Jos turvapaikanhakija kokee lähtömaassaan vainoa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, tämä voi olla peruste turvapaikan myöntämiselle Suomeen. Mutta entä jos hän on vaihtanut uskontoa kesken hakuprosessin? Tällöin Suomessa arvioidaan hakijan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta. Mutta miten kääntymyksen ja uskonnollisuuden aitous mitataan?

Uskontokunnille yhteisestä uskonnonopetuksesta on viime päivinä käyty keskustelua. Uskonnonopetus on koulujen arjessa totuttu tosiasia, mutta kouluopetuksen tieteellistä pohjaa vasten sen asema on ongelmallinen. Onhan uskontojen ytimessä empiirisen tieteen ja varsinkin sekulaarin koululaitoksen näkökulmasta kiusallisen epätieteellinen oletus. Ajatus kaikille yhteisestä uskonnonopetuksesta ylläpitää sekin uskonnon korostunutta asemaa kouluissa. Pitäisi mennä vielä pidemmälle ja kysyä, tarvitseeko uskonnolle omistettua oppiainetta ylipäätään olla.

Joogaa on sanottu ”Intian lahjaksi maailmalle”. Sen muuttuminen globaaliksi hyvinvointitrendiksi on kuitenkin herättänyt keskustelua siitä, kenelle jooga oikeastaan kuuluu. Onko länsimaalaisten joogaharrastuksessa kyse kulttuurisesta haltuunotosta, ja jos niin, mitä eettisiä ongelmia tähän liittyy?

Muutama vuosi sitten minulle alkoi virrata kirjeitä, joissa ihmiset kertoivat heille sattuneista oudoista kokemuksista. Tutkimushankkeestamme ‘Mieli ja toinen’ oli julkaistu iltapäivälehdistössä jokunen uutinen, mikä oli saanut ihmiset ottamaan yhteyttä. Kirjeitä kertyi lopulta yli sadalta kirjoittajalta. Niissä kerrottiin oudoista ja hämmentävistä kokemuksista. Jotkut kirjoittajat olivat kokeneet telepaattisia elämyksiä, toiset saaneet mahdollisesti merkkejä vainajilta tai kuulleet tai nähneet jotain sellaista, mitä muut eivät olleet todistamassa oikeaksi. Tällaisista kokemuksista käytetään yleisesti nimitystä yliluonnollinen tai paranormaali. Mistä kirjeissä saattaa olla kyse?