Kakkaa tositarkoituksella – rokotetutkimuksen jäljillä Beninissä

Mistä on kyse, kun suo­ma­lai­nen lää­ke­tie­teel­li­nen tutkimus lähettää 800 mat­kai­li­jaa osal­lis­tu­maan roko­te­tut­ki­muk­seen Beniniin? Mitä tapahtuu tässä mikrobien ja mat­kai­li­joi­den kult­tuu­rien koh­taa­mi­ses­sa? Mitä ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kiin­nos­ta­vaa ase­tel­mas­sa on?

Suomalais-kan­sain­vä­li­nen tut­ki­mus­ryh­mä lähettää 800 suo­ma­lais­ta länsi-Afrikkaan, Beniniin osal­lis­tu­maan ripu­li­ro­ko­te­tut­ki­muk­seen. Kokeen on tarkoitus testata rokotteen tur­val­li­suut­ta ja tehoa ehkäis­täk­seen bak­tee­rien aiheut­ta­maa ripulia. Rokotetta testataan alueella, jolla bak­tee­re­ja on hen­ki­löil­lä, joilla ei ole vas­tus­tus­ky­kyä niitä vastaan. Tutkittavat viettävät kaksi viikkoa turis­tei­na Grand Popon (Iso Takapuoli”) kylässä, jolloin rokotteen teho on koe­tuk­sel­la.

Suomalaisten tut­ki­joi­den lisäksi mukana ovat myös ruot­sa­lai­nen lää­key­ri­tys ja Bill ja Melinda Gatesin säätiö, jotka ovat rahoit­ta­neet tut­ki­mus­ta. Toteuttajien joukossa on myös suomalais-afrik­ka­lai­nen kult­tuu­ri­kes­kus Villa Karo, joka järjestää tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­vil­le mat­kai­li­joil­le vie­rai­lu­ja pai­kal­li­siin kult­tuu­ri­koh­tei­siin ja tapah­tu­miin: kouluihin, vodun-sere­mo­nioi­hin, orjuuden muis­to­mer­kil­le, tai­de­mark­ki­noil­le ja käär­me­temp­pe­liin, jotta matka olisi heille muutakin kuin altistus bak­tee­reil­le.

Elina Oinas (sosio­lo­gia, HY), Katriina Huttunen (kehi­tys­maa­tut­ki­mus, HY) ja minä (sosio­lo­gia, TY) olemme tutkineet roko­te­tut­ki­muk­sen toteu­tus­ta ja haas­ta­tel­leet matkalle läh­te­nei­tä roko­te­tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­jia heidän koke­muk­sis­taan. Olemme viet­tä­neet yhteensä neljä kuukautta Grand Popon kylässä seu­raa­mas­sa tut­ki­mus­ta ja sen vai­ku­tus­ta kylään. Rokotetutkimus jatkuu vielä vuoden, ja tulemme seu­raa­maan sitä loppuun saakka.

Kansainvälinen lääketieteellinen tutkimus

Tutkimuksemme kiin­nit­tyy lää­ke­tie­teen ja terveyden ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen perin­tee­seen. Lääketiedettä ja terveyttä tutkineet sosi­aa­li­tie­tei­li­jät ovat tutkineet kehit­ty­vis­sä maissa tehtäviä lää­ke­ko­kei­ta 2000-luvun alusta lähtien tavoit­tee­naan ymmärtää, miten ja miksi kan­sain­vä­li­set lää­ke­tie­teel­li­set tut­ki­muk­set ovat siir­ty­neet län­si­mais­ta glo­baa­liin etelään.

