Kufiya on perinteinen Lähi-idässä käytetty vaatekappale, josta on sittemmin tullut palestiinalaisten kansallisen kamppailun symboli. Gazan tilanteen myötä kufiya ja siihen liitetyt merkitykset ovat enenevästi esillä myös länsimaissa.
Niin globaaleissa mediavirroissa kuin suomalaisessa katukuvassakin näkyvä hapsureunainen, neliönmuotoinen vaatekappale lienee monelle tuttu. Tunnetuimmillaan se on mustavalkoinen tai punavalkoinen huivi, joka on kuvioitu kalaverkoin, oliivinoksin ja ruuduin.
Nimityksiäkin sillä on useita, kuten palestiinalaishuivi, ”Arafat-huivi”, ”anti-war-scarf”, shemagh, hatta tai kufiya.
Kufiya on antropologisesti rikas, “arkinen” esine, johon punoutuu syvällisiä kysymyksiä kulttuurista, kollektiivisista identiteeteistä, kulutuksesta ja kansallisesta kamppailusta.
Tässä artikkelissa tarkastelemme palestiinalaisen kufiyan moninaisia merkityksiä ja haastattelemme palestiinalaistaustaisia aktivisteja ja väitöskirjatutkijaa heidän suhteestaan kufiyaan.
Kufiya kulttuuriperintönä ja identiteettinä
Sana kufiya juontaa juurensa Irakin kaupunkiin Kufaan, jonne huivin historia tyypillisesti jäljitetään. Huivin eri variaatioita käytetään laajasti eri arabi- ja muslimiyhteisöissä, ja historian saatossa niiden merkitykset ovat vaihdelleet alueittain ja ryhmittäin.
Kufiyoita on ollut monen värisiä, mutta yleisimpiä ovat olleet punavalkoinen ja mustavalkoinen huivi. Erityisesti mustavalkoinen kufiya on muodostunut symboloimaan palestiinalaisten kansallista identiteettiä ja poliittista vastarintaa.
Kufiya on perinteinen päänpeite, jota ovat käyttäneet erityisesti beduiinit ja maaseudun köyhä miespuolinen väestö Lähi-idän alueella. Ennen 1930-lukua se yhdistettiin Palestiinassa ennen kaikkea maaseudun väestöön ja rahvaaseen.
1930-luvulta alkaen palestiinalaiset järjestöt ja ryhmät käyttivät maalaiselämän symboleja – kuten kufiyaa – keinona vahvistaa palestiinalaista identiteettiä ja kansallista kamppailua. Esimerkiksi vuosien 1936–1939 Arabikapinassa kapinalliset käyttivät kufiyaa.
Kapinan johtajat komensivat vuonna 1938 myös kaupunkilaisia pukeutumaan kufiyaan, jotta kapinalliset sulautuisivat joukkoon. Tarkoituksena oli hämmentää Britannian armeijan sotilaita, jotta heidän olisi vaikeampi erottaa kapinallisia muista.
Kufiyan poliittinen merkitys vahvistui erityisesti 1960-luvulta lähtien, kun Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtaja Yasser Arafat alkoi käyttää huivia julkisissa esiintymisissään. Arafatin myötä kufiya yhdistyi entistä vahvemmin palestiinalaiseen kansallisen itsenäisyyden pyrkimykseen.
Samoin palestiinalainen aktivisti Leila Khaled käytti huivia julkisesti ja normalisoi samalla myös naisten kufiyan käytön.
Palestiinalaistaustaiset aktivistit Iris Pajunen ja Maysarah Shibly kertovat omasta suhteestaan kufiyaan ja nostavat esiin sen syvän symboliikan: huivin oliivipuunlehtiä muistuttavat kuviot kertovat palestiinalaisten sinnikkyydestä ja juurtuneisuudesta.
”Oliivipuut ja palestiinalaiset ovat molemmat sitkeitä selviytyjiä”, Shibly kuvaa.
Pajunen puolestaan liittää oliivipuun tuhatvuotiseen maayhteyteen, rauhaan ja elinkeinoon. Kufiyan verkkomainen kuvio viittaa kalastusverkkoon – elannon ja maan väliseen yhteyteen, mutta myös mereen, joka on etenkin monille Länsirannan palestiinalaisille jäänyt saavuttamattomaksi.
