Vaikka yleisiä “länsimaisia” kauneusihanteita voidaankin siis helposti havaita viihteen ja median käyttämää kuvastoa tarkkailemalla, kauneuskäsityksissä on myös paikallisesti merkittäviä vivahde-eroja.
Kuten ensimmäisellä oppitunnilla todettiin, “kulttuuri” muodostuu jokaisen ihmisen kohdalla hieman erilaiseksi kokonaisuudeksi riippuen siitä, millaisiin ryhmiin henkilö kuuluu ja missä hän aikaansa viettää.
Alakulttuureilla ja erityisesti nuorilla on monesti valtavirrasta poikkeavia kauneuskäsityksiä. Näiden tarkoitus on usein haastaa vallalla olevia ihanteita, ja sitä myötä näihin ihanteisiin liittyviä valta-asemia. Tyypillisiä esimerkkejä ovat olleet tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla.
Erityisesti naisihmisten korvissaan kantamia lävistyskoruja pidetään tavallisina ja viehättävinä. Näyttävä lävistyskoru nenänpielessä taas on saattanut jopa estää työpaikan saamista, sillä kyse on ollut vakavasta kauneusihanteiden ja niihin liittyvien valtarakenteiden rikkomisesta. Intiassa taas suuriakin nenäkoruja on pidetty perinteisesti hyvin kauniina, ja Uuden-Seelannin maorien parissa kasvojen näyttävä tatuointi on edustanut paitsi sosiaalista statusta, myös viehättävyyttä ja vetovoimaa.
Tutustumalla maailmalla vallitseviin käsityksiin kauneudesta voimme rikkoa kuvitelmaa siitä, että on olemassa vain yksi oikea muotti, mihin meidän kaikkien tulisi sopia. Samalla havaitsemme, että kauneuskäsitykset eivät synny tyhjiössä: niihin liittyy voimakasta sosiaalisen aseman viestimistä, tiettyihin arvoihin ja ryhmiin samaistumista ja toisten torjumista.
