Hennatatuoinneilla koris­tel­tu­ja käsiä.

Vaikka yleisiä “län­si­mai­sia” kau­neusi­han­tei­ta voi­daan­kin siis helposti havaita viihteen ja median käyttämää kuvastoa tark­kai­le­mal­la, kau­neus­kä­si­tyk­sis­sä on myös pai­kal­li­ses­ti mer­kit­tä­viä vivahde-eroja.

Kuten ensim­mäi­sel­lä oppi­tun­nil­la todettiin, “kulttuuri” muodostuu jokaisen ihmisen kohdalla hieman eri­lai­sek­si koko­nai­suu­dek­si riippuen siitä, mil­lai­siin ryhmiin henkilö kuuluu ja missä hän aikaansa viettää.

Alakulttuureilla ja eri­tyi­ses­ti nuorilla on monesti val­ta­vir­ras­ta poik­kea­via kau­neus­kä­si­tyk­siä. Näiden tarkoitus on usein haastaa vallalla olevia ihanteita, ja sitä myötä näihin ihan­tei­siin liittyviä valta-asemia. Tyypillisiä esi­merk­ke­jä ovat olleet tatuoin­nit ja lävis­tyk­set näkyvillä paikoilla.

Erityisesti nai­sih­mis­ten kor­vis­saan kantamia lävis­tys­ko­ru­ja pidetään taval­li­si­na ja vie­hät­tä­vi­nä. Näyttävä lävis­tys­ko­ru nenän­pie­les­sä taas on saattanut jopa estää työpaikan saamista, sillä kyse on ollut vakavasta kau­neusi­han­tei­den ja niihin liit­ty­vien val­ta­ra­ken­tei­den rik­ko­mi­ses­ta. Intiassa taas suuriakin nenä­ko­ru­ja on pidetty perin­tei­ses­ti hyvin kauniina, ja Uuden-Seelannin maorien parissa kasvojen näyttävä tatuointi on edustanut paitsi sosi­aa­lis­ta statusta, myös vie­hät­tä­vyyt­tä ja veto­voi­maa.

Tutustumalla maa­il­mal­la val­lit­se­viin käsi­tyk­siin kau­neu­des­ta voimme rikkoa kuvi­tel­maa siitä, että on olemassa vain yksi oikea muotti, mihin meidän kaikkien tulisi sopia. Samalla havait­sem­me, että kau­neus­kä­si­tyk­set eivät synny tyhjiössä: niihin liittyy voi­ma­kas­ta sosi­aa­li­sen aseman vies­ti­mis­tä, tiet­tyi­hin arvoihin ja ryhmiin samais­tu­mis­ta ja toisten tor­ju­mis­ta.

Keskustelkaa: Millaisia tämän päivän vas­ta­kult­tuu­ri­sia kau­neusi­han­tei­ta tun­nis­tat­te? Mitä ne mie­les­tän­ne viestivät, ja kenelle?