Lisäksi huivin pitkittäiset raidat viittaavat monien tulkintojen mukaan muinaisiin kauppareitteihin, jotka ristesivät Palestiinassa. Raitojen kautta kufiya muistuttaa alueen historiasta kansojen kohtaamispaikkana – elävänä osana Lähi-idän monikerroksista perintöä.
Kufiya on yhtä lailla pakolaisten muistojen kantaja kuin aktivistien kannanotto tai taiteilijoiden kulttuurisen ilmaisun väline. Se kertoo vastarinnasta, jatkuvuudesta ja toivosta, ja haastaa meidät ymmärtämään, miten kulttuuriset symbolit voivat olla samanaikaisesti henkilökohtaisia, poliittisia ja esteettisiä.
Kufiya muodissa ja kaupallisena ilmiönä
Kufiya on syvästi sidoksissa palestiinalaiseen kulttuuriin, identiteettiin ja vastarinnan symboliikkaan. Mutta miten siitä on tullut kyseisistä merkityksistä osittain irtaantunut, kansainvälinen muoti-ilmiö?
Kufiya yleistyi nuorten alakulttuureissa, kuten hiphopissa ja punkissa, jo 1980-luvulla. Joillekin se oli tietoinen solidaarisuuden osoitus Palestiinalle, toisille taas vain muodikas asuste tai kapinan symboli ilman ymmärrystä sen taustasta.
2000-luvun alussa kufiyan suosio laajeni katu- ja huippumuodissa. Urheilija David Beckhamin ja muiden länsimaisen massakulttuurin ikonien pukemana kufiya popularisoitui laajemmille yleisöille.
Tunnetut muotitalot, kuten Dior ja Gucci, sisällyttivät kufiyan mallistoihinsa, mikä nosti sen profiilia huippumuodissa.
Antropologi Ted Swedenburg on tarkastellut kufiyan siirtymää länsimaiseen muotikuvastoon ja nostanut esille, miten kufiyan kaupallistaminen sekä hämärtää sen alkuperäistä merkitystä että herättää keskustelua kulttuurisesta omimisesta.
Toisaalta Swedenburg huomauttaa, että symbolit voivat muuttua ja saada uusia merkityksiä ja että myös muoti voi toimia poliittisena tilana. Tärkeintä hänen mukaansa on reflektiivisyys: ymmärretäänkö kufiyan tausta ja merkitykset vai käytetäänkö sitä vain estetiikan vuoksi?
Myös Tampereen yliopistossa väitöstutkimusta tekevä jordanialais-palestiinalainen Bayan Arouri on huolissaan huivin kaupallistumisesta:
“Kyse ei ole vain pinnallisesta trendivaatteesta – se merkitsee enemmän. Minua huolettaa, että jos ihmiset eivät pysähdy pohtimaan sen symboliikkaa, historiaa tai merkitystä, siitä tulee vain yksi muotivaate, jota käytetään, jotta näytettäisiin coolilta.”
Globaalia kapitalistista talousjärjestelmää analysoinut antropologi David Harvey katsoo, että postmoderni kapitalismi muovaa aikaa ja tilaa tarpeidensa mukaisesti. Tällöin erilaisten objektien yhteydet niiden aiempiin historiallisiin ja paikallisiin konteksteihin voidaan katkaista.
“Historian painolastista” vieraannuttaminen tekee tavaran vapaaksi kulutuskulttuurin käytänteille. Valtavirtamuodissa kufiyaa on markkinoitu trendikkäänä ja ”etnisenä” huivina, usein ilman viittausta sen alkuperään.
Esimerkiksi vaatekauppa Urban Outfitters on hyödyntänyt sen poliittista latausta mainostamalla sitä ”sodanvastaisena huivina”. Yritykset hyötyvät huivin estetiikasta ja poliittisesta näkyvyydestä, mutta eivät kuitenkaan ota kantaa Palestiinan tilanteeseen tai tuo esille huivin kulttuuriperintöä.
Toisaalta muotisuunnittelun saralla on myös ollut toimijoita, jotka ovat korostaneet huivin poliittisia merkityksiä.
Esimerkiksi hollantilais-marokkolainen muotisuunnittelija Aziz Bekkaoui on tehnyt useita kufiya-kokoelmia, jotka ovat saaneet inspiraationsa kufiyan roolista vastarinnan symbolina. Näistä tunnetuin on vuonna 2022 julkaistu World Keffiyeh Day -kokoelma.
