Vähemmistöt ja alakulttuurit

Voiko lapsuudessa nähty Disneyn animaatioelokuva vaikuttaa aikuisen identiteettiin? Entä voiko eläinpukuun pukeutuminen olla merkki kulttuurituotannon muutoksesta? Turrifandom (engl. furry fandom) on kansainvälinen fanikulttuuri ja -yhteisö, jonka jäseniä yhdistää kiinnostus antropomorfisiin eli ihmismäisiin eläinhahmoihin. Turrien fanituksen kohteena ovat tällaisia eläinhahmoja sisältävät sarjakuvat, pelit, animaatioelokuvat ja -televisiosarjat.

Kulttuurisen omimisen käsite on tullut tutuksi lähinnä iltapäivälehtien kohukirjoitusten ja television keskusteluohjelmien kautta, joissa vähemmistöjä kuvataan omimisesta ”loukkaantuneina”. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ilmiön todelliset vaikutukset alkuperäiskansojen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen asemaan. Monet vähemmistöryhmät kokevat syrjintää käyttäessään julkisesti omien kulttuuriensa symboleita, vaikka samalla valtaväestö voi hyötyä näistä esimerkiksi taloudellisesti.

Ennakkoluulot Lähi-idästä tulevia (nuoria) miehiä kohtaan voivat olla joskus suuria. Kenttätyöt suomalaisena naisena arabimiesten parissa haastavat tutkijan pohtimaan omaa paikkaansa kulttuurissa sekä tutkijana että ystävänä. Olen tarkastellut muslimitaustaisten miesten asettumista Suomeen sekä osana suomalaista perhettä että “vapailla markkinoilla”, yksin tulleina ja täällä elävinä. Miten toimia naisena arabien parissa tehdyssä kenttätyössä ja millaisia käsityksiä sukupuolten suhteista maahanmuuttajien ja suomalaisten parissa elää?

Miten pelastetaan katoava kieli tai elvytetään marginaaliin ajettu kulttuuri? Kielen ja kulttuurin välinen suhde on kiistaton, mutta samaan aikaan kieliä kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Tämä johtuu yleensä siitä, että kieli ei siirry luontevasti vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille poliittisista tai sosiaalisista syistä. Myös Suomessa saamelaisten kielen ja kulttuurin siirto sukupolvien välillä on ollut vaarassa. Ongelmaan on löydetty yhtenä ratkaisuna kielipesät varhaiskasvatuksen muotona.

Millaiset tekijät ylläpitävät Suomen kantaväestön ja romanien välistä kulttuurista muuria? Tätä pohti tiistaina 11.4. esitetty Arman Pohjantähden alla. Romanit ovat maamme syrjityimpiä vähemmistöjä. Miksi heidän yhteiskunnallinen asemansa on niin heikko?

Viimeisten viikkojen aikana monien huomio on kiinnittynyt Helsingin keskustassa 10. helmikuuta alkaen mieltään osoittaneisiin Irakista ja Afganistanista saapuneisiin turvapaikanhakijoihin. Jatkuuko mielenosoitus vielä pitkään vai vastataanko turvapaikanhakijoiden vaatimuksiin? Mitä sanottavaa antropologialla on protestileiristä ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta?

Eikö Elvis Presley näytäkin hieman intiaanilta, varsinkin kuuluisissa esiintymisasuissaan? Hänen suonissaan todella virtasi Amerikan alkuperäisväestöjen veri, josta Elvis oli ylpeä. Aiheesta on tekeillä tietokirja Elvis Presley – His Native American Roots and Heritage. Teoksessa hän on jäävuoren huippu kulttuurista, rodullista ja historiallista kehitystä, jonka yksi kulminaatio hän oli.

Sanotaan, että kulttuurinen kuilu Suomen ja Venäjän välillä on yksi maailman suurimpia. Tämä näkyy esimerkiksi kielimuurina, lainsäädönnössä, elintasossa ja ennakkoluuloissa. Venäjä ja venäläinen kulttuuri on keskimäärin suomalaisille hyvin vierasta. Juuri tämän takia Suomen ja Venäjän välisillä hankkeilla on suuri painoarvo. Kulttuurivaihdossa vieras kulttuuri tulee lähelle esimerkiksi taiteen kautta, tehdä ennestään tuntematonta tutuksi. Kulttuurivaihto on myös tärkeä osa kansainvälistä politiikkaa.

Yhteiskuntatasolla teknologisessa kehityksessä ei ole kyse vain teknisistä sovelluksista, vaan ennen kaikkea prosesseista, jotka noita hyödykkeitä tuottavat. Prosessit saavat muotonsa ja sisältönsä pääosin modernin, länsimaisen intellektuaalisen perinteen luomaa taustaa vasten, mikä jättää alkuperäiskansoja teknologiaprosessien ulkopuolelle. Teknologinen kehitys luo lisäksi yhteiskunnallista levottomuutta erilaisten yhteiskuntamallien, perinteiden ja identiteettien sekoittuessa globalisaation edetessä.