Siirry suoraan sisältöön

Ruokaileva keho: Yhdessä syöminen tekee yhteisön

Ruokailutottumuksemme määrittyvät sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Mitä ruokailuun liittyviä sääntöjä sinä noudatat?

Syöminen ja juominen ovat elinehtoja. Siitä huolimatta ruoka ei ole pelkästään polttoainetta keholle. Kaikkialla maailmassa ruokaan ja ruokailuun liittyy monenlaisia merkityksiä. Ruoan ja juoman kautta ilmaisemme sosiaalista identiteettiä, toteutamme meille olennaisia kulttuurisia käytäntöjä ja rituaaleja sekä rakennamme ryhmiä.

Ruokailuhetken jakaminen ja yhdessä syöminen rakentaa ja vahvistaa sosiaalisia suhteita. Se, kenen kanssa ja miten ruokailuhetket vietetään, kertoo paljon yhteiskunnasta ja kulttuurisista käytännöistä. Se kertoo myös siitä, millä tavoin sisä- ja ulkopuolisuutta määritellään: kenet kutsutaan juhla-aterialle, ja kuka jää ulkopuolelle? 

Ruoan jakaminen on monin paikoin maailmaa tärkeä osa läheisiä ihmissuhteita. Se on usein merkki yhteisestä vastuusta, välittämisestä ja ympäröivien ihmisten merkityksellisyyden tiedostamisesta. 

Kuubassa ruoan jakaminen liittyy rakkauteen ja huolenpitoon. Erityisesti avioparien kohdalla miehen oletetaan ilmaisevan rakkauttaan ruokalahjojen kautta. “Liian laiha” keho kertoo siitä, että puoliso tai muut läheiset ovat epäonnistuneet pitämään henkilöstä huolta. Laihan naisen aviopuolisoa saatetaan pahimmassa tapauksessa epäillä uskottomuudesta, eli ruokalahjojen viemisestä toiselle naiselle. 

Liian lihavaksi katsottu keho puolestaan saatetaan tulkita merkiksi siitä, että henkilö on ahne ja kieltäytyy jakamisesta. Yksilön keho on siis samalla kertomus hänen sosiaalisten suhteidensa tilasta. Muutokset kehossa aiheuttavat sosiaalisia tulkintoja sekä yksilöstä että hänen läheisistään. 

Yhdessä ruokailemisella voidaan ilmentää paitsi yhteneväisyyksiä, myös tiukkoja arvojärjestyksiä ja valtaa. Kuka istuu pöydän päässä, ja kuka päättää mitä syödään? Tällaisia ilmiöitä voi tarkkailla helposti niin omassa perheessään kuin siinä, millä tavoin istumajärjestys muodostuu vaikkapa koulun ruokalassa. 

Häät ovat mainio esimerkki sosiaalisten ryhmien piirtymisestä ruokailun kautta. Häissä on tapana, että vieraat istuvat ennalta määrätyillä paikoilla syömässä ja juomassa. Istumajärjestyksen laatiminen on tarkkaa puuhaa. Hääparin perheet laitetaan usein istumaan omiin pöytiinsä — mutta kuinka läheinen sukulainen lasketaan vielä perheeksi? Istuvatko parhaat ystävät samassa pöydässä serkkujen vai kaukaisempien tuttavien kanssa? Entä mihin laitetaan ne ihmiset, joita ei olisi edes haluttu kutsua, mutta oli pakko?