Ennen kuin lääkkeet ja rokotteet hyväk­sy­tään myyntiin ja jaet­ta­vak­si, ne tulee testata ns. sok­kou­te­tun tut­ki­muk­sen keinoin. Näissä tut­ki­muk­sis­sa puolet osal­lis­tu­jis­ta saavat kokeel­lis­ta tuotetta, puolet lumetta, ja tut­ki­muk­sen lop­pu­vai­heis­sa niihin osal­lis­tu­vien popu­laa­tioi­den tulee olla suuria. Globaaliin etelään siir­ty­mi­sen taustalla on ollut lää­ke­teol­li­suut­ta sään­te­le­vien kan­sain­vä­lis­ten lakien ja ohjeiden muutos, joiden mukaan eris­tyk­ses­sä ja lai­tok­sis­sa olevilla ei saa enää tehdä lää­ke­tut­ki­mus­ta. Lisäksi tilan­tee­seen vaikuttaa vaatimus isoista otan­nois­ta sekä mah­dol­li­suus tehdä tut­ki­mus­ta hal­vem­mal­la. Lääketeollisuus on etsinyt uusia tut­ki­mus­po­pu­laa­tioi­ta mm. Kiinasta, Intiasta ja eri puolilta Afrikkaa. Kun lää­ke­tut­ki­mus­ta tehdään yli kult­tuu­ris­ten, raken­teel­lis­ten ja tie­dol­lis­ten rajojen, haas­teil­ta ei ole helppo välttyä.

Monitieteistä yhteistyötä

Lääketieteen tutkijat ovat tie­dos­ta­neet etteivät he usein ymmärrä yhteisöjä, joiden parissa he tekevät tut­ki­mus­ta, ja tekevät siksi nyt yhteis­työ­tä sosi­aa­li­tie­tei­li­jöi­den kanssa. Klassinen esimerkki lää­ke­tie­teen ja ant­ro­po­lo­gian yhteis­työs­tä on kuru-nimisen taudin leviä­mis­syyn löy­ty­mi­nen. 1960-luvulla ryhmä lää­kä­rei­tä pyrki ymmär­tä­mään, mikä oli tämä mystinen sairaus, joka sai­ras­tut­ti vali­koi­vas­ti Papua Uudessa Guineassa asuvia naisia ja lapsia.

Vastaus löytyi alueella työs­ken­te­le­vil­tä ant­ro­po­lo­geil­ta. He tiesivät, että yhtei­söis­sä, joiden parissa kurua esiintyi, esiintyi myös kan­ni­ba­lis­mia. Yhdessä he rat­kai­si­vat kurun taustan: kyseessä on Creutzfeldt-Jakobin taudin (hullun lehmän taudin) kaltainen sairaus, joka levisi ruokia tekeviltä naisilta lapsille.

Yhteistyötä tekeville sosi­aa­li­tie­tei­li­jöil­le on avautunut mah­dol­li­suus muuttaa lää­ke­tie­teen ja terveyden epätasa-arvoisen jakau­tu­mi­sen taustalla olevia val­ta­ra­ken­tei­ta sisäl­tä­päin ja edistää sosi­aa­li­ses­ti vas­tuul­lis­ta ter­vey­den­tut­ki­mus­ta. Tutkiessaan näitä yhteis­työ­pro­jek­te­ja, monia ant­ro­po­lo­ge­ja ja sosio­lo­ge­ja on ins­pi­roi­nut Marilyn Strathernin ant­ro­po­lo­gi­nen työ tie­don­tuo­tan­nos­ta ja etiikasta. Strathernin työ on koros­ta­nut lää­ke­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen sosi­aa­lis­ta raken­tu­mis­ta: tie­don­tuo­tan­to on sosi­aa­lis­ta työtä, joka nojaa arvoihin, perin­tei­siin ja raken­tei­siin ‘tie­teel­li­sen puhtauden’ sijaan. Erityisesti tie­teel­li­set kiistat ja eri­mie­li­syy­det tekevät eri arvo­maa­il­mat, ajat­te­lu­ta­vat ja kou­lu­kun­nat näkyviksi — näiden tut­ki­mi­sel­le on haettu avuksi käsit­tei­tä tieteen ja tek­no­lo­gian tut­ki­muk­sen alalta.

Kokeellinen vaihe on ensim­mäi­nen askel lääk­kei­den ja rokot­tei­den elin­kaa­res­sa. Oma vaiheensa tässä kaaressa ovat toimet, joilla ne saadaan (tai ei saada) yleiseen käyttöön. Osa tut­ki­jois­ta on mää­ri­tel­lyt lää­ke­ko­keet ja roko­te­tut­ki­muk­set val­ta­teo­ree­tik­ko Michel Foucaultin termein bio­po­li­tiit­ti­sik­si keinoiksi, joilla valta kietoutuu popu­laa­tioi­den terveyden hal­lin­taan. Tämä korostaa sitä, kuinka lääkkeet ja rokotteet päätyvät (tai eivät) kan­sal­li­siin ter­vey­den­huol­to-ohjelmiin. Ei ole itses­tään­sel­vää että kehit­ty­vien maiden asuk­kail­la on mah­dol­li­suus saada lääkkeitä joita heillä on testattu.

