Ruokailutottumuksemme mää­rit­ty­vät sosi­aa­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti. Mitä ruo­kai­luun liittyviä sääntöjä sinä noudatat?

Syöminen ja juominen ovat elinehtoja. Siitä huolimatta ruoka ei ole pelkästään polttoainetta keholle. Kaikkialla maailmassa ruokaan ja ruokailuun liittyy monenlaisia merkityksiä. Ruoan ja juoman kautta ilmaisemme sosiaalista identiteettiä, toteutamme meille olennaisia kulttuurisia käytäntöjä ja rituaaleja sekä rakennamme ryhmiä.

Ruokailuhetken jakaminen ja yhdessä syöminen rakentaa ja vahvistaa sosi­aa­li­sia suhteita. Se, kenen kanssa ja miten ruo­kai­lu­het­ket vietetään, kertoo paljon yhteis­kun­nas­ta ja kult­tuu­ri­sis­ta käy­tän­nöis­tä. Se kertoo myös siitä, millä tavoin sisä- ja ulko­puo­li­suut­ta mää­ri­tel­lään: kenet kutsutaan juhla-aterialle, ja kuka jää ulko­puo­lel­le?

Ruoan jakaminen on monin paikoin maailmaa tärkeä osa läheisiä ihmis­suh­tei­ta. Se on usein merkki yhtei­ses­tä vastuusta, välit­tä­mi­ses­tä ja ympä­röi­vien ihmisten mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tie­dos­ta­mi­ses­ta.

Kuubassa ruoan jakaminen liittyy rak­kau­teen ja huo­len­pi­toon. Erityisesti avio­pa­rien kohdalla miehen oletetaan ilmai­se­van rak­kaut­taan ruo­ka­lah­jo­jen kautta. “Liian laiha” keho kertoo siitä, että puoliso tai muut läheiset ovat epä­on­nis­tu­neet pitämään hen­ki­lös­tä huolta. Laihan naisen avio­puo­li­soa saatetaan pahim­mas­sa tapauk­ses­sa epäillä uskot­to­muu­des­ta, eli ruo­ka­lah­jo­jen vie­mi­ses­tä toiselle naiselle.

Liian lihavaksi katsottu keho puo­les­taan saatetaan tulkita merkiksi siitä, että henkilö on ahne ja kiel­täy­tyy jaka­mi­ses­ta. Yksilön keho on siis samalla kertomus hänen sosi­aa­lis­ten suh­tei­den­sa tilasta. Muutokset kehossa aiheut­ta­vat sosi­aa­li­sia tul­kin­to­ja sekä yksilöstä että hänen lähei­sis­tään.

Yhdessä ruo­kai­le­mi­sel­la voidaan ilmentää paitsi yhte­ne­väi­syyk­siä, myös tiukkoja arvo­jär­jes­tyk­siä ja valtaa. Kuka istuu pöydän päässä, ja kuka päättää mitä syödään? Tällaisia ilmiöitä voi tark­kail­la helposti niin omassa per­hees­sään kuin siinä, millä tavoin istu­ma­jär­jes­tys muodostuu vaikkapa koulun ruo­ka­las­sa.

Häät ovat mainio esimerkki sosi­aa­lis­ten ryhmien piir­ty­mi­ses­tä ruokailun kautta. Häissä on tapana, että vieraat istuvat ennalta mää­rä­tyil­lä paikoilla syömässä ja juomassa. Istumajärjestyksen laa­ti­mi­nen on tarkkaa puuhaa. Hääparin perheet laitetaan usein istumaan omiin pöytiinsä — mutta kuinka läheinen suku­lai­nen lasketaan vielä perheeksi? Istuvatko parhaat ystävät samassa pöydässä serkkujen vai kau­kai­sem­pien tuttavien kanssa? Entä mihin laitetaan ne ihmiset, joita ei olisi edes haluttu kutsua, mutta oli pakko?

Keskustelkaa: Syökö teidän perheenne ateriansa yhdessä, vai jokainen tahollaan? Millaisia pöy­tä­ta­po­ja per­hees­sän­ne nou­da­te­taan?