Altistumme nuoresta iästä saakka hajuille, jotka muistojen kautta muokkaavat identiteettiämme ja sitä, kenet koemme osaksi omaa ryhmäämme — ja kuka jää sen ulkopuolelle. Koska hajut koetaan hyvinä tai pahoina, niiden edustamat asiat tai hajujen lähteet luokitellaan usein samoihin lokeroihin.
Tabuiksi koetaan erityisesti sellaiset tuoksut, jotka eivät kuulu osaksi sosiaalista ryhmäämme. Hyväksytyt hajut vaihtelevat suuresti esimerkiksi varakkaan ja pienituloisen väestönosan välillä. Hajut vaikuttavat siihen, miten koemme toisemme.
Tabuiksi luokitellut tuoksut ovat usein lähtöisin ihmisestä. Niihin kuuluvat esimerkiksi hien ja ulosteen haju. Nämäkin ovat tabuja vain tietyissä yhteyksissä: vauvan kakan hajua ei välttämättä koeta yhtä sopimattomana kuin aikuisen, eikä hieltä haiseva ihminen häiritse yhtä paljon salilla tai pihatöissä kuin viereisessä pulpetissa.
Toiseuttamisella tarkoitetaan sitä, kun itsestä poikkeavat yksilöt ja ryhmät määritellään oman piirin ulkopuolelle. Hajujen kautta toiseuttaminen on yleistä paitsi yhteiskuntaluokkien, myös etnisten ryhmien ja sukupuolten välillä.
Jo erilaisiin kulttuureihin kuuluvat ruoat voivat luoda keholle erityistuoksun, jonka siihen tottumaton kokee vieraana. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kokisimme erilaisen hajun automaattisesti vastenmielisenä. Se kuitenkin muistuttaa meitä välittömästi siitä, että kyseessä on ihminen tai asia, joka ei kuulu totuttuun aistiympäristöömme.
Singaporessa elää paljon sekä intialaisia, kiinalaisia että malesialaisia. Paikalliset luokittelevat näitä ryhmiä paitsi ihmisten, myös kaupunginosien tuoksumaailmojen perusteella. Erilaiset ruokakulttuurit ja mausteet luovat ominaishajun, jonka nähdään ulottuvan kaikkiin samaa etnisyyttä edustaviin ihmisiin.