Monia tut­ki­joi­ta onkin moti­voi­nut kir­joit­taa epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta, jota kokeissa voi syntyä. Yhteistä kaikille on oman posi­tio­naa­li­suu­den poh­ti­mi­sen vält­tä­mät­tö­myys – raja sisälle pääsyn, tie­teel­li­sen itse­näi­syy­den, kriit­ti­sen näkö­kul­man ja hyö­dyl­li­syy­den välillä on hiuk­sen­hie­no.

Kuva: Salla Sariola

Suomalaiset Beninissä

Rekrytoidessaan suo­ma­lai­sia mat­kai­li­joi­ta, roko­te­tut­ki­mus Beninissä on poik­keuk­sel­li­nen kan­sain­vä­lis­ten lää­ke­tie­teel­lis­ten tut­ki­mus­ten parissa. Kun kan­sain­vä­lis­tä tut­ki­mus­ta tehdään kehit­ty­vis­sä maissa pai­kal­li­sil­la popu­laa­tioil­la, haasteena on taata osal­lis­tu­jien itse­näi­nen ja harkittu päätös osal­lis­tua tut­ki­muk­seen olo­suh­teis­sa, joissa pai­kal­li­nen ter­vey­den­huol­to on heikko. Useimmiten pai­kal­li­set vapaa­eh­toi­set osal­lis­tu­vat­kin tut­ki­muk­seen, sillä osal­lis­tues­saan he saavat parempaa ter­vey­den­hoi­toa kuin mitä he saisivat muutoin.

Parantumisen sijaan suo­ma­lai­set tutkijat ja tut­kit­ta­vat Beninissä ennem­min­kin sai­ras­tu­vat altis­tues­saan uusille ja eri­lai­sil­le mik­ro­beil­le. Sairastamisesta huo­li­mat­ta monilla on pääl­lim­mäi­se­nä koke­muk­se­na halu olla mukana toteut­ta­mas­sa tärkeänä pidettyä tut­ki­mus­ta sekä kiin­nos­tus Afrikkaa kohtaan. Grand Popon alueen köyhyys herätti suo­ma­lai­sis­sa syyl­li­syy­den ja aut­ta­mi­sen halun tunteita sekä tie­toi­suu­den omasta etuoi­keu­des­ta. Sosiaalitieteilijöille tämä bak­tee­rien ja ripulin kie­tou­tu­mi­nen glo­baa­liin eriar­voi­suu­teen avaa täysin uuden tut­ki­mus­lin­jan ihmisten ja mikrobien yhtei­se­lon tut­ki­muk­seen, mikro-bio-poli­tiik­kaan. 

Kiitokset: Elina Oinas ja Katriina Huttunen

  • Podcast-lukija: Bea Bergholm
  • Verkkotaitto: Eemi Nordström
  • Artikkelikuva: Kolibakteereja (public domain)

Kirjoittaja

Salla Sariola on sosiologian yliopistonlehtori Turun Yliopistosta. Hänen tutkimusintressinsä koskevat lääketieteen ja bioetiikan sosiaalitutkimusta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimusta. Salla on kirjoittanut kirjat seksityöstä ja HIV-aktivismista Intiassa (Routledge 2009, 2012) ja lääketieteellisestä tutkimuksesta kehityksen välineenä Sri Lankalla (Cornell University Press, julkaisussa). Salla on Science and Technology Studies lehden päätoimittaja (http://sciencetechnologystudies.org/).

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Työkentällä-haastattelussa kuulemme tällä kertaa Aalto-yliopiston markkinoinnin vierailijaprofessori Eric Arnouldia. Arnouldin tie Suomeen käy monen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston kautta. Hänellä on myös pitkä työhistoria kehitysantropologina Länsi-Afrikassa.