Meidän täytyy tanssia, meidän täytyy hikoilla: Ilo ja yhteisöllinen hoiva queer-aktivismissa
Yhteisöllisen hoivan luominen tuo lämpöä rakenteelliseen kylmyyteen, mutta rakentuu epätasaisesti jakautuvan työn ja vastuunkannon varaan.

Sarjassa käsitellään queerfeminististä vastarintaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Queerfeministinen vastarinta on monimuotoista ja alati muuttuvaa, eikä se aina näyttäydy selkeänä poliittisena liikehdintänä. Sitä yhdistää normien ja valtarakenteiden kyseenalaistaminen sukupuolen ja seksuaalisuuden vinkkelistä nähtynä. Olemme valikoineet sarjaan ajankohtaisia ja yllättäviäkin esimerkkejä queerfeministisen vastarinnan kyvystä haastaa ja uudelleenrakentaa yhteisöjä.
Yhteisöllisen hoivan luominen tuo lämpöä rakenteelliseen kylmyyteen, mutta rakentuu epätasaisesti jakautuvan työn ja vastuunkannon varaan.
Somekuplat polarisoivat, mutta voivat Kenian kaltaisessa kontekstissa myös luoda turvaa ja aktivismin jatkumisen kannalta elintärkeää motivaatiota.
Marginalisoitujen identiteettiryhmien historian luokittelu kulttuuriperinnöksi ei ole ongelmatonta, mutta se voi olla yhteiskunnallisesti tärkeää.
Libanonissa on käynnistynyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastainen kampanja. Monet queer-liikkeet kehittävät vastarinnan muotoja.