Myös se kuinka käyt­täy­dym­me jul­ki­ses­sa tilassa on pitkälti kult­tuu­ris­ta. Kuvassa ihmis­vi­li­nää New Yorkin Central Stationilla.

Liikkumiseen ja julkiseen esiin­ty­mi­seen liittyvät näky­mät­tö­mät säännöt ovat usein ikään, suku­puo­leen ja sosi­aa­li­seen asemaan sidottuja. Sopivat tavat liikkua koulun käy­tä­vil­lä voivat olla erilaisia opet­ta­jal­le kuin oppi­lail­le, eka­luok­ka­lai­sil­le kuin lukio­lai­sil­le. Myös miehiä ja naisia voivat koskea hyvinkin erilaiset kehol­li­sen ilmaisun säännöt.

Eri puolilla maailmaa ihmiset tottuvat eri­lai­seen etäi­syy­teen muihin kehoihin nähden: suo­ma­lais­ten “hajurako” toisiinsa nähden on tun­ne­tus­ti melko suuri, ja bussia samalla pysäkillä odo­tel­les­sam­me seisomme koh­te­li­aan etäi­syy­den päässä muista. Kukaan ei opeta tätä etäi­syyt­tä meille suoraan, mutta opimme sen kas­vaes­sam­me ympä­ris­tös­sä, jossa kaikki muutkin tekevät näin. Jossakin muualla ihmiset taas ovat tottuneet olemaan paljon lähempänä aivan tun­te­mat­to­mia­kin hen­ki­löi­tä.

Juuri näin kult­tuu­ri­nen logiikka toimii: tiedämme jotakin ilman, että tiedämme “miksi” tai “mistä” sen tiedämme.

Keskustelkaa: Millainen käytös ei ole sallittua jul­ki­sis­sa tiloissa? Mitkä kiellot johtuvat jostakin selvästä syystä — ne ovat esi­mer­kik­si vaa­ral­li­sia — ja mitkä eivät vain sovi kult­tuu­ri­seen käsi­tyk­seem­me sopivasta toi­min­nas­ta?