Mikä on sinun mielestäsi kaunista? Internet, media ja jokapäiväiset keskustelumme ovat täynnä pohdintoja siitä, tulisiko ihmisten olla tietyn muotoisia, laihoja tai lihaksikkaita, ajella karvansa, nyppiä kulmansa, suoristaa ja valkaista hampaansa tai pukeutua tietyllä tavalla.
Käsitys kauneudesta ei kuitenkaan ole samanlainen kaikilla ihmisillä, kaikissa ajoissa eikä kaikissa paikoissa. Kauneusihanteet ovat voimakkaasti kulttuurin ohjaamia ja sen mukana muuttuvia.
Kauneusihanteella tarkoitetaan yleensä sitä, mitä tiettyjen kulttuuristen ihanteiden mukaan pidetään kauniina, tavoiteltavana ja ihailtavana. Kauneusihanteita ei siis voi yleistää koskemaan koko maailmaa. Vaikka täällä päin maailmaa pidettäisiin kauniina ruskettunutta ja tietyllä tavalla treenattua vartaloa sekä valkoisena hohtavaa hymyä, sama ihannetyyppi voi jossain muualla näyttäytyä rahvaanomaisena tai jopa pelottavana.
Muuttuvien ihanteiden perässä ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle maapalloa — pieni retki ajassa riittää. Esimerkiksi ruskettunut iho on tullut osaksi täkäläistä kauneusihannetta vasta 1900-luvun alkupuolelta. Sitä ennen kalpea ja läpikuultava iho nähtiin menestyneen, hyvin toimeentulevan ja yläluokkaisen henkilön merkkinä.
Ruskettunut iho kertoi ihmisen kuuluvan ulkona raskasta fyysistä työtä tekevään työväenluokkaan, ja olevan siten sosiaalisella arvoasteikolla alemmassa asemassa. Teollistumisen myötä työväenluokka siirtyi tehdastyöhön ja lakkasi ruskettumasta, ja yläluokka alkoi vastaavasti viettää vapaa-aikaansa ulkona auringossa.
Samoihin aikoihin, kun meidän rantamme alkoivat täyttyä auringonottajista, ihoa valkaisevien tuotteiden käyttö lähti kasvuun muualla maailmassa. Yllä mainitun kaltainen erottelu työväenluokan ja yläluokan välillä näkyy ihon sävyjen tummuudessa monilla alueilla. Vaikkapa thaimaalaisen elintarvikekioskin myymistä ihonhoitotuotteista valtaosa julistaa niiden valkaisevaa voimaa.