuaalisuus ja sukupuoli

Pride-marsseja, Orlandon surmia ja queer-kulttuureita analysoiva kaksiosainen juttusarja jatkuu. Jokainen lesbo, homo ja trans* tietää täsmälleen, missä ei voi suudella, missä pitää irrottaa käsi kädestä, missä voi pukeutua ja elehtiä queeristi, missä voi flirttailla, kenen silmissä katseen voi antaa viipyä ja kenelle voi kertoa elämästään yksityiskohtia. Joskus kuitenkin sattuu erheitä, tai iskee halu haastaa rajoja tietoisesti. Tulos voi olla suoran tai epäsuoran väkivallan kohteeksi joutuminen.

Näkyminen Pride-paraatissa on muuttunut viime vuosina syvästi poliittiseksi esimerkiksi monille sateenkaariperheille, HIV+-järjestöille ja trans*-ihmisille. Miksi osa yhteisöä kieltäytyy olemasta mukana Priden spektaakkelissa?

Olemme pitäneet kevään ajan tiukasti silmällä Arman Alizadin dokumenttisarjaa Arman Pohjantähden alla. Suomalaista yhteiskuntaa kuohuttavia ajankohtaisia aiheita esille nostava sarja ansaitsee ensimmäisen esityskautensa päätteeksi antropologisen arvion. Sarjan viimeisen jakson teemana oli ajankohtainen, kiistanalainen ja vaikeasti määriteltävä asia: suomalaisuus. Jaksossa kulminoituivat sarjan vahvuudet ja heikkoudet. Pääsivätkö eri ryhmien edustajat tasapuolisesti ääneen tässä viimeisessä jaksossa - tai sarjassa ylipäänsä?

2010-luvulla biseksuaalisuuden poliittinen merkitys on vähentynyt, ja viihteellinen merkitys kasvanut. Se on ilmiö, jonka avulla voi houkutella erilaisia yleisöjä erilaisten mediasisältöjen pariin. Samalla biseksuaalisuus on termi, jota käytetään seksuaalisen identiteetin määrittelyyn.

Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on viime aikoina herättänyt keskustelua mediassa. Ilmiö on noussut esiin iltapäivälehtien lööpeissä sekä sosiaalisen median keskusteluissa kuten #Lääppijä–kampanjassa, jossa suomalaiset jakoivat kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. Seksuaalinen häirintä ei ole ilmiönä uusi, mutta siihen on alettu puuttua etenkin julkisuudessa entistä enemmän.