Pääseekö Daenerys Targaryen lopulta Rautavaltaistuimelle hittisarja Game of Thronesissa? Vai odottaako suosittua hahmoa kammottavampi kohtalo? Klassinen poliittinen antropologia voi kenties auttaa ennustamaan tulevaa – Targaryenin suvun kruununperillinen kun näyttää epäilyttävästi jumalkuninkaalta!
Huom: artikkeli sisältää juonipaljastuksia sarjan tähänastisista tapahtumista.
Jumalkuninkuus (divine kingship, sacred kingship) on käsite, jonka tuli antropologisen teorian osaksi antropologi James Frazerin kirjan The Golden Bough: A Study in Comparative Religion (1890) kautta. Termi tunnettiin jo tätä ennen yhteiskuntafilosofiassa: keskiajan Euroopassa hallitsijuutta oikeutettiin jumalallisella mandaatilla.
Jumalkuningaskuntia on esiintynyt ympäri maailmaa. Niiden hallitsijat toimivat välittäjinä kansan ja ylimaallisen välillä. Nimensä mukaisesti jumalkuninkaat nähtiin usein joko jumalina tai jumalten edustajina tämänpuoleisessa maailmassa.
Jumalkuninkuudessa termi “jumala” ei kuitenkaan viittaa tietyn kategorian yliluonnolliseen olentoon. Hallitsija saattoi edustaa yhtä lailla jonkinlaista esi-isää; tai jokin muu yliluonnollinen hahmo oli voinut valita kuninkaan tai ottaa tämän valtaansa. Hallitsija on voitu nähdä myös yliluonnollisen olennon perillisenä. Jumalkuninkaiden väliset erot liittyivät jumaluuden muotoon: sijaitsiko jumaluus tuonpuoleisessa maailmassa johon hallitsija oli ainutlaatuisessa yhteydessä, vai oliko hallitsija itse tuon jumaluuden ruumiillinen ilmentymä?
Hallitsijoiden jumaluus on ollut monen asteista. Muinaiset egyptiläiset pitivät faaraoita jumalina. Ugandan ganda-yhteisön hallitsijaa pidettiin tavallisena ihmisenä, joka oli jumalten hyväksymä ja näiden tukema. Ääripäiden välille sijoittuvat esimerkiksi Ugandan nyoro-kansa, jonka kuningas ei ollut jumala mutta poikkesi selvästi muista kuolevaisista, sekä Sudanin shillukit joiden jumalkuningas oli kulttuurisen sankarin inkarnaatio.
Lohikäärmeiden äiti
Daenerys Targaryenilla ei ole liiemmin tekemistä uusien tai vanhojenkaan jumalien kanssa, mutta tavalliseksi ihmiseksi tai puhtaasti maalliseksi hallitsijaksi häntä ei todellakaan voi väittää. Lohikäärmeiden äidillä on yli-inhimillisiä kykyjä, ja hänen johtajuutensa on luonteeltaan hyvin erilaista kuin esimerkiksi Robert Baratheonin tai Eddard Starkin.
Daenerysin hallitsijuuden yliluonnollisuus näkyy erityisesti erityisenä suhteena luontoon lohikäärmeiden ja tulielementin kautta. Juuri vahva liitos luontoon on eräs yleisimmistä jumalkuninkuuden piirteistä, ja tulee usein esiin jollain tapaa jo päällikön astuessa virkaansa.
Virkaanastujaisseremoniat antavat tulevalle viranhaltijalle usein eläimellisiä ominaisuuksia. Ennen kuin Daenerys astuu puolisonsa Khal Drogon hautaroviota ympäröivään tulimereen, huutaa hän muun muassa olevansa lohikäärmeen tytär. Kun rovio on palanut loppuun, ilmestyy Daenerys vahingoittumattomana tuhkakasasta kolmen vastakuoriutuneen lohikäärmeen kanssa. Kyseinen hetki, jolloin Daenerys myös saa ensimmäiset seuraajansa, voidaan nähdä erityistä luontosuhdetta ilmentävänä virkaanastujaisrituaalina.
