Siirry suoraan sisältöön

väitöskirjat

Muutto paljastaa tavarapaljouden

Arkielämällä on taipumus kerryttää tavaroita huomaamattomasti kotien erilaisiin säilytystiloihin. Tavarapaljoudet paljastuvat piiloistaan vasta, kun jokin häiritsevä tapahtuma, kuten muutto, pakottaa ne esille. Muuttaminen pakottaa kohtaamaan koteihin kertyneitä tavaroita lajittelemalla, pakkaamalla, kantamalla ja sijoittelemalla uudelleen. Muuton katkoksessa jokainen esine joutuu arvioinnin kohteeksi, kun muuttajat miettivät, millaisten tavaroiden kanssa elämää halutaan jatkaa uudessa asunnossa. Näissä pienimuotoisissa kriiseissä suhde esineisiin tulee esiin arkipäiväisyyden sumusta.

Vaihtokauppaseksi laajentaa näkemystä seksin ja rahan suhteesta

Viime vuosina vaihtokauppaseksi on herättänyt tutkijoiden ja median mielenkiinnon. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka nuoret naiset hankkivat rahaa ja luksustuotteita ”tapailemalla” vanhempia miehiä. Tämä on herättänyt huolta nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Ilmiön kitkemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Suomessa nuorten vaihtokauppaseksiin on suhtauduttu lasten hyväksikäyttönä ja puhuttu ilmiöstä nuorisoprostituutiona. Siitä, missä määrin seksuaalisuus ja vaihdanta liittyvät aikuisten arjessa toisiinsa, ei taas puhuta lainkaan. Onko vaihtokauppaseksi kuitenkaan sama asia kuin prostituutio?

Köyhät, kurjat ja eksoottiset

Stereotyyppinen kuva likaisista ja juopuneista saamelaisista on vahvasti esillä nykypäivän mediassa. Saamelaisiin liittyvä uutisointi tuntuu pyörivän ongelmakeskeisten teemojen ympärillä. Samankaltainen saamelaiskuvaus on tuttu jo vuosikymmenten takaa: kukapa ei muistaisi Pirkka-Pekka Peteliuksen nunnukkavitsejä. Mutta mitä saamelaisista kerrottiin ja miten heistä puhuttiin 1950–1970 luvuilla? Tässä tekstissä tarkastelen vuosien 1952–1972 saamelaiskuvauksia Suomen Kuvalehdessä. Tuona aikana saamenmaa liitettiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Kulttuuri joutui oikeuteen

Miten kulttuuri tulee esiin oikeudenkäynneissä? Miten kulttuurista puhutaan, mitä sillä ehkä tarkoitetaan ja voiko kulttuurilla olla jopa vaikutusta tuomioon? Kun kulttuurisilla tekijöillä pyritään keventämään rikosoikeudellista vastuuta, voidaan puhua kulttuurisesta puolustuksesta. Aihe on kiistelty, mutta yhä ajankohtaisempi monikulttuurisuuden sävyttämissä nykyvaltioissa. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että kulttuurinen puolustuksen salliminen rajatuissa tapauksissa voisi johtaa tasavertaisempiin oikeuskäsittelyihin.

Kirkosta kotipiiriin

Moni 2010-luvun suomalaiskristitty harjoittaa uskoaan useiden uskonyhteisöjen tilaisuuksissa, yhteiskristillisissä tapahtumissa tai eri tunnustuskuntiin kuuluvien uskovien keskenään järjestämissä kotikokouksissa sen sijaan, että osallistuisi vain oman kirkkonsa toimintaan. Nämä kristityt eivät kutsu itseään uskovaisiksi vaan uskoviksi ja katsovat, ettei heillä ole uskontoa vaan usko. Seurakunnan he käsittävät omaa tunnustuskuntaa laajemmaksi kristittyjen yhteisöksi, johon kuuluvat kaikki jokseenkin samoin uskovat. Kutsun tällaisia uskovia poikkikristillisiksi, sillä he toimivat kristillisten yhteisöjen perinteisten käyttäytymismallien vastaisesti.