Keskustelu cancel-kulttuurista keskittyy usein sen negatiivisiin vaikutuksiin kritisoitua osapuolta kohtaan. Cancel-kulttuurista onkin tullut demonisoiva termi, joka niputtaa yhteen henkilöiden ja yritysten vastuullisuutta peräänkuuluttavan somessa tapahtuvan aktivismin. Ilmiötä kritisoivat kokevat, että cancel-kulttuuri uhkaa sananvapautta, eikä “mitään voi enää sanoa”. Monelle vastuunkanto tuntuu vapauden rajoittamiselta.
Vaatetusalan yritykset ovat tänäkin syksynä käyttäneet mainoskampanjoissaan mielenterveyden häiriöitä kuvaavia termejä, kuten “mania” ja “hullu”. Mediassa on useana vuonna keskusteltu siitä, miksi tällaisten termien käyttö mainonnassa on ongelmallista ja loukkaavaa mielenterveyden häiriötä sairastavia kohtaan. Miten ongelmallisuus muodostuu kielellisen viestinnän kautta?
Britanniassa ja useimmissa brittiläisen kansainyhteisön maista perinteiseen asianajajan asuun kuuluu peruukki, joka on tyyliltään 1600-luvulta. Sen käyttöä on kritisoitu vanhanaikaisuudesta ja epäkäytännöllisyydestä. Tapa istuu kuitenkin lujassa, sillä symbolina se on erittäin vahva.
Vaatteiden valmistaminen, hankkiminen, pesu ja huolto ovat konkreettisia ehtoja sille, että kaapissa olisi jotain päälle puettavaa. Monet tavallisimmista ja vähiten arvostetuista kotitöistä liittyvät pukeutumiseen. Millaisia piirteitä näiden kotitöiden historiaan on Suomessa kuulunut?
Pikamuoti vetoaa edullisuudella, nopeasti vaihtuvilla valikoimilla ja houkuttelevilla tyyleillä. Teollisuudenalana se on kuitenkin eräs pahimmista saastuttajista, ja sen on arvioitu sijoittuvan globaaleissa päästöissä toiseksi heti öljyteollisuuden jälkeen. Viimeaikaisen kritiikin seurauksena alalle on hiipinyt vastuullisuusstrategioita.
Viktoriaanisen ajan tyylinen, puhvihihainen pitkä mekko monine alushameineen on Namibian herero-kansan naisten asu. Se on noussut myös maan muotiteollisuuden tietoisuuteen. Ohorokova-asu on identiteetin ja selviytymisen symboli, josta hererot ovat ylpeitä.
