Suurin osa ihmisistä pitää kukkien tuoksua miel­lyt­tä­vä­nä.

Kuinka kuvailisit punaista väriä ihmiselle, joka ei pysty näkemään? Miten selittäisit tietyn hajun henkilölle, joka ei ole koskaan haistanut samaa asiaa? Miltä vanhat kirjat tai bensiini tuoksuvat?

Tiettyjen makujen tai hajujen kokeminen miel­lyt­tä­vi­nä tai epä­miel­lyt­tä­vi­nä on vahvasti kult­tuu­ri­si­don­nais­ta. Aistikokemuksiin liittyvät miel­leyh­ty­mät eivät ole meissä syn­ty­mäs­tä saakka, vaan muo­dos­tu­vat ympä­röi­vien ihmisten ja paikkojen yhteis­vai­ku­tuk­ses­ta. Tämä tekee aisteista paitsi bio­lo­gi­sia, myös sosi­aa­li­sia ilmiöitä.

Hajumuistot ovat aisteihin lii­te­tyis­tä muis­tois­ta voi­mak­kaim­pia. Yksi nuuhkaisu voi kuljettaa meidät vuosien päähän ja herättää muis­ti­ku­via var­hais­lap­suu­des­ta saakka. Nämä vasta-ajetun nurmikon ja pullan tuok­sui­set muistot ovat monille tuttuja. Hajuaistin herät­tä­mät mie­li­ku­vat voivat vaikuttaa myös siihen, miten koemme itsemme ja paikkamme yhteis­kun­nas­sa.

Vielä 1700-luvun euroop­pa­lai­ses­sa lää­ke­tie­tees­sä ja kan­sa­nus­kos­sa hajujen uskottiin kantavan tauteja. Kaupunkien ja niiden viemärien löyhkä koettiin ter­vey­del­le vaa­ral­li­sek­si.

Hajuttomuus tai hajujen peit­tä­mi­nen nähtiin sivis­tyk­sen merkkinä — ja sivis­ty­nei­syys taas oli harvojen etuoikeus.

Varakkaammat yhteis­kun­ta­luo­kat pakenivat usein maaseudun, vuoriston tai meren­ran­nan raik­kaa­seen ilmaan. He saat­toi­vat myös peittää epä­miel­lyt­tä­vät tuok­sah­duk­set kalliilla par­fyy­meil­la. Hajujen kont­rol­loin­ti olikin osa euroop­pa­lais­ta ter­vey­den­huol­toa 1800-luvun loppuun saakka.

Tämä “hajurako” eri­lais­ten ryhmien välillä pitää pintansa nyky­päi­vä­nä­kin. Tuoksuja ja hajuais­tia käytetään yhä kuvaamaan yhteis­kun­nal­li­sia jakaumia ihmisten välillä. Eräs hajuja kult­tuu­ri­si­na ilmen­ty­mi­nä esittänyt ja niiden luomia asenteita nyky­päi­vän kon­teks­tis­sa käsi­tel­lyt tutkija tiivisti ilmiön lausah­duk­seen “Se, joka haisee pahalta, on paha, ja se, joka on paha, haisee pahalta.”

Saatamme kokea omaa nenäämme louk­kaa­van tuoksun tar­koit­ta­van, että sen lähde on alem­piar­voi­nen, vieras tai vaa­ral­li­nen. Meidän mie­les­täm­me epä­miel­lyt­tä­vä tuoksu ei kui­ten­kaan ole sitä kaikille. Reaktiot tuok­sui­hin perus­tu­vat vahvasti opit­tui­hin ja elet­tyi­hin koke­muk­siin.

Keskustelkaa: Herättävätkö jotkin tietyt tuoksut teissä voi­mak­kai­ta muistoja tai tun­te­muk­sia?