Kufiya on lisäksi nähty joidenkin julkisuuden henkilöiden ja muotivaikuttajien yllä solidaarisuuden osoituksena palestiinalaisia kohtaan. Esimerkiksi palestiinalaistaustainen huippumalli Bella Hadid teki poliittisen kannanoton pukeutumalla kufiya-mekkoon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2024.
Vaikka kufiyaa on omittu taloudellisen voiton tavoitteluun, sen poliittiset merkitykset eivät ole hävinneet. Päinvastoin, Gazan sodan myötä ne ovat vain korostuneet.
Yle ja AD Middle East -lehti ovat uutisoineet keväällä 2025, kuinka Palestiinan alueella on jäljellä enää yksi perinteisiä kufiyoita valmistava tehdas Hebronissa Länsirannalla.
Hirbawin tehdas jäi ainoaksi palestiinalaiseksi kufiya-tehtaaksi, kun muut paikalliset valmistajat lopettivat toimintansa kiinalaisen massatuotannon sekä Israelin miehityksen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Kuitenkin Gazan sotatilanteen myötä huivien kysyntä on kasvanut solidaarisuuden osoituksena Palestiinalle.
Kufiya vastarintana
Palestiinan alue, kulttuuri ja ihmiset ovat olleet yli vuosisadan ajan kolonialistisen suurvaltapolitiikan kohteena. Palestiinalaisten sinnikkään vastarinnan keskeiseksi symboliksi noussut kufiya on toiminut jo pitkään poliittisena tunnuksena.
Tunnetun palestiinalais-amerikkalaisen tutkijan Edward Saidin mukaan kolonialistiset vallat pyrkivät ottamaan haltuun alistettujen kulttuuriset symbolit.
Kufiyan käyttö on vastarintaa – keino säilyttää oma ääni ja vahvistaa palestiinalaista identiteettiä miehityksen alla. Se toimii tunnuksena yhteydestä, muistutuksena menetyksestä ja vaatimuksena oikeudesta palata.
Kuitenkin, kuten aktivisti Iris Pajunen pohtii:
“Miksi kaikki palestiinalainen kulttuuri on aina poliittista? Eikö se voisi olla vain jotain kaunista?”
Palestiinalaisuudessa on politiikan lisäksi paljon muitakin puolia.
Palestiinaa tutkineen Shadi Abu-Ayyashin mukaan kulttuuri ja vastarinta ovat kuitenkin erottamattomat palestiinalaisen kansallisliikkeen pyrkimyksessä säilyttää palestiinalainen identiteetti.
Näiden pyrkimysten kautta kulttuurista tulee osa kansallista ja poliittista kamppailua.
Kufiyan kantama viesti ei kuitenkaan rajoitu vain Palestiinaan. Sen ylirajainen poliittinen lataus näkyy esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa museotyöntekijöitä on irtisanottu huivin käytön vuoksi, ja Saksassa, jossa kufiyan käyttö on kielletty kouluissa.
Kufiyan herättämät reaktiot eivät ole uusi ilmiö, vaan länsimaissa se on vuosikymmenten ajan liitetty myös terrorismiin.
”Siihen liittyy todella paljon ennakkoluuloja ja minun mielestäni islamofobisia ja rasistisia, arabiviha-tyyppisiä yhdistämisiä, missä ei ole mitään perää”, toteaa aktivisti Maysarah Shibly.
Hän muistuttaa, että monissa arabimaissa kufiya on arjen käyttöesine – käytännöllinen suoja auringolta tai kylmältä, osa työasua.
Huivin politisoituminen ei kuitenkaan tee siitä väkivaltaista symbolia.
”Siitä voi tulla ihmisten mielessä aika sotaisa”, Shibly pohtii.
”Koko pointti siinä, miksi minulla on se (kufiya) päässä, on se, että se ei ole alistumista eikä sotaisaa, vaan se on vahvaa vastarintaa, ja että saisin ihmiset kyseenalaistamaan ne katsomisen tavat.”
Kufiyan käyttämisellä voikin herätellä tietoisuutta tai osoittaa solidaarisuutta.
