Yksilölajit, kuten juoksu, tanssi tai jooga, voivat toimia vahvoina identiteetin rakentajina. Eri liikuntalajeihin, ja erityisesti pitkäaikaiseen harjoitteluun, liitetään usein alitajuisia mielikuvia: tanssijoita voidaan pitää vaikkapa hienostuneina, joogeja rauhallisina tai juoksijoita sitkeinä.
Fyysisesti haastavat lajit, kuten maratonjuoksu tai painonnosto, voivat opettaa itsehillintää ja omien rajojen ylittämistä. Ne voivat nostaa itsetuntoa ja auttaa löytämään varmuutta omaan elämään. Liike ja urheilu muokkaavat ihmisen kokemusta itsestään ja kehostaan. Meidän kulttuurissamme urheilevaa ja liikkuvaa kehoa arvostetaan: liikuntaan liitetään tyypillisesti itsehillinnän, saavuttamisen, itsestään huolehtimisen, terveyden ja nuoruuden sekä yleisen kyvykkyyden mielikuvia.
Samaan aikaan arkisetkin tapamme käyttää kehojamme ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneita. Missä tahansa yhteiskunnassa on säännöt sille, miten on luvallista tai suotavaa käyttää kehoa ja liikkua julkisessa tilassa. Esimerkiksi pienet lapset eivät vielä ole täysin sisäistäneet näitä normeja. Lapset saattavat kiipeillä villisti liikkuvassa bussissa tai koskettaa vieressä istuvan tuntemattoman henkilön käsivartta, vaikka kulttuuriimme kuuluu vieraiden ihmisten kosketuksen välttäminen.
Tiedämme, että metrossa ei yleensä ole tarkoitus tanssia, vaikka käytävällä mahtuisi tekemään niin. Jopa tapamme juosta on ympäristön sääntelemää: tiedämme, että lenkkeillessä tulee juosta suoraan ja hallitusti sen sijaan, että huitoo ja hyppii villisti juoksun lomassa.
