Mehiläishoitaja koputtaa mehiläispesää ja ilmoittaa hiljaisella äänellä: “Valtiatar on kuollut, mutta älkää lähtekö. Uusi isäntänne tulee olemaan teille hyvä.”
Kyseessä ovat Britannian kuninkaalliset mehiläiset, ja ajankohta pian kuningatar Elisabetin kuoleman jälkeen syksyllä 2022. Kun uutinen kuningattaren kuolemasta levisi ympäri maailmaa, kuninkaallinen mehiläishoitaja sitoi mustat nauhat rusetiksi Buckinghamin palatsin pesien ympärille ja ilmoitti vanhan tavan mukaan suru-uutisen mehiläisille.
Perinne oli yleinen 1800-luvulla, ja kaikuja siitä elää mehiläishoitajien parissa. Läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa tunnettu perinne ei koskenut vain ylimystöä. Mehiläisiä tuli kohdella kuin perheenjäseniä, ja pitää ne ajan tasalla perheen tapahtumista.
Mehiläisille tuli puhua lempeällä äänellä rauhallisin sanoin, etteivät ne hermostuisi. Häiden, syntymien ja erityisesti hautajaisten aikaan pesät koristeltiin, ja mehiläisille kerrottiin uutiset. Mikäli mehiläisiä ei asetettu ”surutilaan”, siitä saattoi seurata mehiläisten lähtö pesästä, hunajantuotannon loppuminen tai jopa mehiläisten kuolema.
Jos mehiläishoitaja itse oli kuollut, mehiläisille jaettiin ruokaa ja juomaa hautajaisista, ja arkun hautaan laskemisen hetkellä myös pesä nostettiin muutaman tuuman korkeudelle ja laskettiin alas. Pesä saatettiin myös kääntää kohti hautajaissaattoa. Uuden hoitajan tuli esitellä itsensä virallisesti uutena isäntänä tai emäntänä ja pyytää mehiläisten hyväksyntää.
Tavan juuret ovat mahdollisesti kelttiläisessä mytologiassa, jossa mehiläiset nähtiin sanansaattajina maallisen ja henkimaailman välillä. Erityisesti Länsi-Euroopassa on säilynyt tapoja, joissa mehiläisten rooli sanansaattajina muistetaan.
Toimitus
Artikkelikuva: Wikimedia Commons
Luettavaa
- Mark Norman, 2020. Telling the Bees and Other Customs: The Folklore of Rural Crafts.
- Colleen English: Telling the Bees. JStorDaily, julkaistu 5.9.2018.
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
