Vähemmistöt ja alakulttuurit

Alkuperäiskansa määritellään kulttuurisesti omaleimaiseksi väestöksi, joka on myöhemmin syrjäytetty, ja joka on jäänyt sivuun modernin valtion kehityksestä. Niiden oletetaan usein olevan kulttuurisia reliikkejä, jotka ovat säilyneet kansallisvaltion marginaalissa muinaisajoista lähtien. Alkuperäiskansan käsite on samalla aina poliittisesti latautunut, sillä sitä käytetään esitettäessä erityisiä poliittisia vaatimuksia. Mutta miten “alkuperäisiä” alkuperäiskansat kulttuureineen ovat?

Voiko lapsuudessa nähty Disneyn animaatioelokuva vaikuttaa aikuisen identiteettiin? Entä voiko eläinpukuun pukeutuminen olla merkki kulttuurituotannon muutoksesta? Turrifandom (engl. furry fandom) on kansainvälinen fanikulttuuri ja -yhteisö, jonka jäseniä yhdistää kiinnostus antropomorfisiin eli ihmismäisiin eläinhahmoihin. Turrien fanituksen kohteena ovat tällaisia eläinhahmoja sisältävät sarjakuvat, pelit, animaatioelokuvat ja -televisiosarjat.

Kulttuurisen omimisen käsite on tullut tutuksi lähinnä iltapäivälehtien kohukirjoitusten ja television keskusteluohjelmien kautta, joissa vähemmistöjä kuvataan omimisesta ”loukkaantuneina”. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ilmiön todelliset vaikutukset alkuperäiskansojen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen asemaan. Monet vähemmistöryhmät kokevat syrjintää käyttäessään julkisesti omien kulttuuriensa symboleita, vaikka samalla valtaväestö voi hyötyä näistä esimerkiksi taloudellisesti.

Ennakkoluulot Lähi-idästä tulevia (nuoria) miehiä kohtaan voivat olla joskus suuria. Kenttätyöt suomalaisena naisena arabimiesten parissa haastavat tutkijan pohtimaan omaa paikkaansa kulttuurissa sekä tutkijana että ystävänä. Olen tarkastellut muslimitaustaisten miesten asettumista Suomeen sekä osana suomalaista perhettä että “vapailla markkinoilla”, yksin tulleina ja täällä elävinä. Miten toimia naisena arabien parissa tehdyssä kenttätyössä ja millaisia käsityksiä sukupuolten suhteista maahanmuuttajien ja suomalaisten parissa elää?