Oikeusantropologiassa pureu­du­taan kysy­myk­siin lain ja sosi­aa­li­sen jär­jes­tyk­sen alku­pe­räs­tä ja ilme­ne­mi­ses­tä eri yhtei­söis­sä, eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Alan var­hai­sis­sa kes­kus­te­luis­sa painottui evo­lu­tii­vi­nen tulkinta, jonka mukaan natiivit yhteisöt elivät vailla län­si­mai­sil­le yhteis­kun­nil­le ominaista sosi­aa­lis­ta jär­jes­tys­tä ja lakia. Ongelmallinen tulkinta haas­tet­tiin kuitenkin 1900-luvun alku­puo­lel­ta alkaen.

Bronislaw Malinowski viitoitti teok­sel­laan Crime and Custom in Savage Society (1926) tietä ant­ro­po­lo­gi­sen lain tulkinnan suuntaan, joka huomioi pai­kal­li­sen kult­tuu­rin eri­tyi­syy­den aiempaa terä­väm­min. Malinowski teki kent­tä­tut­ki­mus­ta Melanesiassa Trobriand-saarten asuk­kai­den parissa ja havainnoi, kuinka he raken­si­vat ja yllä­pi­ti­vät sosi­aa­lis­ta jär­jes­tys­tä yhtei­söis­sään. Malinowskin oppi­lai­den tut­ki­muk­set syven­si­vät ymmär­rys­tä oikeuk­sien ja kult­tuu­rin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta enti­ses­tään: kult­tuu­rit paitsi tuottavat oikeus­a­jat­te­lua myös jat­ku­vas­ti muuttuvat lakienkin seu­rauk­se­na. Lain ja yhteis­kun­nan suhde alettiin siis ymmärtää aiempaa hie­no­syi­sem­pä­nä, ja myös etno­gra­fi­nen tut­ki­muso­te vakiintui kes­kei­sek­si osaksi oikeus­ant­ro­po­lo­gis­ta tutkimusta.

Oikeusantropologisia tutkimuskohteita

Oikeusantropologista tut­ki­mus­ta tehdään eri alueilla, joissa käsittely rakentuu usein eri­tyi­sa­lan klas­sis­ten teemojen ympärille. Muun muassa pohdinnat lakien ja oikeuk­sien vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta perin­tei­den kanssa ovat yleisiä, kuin myös lakien tar­kas­te­lu toisaalta eman­si­paa­tion ja vapauden lähteenä. Nämä kysy­myk­se­na­set­te­lut kiin­nit­ty­vät vahvasti muun muassa mus­li­mi­nais­ten hui­vi­de­bat­tei­hin sekä kes­kus­te­lui­hin alku­pe­räis­kan­so­jen itsehallinnosta.

Puhuttaessa oikeu­des­ta kult­tuu­riin viitataan usein erityisen perus­ta­van­laa­tui­si­na pidet­tyi­hin tar­pei­siin: kulttuuri on tapa elää ja keino yksilölle tehdä elä­mäs­tään mie­le­käs­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Toisaalta oikeuk­sis­ta puhutaan myös kult­tuu­ri­na. Oikeudet kun eivät ole abso­luut­ti­sia tai kult­tuu­ri­ses­sa tyhjiössä syn­ty­nei­tä, vaan niihin liitetään aina tie­tyn­tyyp­pi­siä kult­tuu­ri­si­don­nai­sia ajatuksia yksilöstä, yhtei­sös­tä ja toimijuudesta.

KuvaDerek Gavey (Flickr​.com, CC BY 2.0)

Oikeusantropologeja kieh­to­nei­siin kysy­myk­siin lukeu­tu­vat muun muassa ihmi­soi­keu­det. Vuoden 1948 ihmi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­nen julistus sai osan ant­ro­po­lo­geis­ta pohtimaan julis­tuk­sen väitettyä yleis­maa­il­mal­li­suut­ta. Muun muassa ant­ro­po­lo­gien suurin järjestö American Anthropological Association on joutunut pun­nit­se­maan kantaansa julis­tuk­seen. Tarkasteltavana on ennen kaikkea ollut se, jättääkö julistus huo­mioi­mat­ta kult­tuu­rien omat eri­tyis­piir­teet ja mah­dol­li­set vaih­toeh­toi­set tulkinnat oikeuk­sis­ta ja velvollisuuksista.