Villiä luontoa kontrolloivan jumalkuninkaan luonne saattoi usein olla jopa hirviömäinen. Toisaalta tällä oli voimia, jotka olivat elintärkeitä maailmankaikkeuden ja yhteiskunnan toimimisen kannalta. Shamaanikuninkaiden kykyihin kuului usein esimerkiksi sateenteko. Kongon Kubassa kuningasta pidettiin luonnon henkenä, jolla oli kyky muuttua leopardiksi kostaessaan vihollisille. Daenerysille lohikäärmeet ja niiden hallinta ovat keskeinen voimavara, jota hyödynnetään niin kansan turvaamisessa kuin uusien alueiden vapauttamisessa.
Jumalkuninkuuteen liittyvät myytit selittävät instituution alkuperän usein ulkopuolisten maahantuomana. Poliittiseen valtaan liittyvä mystinen voima saapui kaukaisesta paikasta, yhteiskunnan ulkopuolelta. Monet afrikkalaiset heimot näkivät kuninkuuden perustajan ulkomaalaisena metsästäjänä, jolla oli hallussaan korkeampaa magiaa.
Myös Daenerys saapuu ulkopuolelta – useampaan otteeseen. Dothrakien pariin hänet tuodaan kauppatavarana kaukaisesta Targaryenien suvun hallitsemasta Lohikäärmekivestä (Dragonstone). Kaikkien tähän asti valtaamiensa kansojen pariin hän on saapunut ulkopuolisena, tuntemattomana valloittajana. Palatessaan merten takaa Westerosiin Daenerys näyttäytyy jälleen kaukomailta saapuvana poliittisena voimana.
Moraalittomat hallitsijat
Myös muutama pienempi seikka yhdistää Lohikäärmeiden äidin antropologien tutkimiin jumalkuninkaisiin. Yksi näistä on jumalkuninkuuden suhde insestiä koskeviin sääntöihin.
Kuninkuutta Afrikassa tutkineen antropologi Luc de Heuschin mukaan perinteisten yhteiskuntien hallitsijat harjoittivat usein rituaalista insestiä virkaanastujaisten yhteydessä. Hallitsijakandidaatti ei erotellut sallittuja ja kiellettyjä seksikumppaneita, ja rikkoi siten yhteiskunnan keskeistä normia.
Insestin varjo leijuu myös Daeneryksen yllä, vaikka hän itse on ainakin toistaiseksi pysynyt erossa sukulaisistaan. Targaryenin suvun kerrotaan ammoisista ajoista saakka suosineen sisarusavioliittoja, jotta kuninkaallinen veri pysyisi puhtaana. Myös Daenerys itse on insestisen avioliiton tuote: hänen isänsä Aerys II Targaryen nai suvun perinteiden mukaan siskonsa Rhaella Targaryenin.
Jumalkuninkuuteen usein liittynyt moraalisten normien murskaaminen ja yleisen järjestyksen rikkominen on saanut myös muita ilmiasuja. Näitä saattoivat olla insestin sijasta esimerkiksi murha, kannibalismi, ruumiin häpäisy tai sukulaisen surma. Joskus nämä rikkeet tapahtuivat symbolisesti, joskus kirjaimellisesti. De Heusch argumentoi näiden rikkeiden tekevän kuninkaasta “pyhän hirviön”. Hallitsijan oli oltava yhteisön ulkopuolella voidakseen edustaa sitä luonnonvoimien edessä. Vaikka Daenerys ei ole ainakaan toistaiseksi tehnyt täysin vastaavaa moraalista rikettä, hänen tarinansa hipoo samaa tematiikkaa toistuvasti. Insestitaustan lisäksi ensimmäisellä tuotantokaudella esimerkiksi nähdään, miten Daenerys katsoo piittaamattomana vierestä kun Khal Drogo surmaa hänen veljensä Viserysin.
Jumalkuningattaren uhraus
Mitä merkitystä yllä esitellyillä Daenerysin ja jumalkuninkaiden yhtäläisyyksillä on tv-sarjan juonen kannalta? Jos hahmoon on poimittu enemmänkin vaikutteita afrikkalaisista kuningaskunnista, saattaa Lohikäärmeiden äitiä odottaa ennenaikainen, verinen loppu.
