Siirry suoraan sisältöön

Israelin humanitaarinen väkivalta

Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 21.11. pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanyahusta ja entisestä puolustusministeri Yoav Gallantista. Määräys oli odotettu, mutta sen antamisessa kesti pitkään.

Syitä kansainvälisen rikostuomioistuimen viivyttelylle Palestiinan kansanmurhan kysymyksessä voidaan hakea niin suurvaltapolitiikan voimasuhteista kuin kansainvälisen oikeusjärjestelmän kolonialistisesta painolastista.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten Israelin valtio hyödyntää tietoisesti – ja toistaiseksi ilmeisen menestyksekkäästi – kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kieltä kansanmurhan toteuttamiseksi. Näin se pyrkii kehystämään toimintansa siviilien suojeluun tähtäävänä silloinkin, kun tavoitteena on ollut siviilien ja heidän elinmahdollisuuksiensa tuhoaminen.

Esimerkkinä kansanmurhan naamioimisesta humanitaarisen oikeuden kieleen voidaan pitää Israelin väitettä siitä, että se on luonut Gazaan humanitaarisia vyöhykkeitä. Kuitenkin esimerkiksi al-Mawasissa, jonne Israel on pakkosiirtänyt yli miljoona palestiinalaista, ei ole humanitaarisen vyöhykkeen edellyttämää infrastruktuuria eikä se ole tarjonnut suojaa Israelin pommituksilta. 

Toiseksi esimerkiksi voidaan nostaa väestön pakkosiirrot. Pakkosiirrot on Geneven sopimuksessa kielletty kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisina, mutta kehystämällä palestiinalaisväestön jatkuvat pakkosiirrot evakuointeina Israel näennäisesti noudattaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteita. 

Pelkästään elokuussa 2024 Israel antoi Gazan kaistalla 16 pakkosiirtomääräystä, jotka koskivat lähes 300 000:ta palestiinalaista. Evakuoinneiksi verhotuista väestönsiirroista onkin tullut yksi Israelin keinoista aiheuttaa materiaalisen ja inhimillisen tuhon lisäksi psykologista vahinkoa.

Terrorismintorjunnan narratiivi on sekin keskeinen osa Israelin laajempaa ”lawfarea”, eli lain väärinkäyttöä sodankäynnin tarkoituksiin.

Ratkaisevaa Israelin terrorisminvastaisen argumentin läpimenolle on ollut Hamasin aseellisen siiven ja tavallisten palestiinalaisten välisen rajan hämärtäminen. Hämärtämisessä on hyödynnetty muun muassa ihmiskilpinarratiivia. 

Väittämällä, että siviilejä käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin, pyritään heidän erityiseen suojeluun oikeuttava statuksensa kumoamaan kerta toisensa jälkeen. Kuten tutkijatohtori Iida-Maria Tammi huomauttaa, näin saadaan esitettyä oma toiminta oikeutettuna reaktiona vastapuolen rikoksiin, ja vieritettyä todistustaakka uhrille.

Israelin sotatoimet ovat kohdistuneet erityisesti kansainvälisen humanitaarisen lain nojalla erityistä suojelua nauttiviin kohteisiin, kuten naisiin ja lapsiin, journalisteihin, avustustyöntekijöihin, terveydenhuoltoon ja pelastustyöntekijöihin. Terrorismisyytöksillä on perusteltu myös humanitaarisiin toimijoihin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Humanitaariseksi mielletty toiminta saattaakin tietyissä tilanteissa asettaa siviilit entistä suurempaan vaaraan. Kun tavoitteena on nimenomaan siviilien tuhoaminen, saattavat humanitaarisiksi merkityt kohteet muodostaa hyökkääjälle helpon maalitaulun. Näin on tapahtunut myös Gazassa. 

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden narratiivia hyödyntämällä Israel on onnistunut jo yli vuoden ajan Gazan ja sen asukkaiden systemaattisessa tuhoamisessa, mutta perusta sille on luotu vuosikymmeniä kestäneen miehityksen aikana.

Israelin näennäinen piittaamattomuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteista paljastuukin siviilien suojelemiseksi luotujen periaatteiden jo pitkään jatkuneeksi ja kyyniseksi hyväksikäytöksi.


Toimitus

Luettavaa

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Laura Menard

Laura Menard (VTM, FM) on väitöskirjatutkija, jota kiinnostavat erityisesti kansallisvaltioon ja kansalaisuuteen liittyvät kysymykset Lähi-idässä.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *