Vietnamin sodan jälkeen Laosista saapui Yhdysvaltoihin runsaasti hmongeja, joiden parissa havaittiin pian epidemia: terveitä nuoria miehiä kuoli unissaan hälyttävän paljon. Mysteerinä pysyttelevä kuolinsyy oli 80-luvun alussa suhteessa yhtä tappava kuin muiden samanikäisten amerikkalaismiesten viisi yleisintä kuolinsyytä.
Keskustelu täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista eli CAM-hoidoista on usein kiistanalaista ja polarisoitunutta. Niiden käyttöä on kuitenkin syytä pohtia rakentavasti ja erilaisia näkökantoja huomioiden. Miksi vaihtoehtoiset hoitomuodot puhuttelevat länsimaisen lääketieteen parissa kasvanutta nykyihmistä?
Unien näkeminen ja muistaminen kiehtovat meitä niin arkisten unikertomusten kuin unien tutkimuksen tasolla. Unien yhteisölliset merkitykset ovat yhä keskeisempiä tutkimuskohteita. Kansainvälisellä kentällä suomalainen unien tutkimus näyttäytyy monipuolisena ja omaleimaisena.
Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.
Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.
Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.
