Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.
Pitäisikö kirkon pysyä erossa politiikasta? Kysymyksen ytimessä on illuusio uskonnon ja politiikan erillisyydestä. Kirkon epäpoliittisuutta peräänkuuluttaessa kuvitellaan kirkon ja politiikan välinen raja selkeämmäksi kuin mitä se onkaan.
Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.
Olen islamiin erikoistunut uskontopsykologi ja tutkin työkseni sitä, mikä rooli uskonnolla on muslimien elämässä. Uskovan omat elämänkokemukset vaikuttavat paljon siihen, mitä islamilaiset perinteet merkitsevät hänelle. Entä mitä islam merkitsee minulle henkilökohtaisesti, sen tutkijana?
Ympäristökriisin syvetessä aktivismi löytää uusia väyliä. Eräs kekseliäs ympäristöaktivismin muoto on puiden vihkiminen buddhalaisiksi munkeiksi metsien suojelun nimissä. Tapa nojaa Buddhan opetuksiin kärsimyksen vähentämisestä.
