23. kesäkuuta 1992, muuan metsätyönjohtaja kohtasi suureksi hämmästyksekseen naarasleijonan taimikkoaukealla Etelä-Karjalan Ruokolahdella. Otsikoiden puute ei riitä selittämään, miksi paikallisista leijonahavainnoista tuli niin merkittävä valtakunnallinen puheenaihe.
Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.
Laadukasta terveydenhuoltoa pidetään usein suomalaisen hyvinvointivaltion peruskivenä, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus. Mutta minkälaista on asioida terveydenhuollossa, kun kuuluu vähemmistöön, johon suhtautuminen vaihtelee suuresti?
Suomen passin sivuja koristavat nykyisin valokuvat Lapin luonnosta. Useat näkymistä ovat Saamenmaalta, johon kuuluvia alueita Suomen valtio on liittänyt osakseen sulauttamispolitiikkaa ja asuttajakolonialismia harjoittamalla.
Tornion-Haaparannan kaksoiskaupunki sijaitsee Suomen ja Ruotsin välisen rajan molemmin puolin. Huolimatta kaupungin halkaisevasta rajasta, alueen asukkaat ovat tähän asti muodostaneet yhtenäisen yhteisön. Koronapandemian aikainen rajan vahvistaminen kuitenkin aiheutti kansallista eriytyneisyyttä ja jopa vihanpitoa alueella.