Tutkija Matthew Porterin mukaan huivin käyttö on visuaalisen tilan valtaamista tilanteessa, jossa Israel hallitsee fyysisiä alueita. Vaikka huivin käyttö ei pysäytä väkivaltaa tai lopeta miehitystä, se on näkyvä kannanotto ja muistutus siitä, että palestiinalaisia ei saa unohtaa.
Kufiya ei ole vain huivi. Se on kerros kerrokselta ladattu symboli täynnä historiaa, identiteettiä ja kamppailua. Halusipa tai ei, julkisesti huiviin pukeutuminen on aina poliittinen teko.
Juuri siksi sen käyttäminen länsimaisessa kontekstissa edellyttää ymmärrystä ja kunnioitusta. Kun muotitalot irrottavat sen alkuperäisestä yhteydestään ja tuovat sen muotinäytöksiin trendiasusteena, kyse on kulttuurisesta omimisesta.
Palestiinalaisille kufiya ei ole trendi, vaan vastarinnan väline.
Shibly, Pajunen ja Arouri kannustavat kaikkia pukeutumaan kufiyaan, kunhan huivin taustat tunnetaan ja sen merkitys ymmärretään. Yksi vaatekappale voi kantaa mukanaan kokonaisen kansan ääntä ja linkittää meidät laajempiin kysymyksiin kolonialismista, rasismista ja kapitalismista.
Kufiya elävänä symbolina
Kufiyan monet merkitykset kietoutuvat paitsi vastarintaan ja identiteettiin, myös siirtomaahistoriaan, alueellisiin kertomuksiin ja tapoihin olla maailmassa.
Kufiya edustaa palestiinalaista identiteettiä ja globaalia solidaarisuutta, mutta se voi myös olla osa työ- tai juhlapukeutumista.
Arourin mukaan onkin tärkeää tutkia kufiyan merkityksiä ja historiaa, sillä kyse ei ole vain yksittäisestä symbolista vaan ikkunasta kokonaisiin maailmoihin.
Kufiyaa ovat sen historiassa käyttäneet ja merkityksellistäneet niin palestiinalaiset maanviljelijät, miehitystä vastaan taistelevat ja heitä puolustavat ihmiset kuin muotiteollisuuskin.
Kufiyan ollessa osa kolonisoidun Palestiinan kulttuuriperintöä ja kansallista identiteettiä halusimme tässä artikkelissa antaa ensisijaisesti äänen heille, joilla on syvä omakohtainen suhde kufiyaan.
Pajunen ja Shibly sanovat kufiyan ilmentävän turvaa, kotia ja ylpeyttä. Kufiya kirjaimellisesti halaa kantajaansa. Se tuo näkyvyyttä ja kertoo, millä puolella ihminen seisoo.
Kufiya on osa vastarintaa, jonka tavoitteena on vapaa Palestiina.
Pajusen mukaan solidaarisuus tarkoittaa tekoja ja syvää sitoutumista, eikä kufiyan käyttäminen yksin riitä muutoksen saavuttamiseen.
Shibly puolestaan toteaa, että olisikin parempi, että ihmiset eivät käyttäisi kufiyaa vaan tekisivät tekoja “sen sijaan, että ottavat kufiyan eivätkä tee mitään.”
Toimitus
- Toimittaja: Laura Menard
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Taitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Pavel Danilyuk/Pexels
- Kuvituskuvat: Pexels, Wikimedia Commons
Luettavaa
- Shadi Abu-Ayyash, 2024: Representations of Palestinian Culture in the Digital Public Sphere: A Semiotic Analysis of the Thobe and the Keffiyeh. Social Media + Society, 10:1.
- David Harvey, 1989: Time-space compression and the postmodern condition. Teoksessa: The Condition of Postmodernity: An Enquiry into the Origins of Cultural Change.
- Rashid Khalidi, 2020: The Hundred Years’ War on Palestine: A History of Settler Colonialism and Resistance, 1917–2017. Metropolitan Books.
- Edward Said, 1992: The Question of Palestine. Penguin Random House.
- Raja Shehadeh, 2024: What Does Israel Fear From Palestine? Other Press.
- AntroBlogin Israel-Palestiinaa ja Gazan sotaa käsittelevät sisällöt
- Suomen Palestiinaverkosto Sumud ry
- Tampere with Palestine -kollektiivi @tamperewithpalestine
