Paistettuja hei­nä­sirk­ko­ja. Hyönteissyönti on kasvava trendi myös Suomessa.

Missään päin maailmaa kaikkea ravin­nok­si kelpaavaa ei pidetä ruokana. Ihminen kykenee hyö­dyn­tä­mään hyvin monen­lai­sia ravin­non­läh­tei­tä. Silti olemme kaik­kial­la maa­il­mas­sa hyvin tarkkoja siitä, mitä syömme ja minkä vuoksi.

Kulttuurin sateen­var­jon alla sitä, mikä luetaan ravin­nok­si, mää­rit­te­le­vät niin historia, poli­tiik­ka, ideo­lo­giat kuin uskonnot. Suomessa ei esi­mer­kik­si missään nimessä syödä koi­ran­li­haa, joka on Koreassa herkkua. Meillä suosittu sianliha taas ei muslimien mielestä ole ruokaa.

Ruoka kietoutuu valta-ase­tel­miin myös suu­rem­mis­sa yhteis­kun­nal­li­sis­sa kysy­myk­sis­sä. Erityisesti ruoan etiikka nousee jat­ku­vas­ti yhä suu­rem­paan rooliin valin­to­jen teke­mi­ses­sä ja yksi­löl­li­sen iden­ti­tee­tin raken­nuk­ses­sa.

Tämän päivän Suomessa ihminen voi vegaa­ni­ruo­ka­va­lion kautta kertoa olevansa tie­dos­ta­va ja vas­tuul­li­nen yksilö. Myös luo­mu­tuot­tei­den suo­si­mi­nen liittyy eläinten hyvin­voin­tia ja luon­nol­li­suut­ta koros­ta­viin arvo­va­lin­toi­hin.

Hyönteisruoka on kiin­nos­ta­va uusi ilmiö, jonka asema moraa­li­sel­la ja eet­ti­sel­lä kentällä ei ole vielä selvä. Toisaalta hyön­teis­ten kas­vat­ta­mi­nen ruoaksi saattaa olla mer­kit­tä­väs­ti eko­lo­gi­sem­paa kuin eri­tyi­ses­ti nau­dan­li­han kasvatus. Toisaalta yhdestä isosta eläimestä saatavan pro­teii­ni­mää­rän tuot­ta­mi­sek­si on pääs­tet­tä­vä päiviltä aivan valtava määrä pieniä hyön­tei­siä.

Keskustelkaa: Millaisia arvo­va­lin­to­ja ilmen­nät­te tai haluai­sit­te ilmentää omilla ruo­ka­va­lin­noil­lan­ne?

Kuva: Thomas Schoch, CC BY-SA 2.5