Yksi jumalkuninkuuden pääpiirteistä on nimittäin kuninkaanmurha: hallitsijan oli lopulta määrä uhrata itsensä tai tulla uhratuksi. Jumalkuningas oli etukäteen valittu ihmisuhri, joka tapettiin kriisin aikana tai vaihtelevan pituisen hallitsijuutensa päätteeksi. Tuomio astui voimaan jo hallitsijan noustessa valtaan, ikään kuin kuninkuuden edellytyksenä. De Heuschin mukaan rituaalisia kuninkaanmurhia harjoitettiin Itä-Afrikan suurissa paimentolaiskuningaskunnissa ja eteläisten savannien bantu-kuningaskunnissa. Hallitsija saatettiin esimerkiksi kuristaa, tukehduttaa tai sulkea majaan nääntymään.
Raa’alle perinteelle on esitetty monia syitä. Yhden selitysmallin mukaan kuningas toimi syntipukkina, joka kuollessaan hyvitti pahat teot kansansa puolesta ja jonka mukana koko kansakunnan synnit ja kollektiivinen paha tuhotaan. Antropologi Jean-Claude Mullerin Nigerian rukuboiden parissa tekemän tutkimuksen mukaan syntipukkikuningas kantoi jumalkuninkuuden negatiivisia ominaisuuksia. Jotta ”maailma voisi jatkua” täytyy näiden pahojen asioiden – kuten insestin – kuolla hallitsijan mukana.
Toisaalta syyksi on arveltu hallitsijan ja luonnon vahvaa yhteyttä. Joissakin Afrikan mantereen yhteiskunnissa hallitsijan fyysisen elinvoiman nähtiin olevan yhteydessä yhteisön hyvinvointiin. Vanheneva tai sairastunut kuningas oli tapettava ja kuninkuus siirrettävä elinvoimaisempaan hallitsijaan, jottei kuningaskunta tuhoutuisi kuninkaansa mukana.
Jos Game of Thronesin tarinan luonut George R.R. Martin on opiskellut Afrikan mantereen kuningaskuntien historiaa, ei hän ole ensimmäinen niin tehnyt. Esimerkiksi kirjailija Rosemary Sutcliff on ottanut novelleihinsa vaikutteita Frazerin klassisesta jumalkuninkuusteoriasta. Tarinoissa esiintyy johtajia, joiden velvollisuus kulminoituu henkilökohtaiseen uhraukseen. Toinen esimerkki on Francis Ford Coppolan elokuva Apocalypse Now, jonka loppukohtauksessa Frazerin Golden Bough -kirjan voi bongata kuolevan ”kuninkaan” pöydältä.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kohtaako myös Daenerys ennenaikaiseen kuoleman kansansa käsissä. Kaikkien jumalkuninkaiden kohtalo se ei ollut. Jotkut antropologit, kuten E.E. Evans-Pritchard, ovat kyseenalaistaneet surmattiinko jumalkuninkaita todellisuudessa ainakaan lähihistoriassa. Game of Thronesin verisessä maailmassa onnelliseen loppuun jumalkuninkaiden tai -kuningattarien kohdalla olisi kuitenkin hankalaa uskoa.
Jumalkuninkaiden kohtaloista Afrikassa eurooppalaisen siirtomaavallan kourissa voi lukea lisää vaikkapa Timo Kallisen kirjasta Divine Rulers in a Secular State.
Toimitus
- Teksti: Suvi Jaakkola, VTM
- Podcast-lukija: Bruno Gronow
- Artikkelikuva: Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0)
Lukemista
- The Golden Bough: A Study in Comparative Religion. Sir James George Frazer. 1890.
- Daenerys Targaryen. Game of Thrones Wiki.
- A New Dictionary of Religions. Edited by: John R. Hinnells. 1995.
- Graeber, David 2011. The Divine Kingship of the Shilluk: On Violence, Utopia, and the Human Condition, or, Elements for an Archaeology of sovereignty. HAU: Journal of ethnographic theory. 1(1): 1–62.
- de Heusch, Luc 1987. Sacred Kingship as a Politico-Symbolic Structure: A Re-evaluation of Frazer’s Thesis. Social Analysis N. 22: 22–29.
- Evans-Pritchard, E.E 2011 [1948]. The Divine Kingship of the Shilluk of the Nilotic Sudan. HAU: Journal of Ethnographic Theory. 1 (1): 407–422.
- Jean-Claude Muller, Le roi bouc émissaire: pouvoir et rituel chez les Rukuba du Nigéria central, S. Fleury, Québec, 1980
- Vansina, Jan. 1964. Le Royaume Kuba. Annales, Serie In-8, Sciences Humaines, 49. Tervuren, Belgium: Musee Royal de L’Afrique Centrale.
