Siirry suoraan sisältöön

Kaunis keho: Valta, asema ja kauneus

Ihoa vaalentavaa voidetta mainostava suuri mainostaulu Bangladeshissa. Kuva: Adam Jones, Flickr.com (CC BY-SA 2.0)

Häikäisevän valkoinen, tasainen hammasrivistö on eräs kauneusihanne, jonka saavuttamiseen käytetään aikaa ja rahaa. Erityisesti USA:ssa tällä tavoin hoidetut hampaat ovat ehdottoman tärkeä osa hyväksyttävää ja siistiä ulkonäköä. 

Kaikki eivät näe hampaiden kauneutta samalla tavoin. Ranskan siirtomaaherruuden aikaisessa Vietnamissa valkoiset hampaat nähtiin eläimen hampaiden kaltaisina ja moraalittomina, ja aamurutiineihin kuuluikin niiden mustaaminen. Japanin yaeba-trendissä taas hampaista tehdään oikomishoidon sijaan tarkoituksella epäsymmetriset ja vinot, sillä sitä pidetään viehättävänä.

Kauneusihanteisiin liittyy myös ruumiinrakennetta, kehon muotoja ja painoa koskeva keskustelu. Olemme tottuneet hoikkia ja lihaksikkaita kehoja ihannoivaan mainos- ja mediakuvastoon, mutta hoikkuus ei ole kaikkialla menestyksen merkki. 

Päinvastoin: esimerkiksi Jamaikan maaseudulla laiha vartalo ja paksu lompakko ovat merkkejä paheksuttavasta epäsosiaalisuudesta. Ruoka ja vauraus ovat tarkoitettu jaettaviksi, joten ihmissuhteistaan huolta pitävät henkilöt eivät koskaan pääse laihtumaan — eivätkä rikastumaan. 

Viime vuosina myös meillä on nähty vastareaktioita rasvaprosentiltaan suurempia kehoja syrjiviä rakenteita kohtaan. Body positivity liike julistaa hyväksynnän ja arvostuksen sanomaa kaikkia vartalotyyppejä kohtaan. Sen tarkoitus ei ole ylistää pelkästään sitä mallia, mikä meillä luokitellaan ylipainoiseksi, vaan rikkoa “oikean vartalon” muottia. Monet nuoret kärsivät myös siitä, että he kokevat olevansa liian laihoja tai että heille ei kehity samanlaisia muotoja kuin ikätovereille. 

Kauneusihanteet heijastelevat vallitsevia valtarakenteita ja tietyn ihmisryhmän valta-asemaa suhteessa muihin. Esimerkiksi vaalea iho on euroamerikkalaisen viihdeteollisuuden laajalle levittämä kauneusihanne, jonka juuret ovat kolonialismissa asti. Toisaalta eri näköisillä vähemmistöillä on omia kauneuskäsityksiään, jotka toimivat myös vastarintana valtahierarkiaa vastaan.

Mainosmaailma on saanut kritiikkiä stereotypioiden vahvistamisesta myös silloin, kun yritetään lisätä kaikkia vartalotyyppejä syleilevää vaikutelmaa. Kun mainoslause julistaa “Jokaiselle vartalolle!”, mutta mainoskuvassa on ainoastaan länsimaista ihannevartaloa edustavia nuoria, hoikkia, valkoihoisia ja tervekehoisia malleja, on vastareaktio ymmärrettävä.