Ihmisoikeusjulistuksen hankalat kytkökset muun muassa poli­tiik­kaan ja epä­sym­met­ri­siin val­ta­suh­tei­siin asettavat haasteita ant­ro­po­lo­gi­sel­le tut­ki­muk­sel­le. Osa ant­ro­po­lo­geis­ta kannattaa julis­tus­ta ja pitää sitä käy­tän­nös­sä varsin hyö­dyl­li­se­nä ja arvok­kaa­na esi­mer­kik­si tilan­tees­sa, jossa tutkija haluaa asettua tukemaan yhteisön taistelua hal­li­tuk­sen repres­sio­ta vastaan. Osa ant­ro­po­lo­geis­ta puo­les­taan haluaa ottaa etäi­syyt­tä julis­tuk­seen, jonka ehkä tul­kit­se­vat vaa­ran­ta­van tie­teel­li­sen puo­lu­eet­to­muu­den ihanteen ja kuuluvan pää­asias­sa kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan kenttään. Muun muassa Miia Halme-Tuomisaari on tutkinut ihmi­soi­keuk­sien historiaa ja antropologiaa.

Muita kiin­nos­ta­via oikeus­ant­ro­po­lo­gi­sia tut­ki­musai­hei­ta ovat muun muassa alku­pe­räis­väes­tö­jen asema ja oikeudet sekä moni­kult­tuu­ri­suus ja oikeu­del­li­nen plu­ra­lis­mi. Esimerkiksi Suomessa kysymys saa­me­lais­ten oikeuk­sis­ta kuuluu oikeus­ant­ro­po­lo­gian eri­tyi­sa­lan polt­ta­vim­piin aihea­luei­siin. Muun muassa Reetta Toivanen on pereh­ty­nyt vähem­mis­tö­jen oikeuk­siin ja tehnyt tut­ki­mus­ta tällä saralla.

Niin ikään yhteisön sosi­aa­lis­ten normien ja valtion oikeu­del­lis­ten sääntöjen ris­ti­rii­tai­suus on puhut­ta­nut oikeus­ant­ro­po­lo­ge­ja ene­ne­vis­sä määrin. Pohdinnat poikien ympä­ri­leik­kauk­sis­ta ja tyttöjen suku­puo­lie­lin­ten sil­po­mi­ses­ta ovat herät­tä­neet paljon kes­kus­te­lua moni­kult­tuu­ri­suu­den mah­dol­li­suuk­sis­ta ja rajoista – niin tut­ki­joi­den kes­kuu­des­sa kuin yleisissä kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­luis­sa­kin. Oikeusantropologisen tut­ki­muk­sen merkitys on mitä toden­nä­köi­sim­min vain lisään­ty­mäs­sä kult­tuu­ri­ses­ti yhä moni­muo­toi­sem­mik­si muut­tu­vis­sa yhteiskunnissa.

  • Cowan, Jane K (2006) Culture and Rights after Culture and Rights. American Anthropologist 108 (1), 9 – 24.
  • Moore, Sally (toim.) (2004) Law and Anthropology: A Reader. Oxford, Wiley/​Blackwell.
  • Slotte, Pamela & Halme-Tuomisaari, Miia (toim.) (2015) Revisiting the Origins of Human Rights. Cambridge, Cambridge University Press.
  • Toivanen, Reetta (2012) Tarinoita yhden­ver­tai­suu­des­ta: Valta ja vähem­mis­töt ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kohteena. Oikeus 2, 271 – 277.
  • Toivanen, Reetta (2006) Anthropology and Human Rights, Journal of the Finnish Anthropological Society 3−4÷2006, 68 – 76.
  • Toivanen, Reetta (2006) Human Rights: A Stumbling Block for Anthropologists or how should we deal with Culture? Finnish Yearbook of International Law, 2006, 39 – 60.
  • Tuori, Kaius (2015) Lawyers and Savages: Ancient History and Legal Realism in the Making of Legal Anthropology. New York, Routledge.

Aiheesta lisää AntroBlogissa