Joogaa on sanottu ”Intian lahjaksi maailmalle”. Sen muuttuminen globaaliksi hyvinvointitrendiksi on kuitenkin herättänyt keskustelua siitä, kenelle jooga oikeastaan kuuluu.
Marraskuussa 2015 Ottawan yliopiston oppilaskunta päätti lakkauttaa kahdeksan vuotta jatkuneen joogaopetuksen yliopiston Liikuntarajoitteisten Opiskelijoiden Keskuksessa. Liikuntakurssin peruminen ylittää harvoin uutiskynnystä. Ottawan tapaus kuitenkin synnytti internetissä kohun, joka ansaitsi nykytrendin mukaisen #yogagate-nimityksen.
Kohun syy oli, että tapausta koskevassa uutisoinnissa lakkautettujen joogatuntien kerrottiin olleen oppilaskunnan mielestä ”kulttuurisesti ongelmallisia”. Tämä osui suoraan yhteen Yhdysvalloissa kiihkeänä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun hermopisteistä, kysymykseen ”kulttuurisesta haltuunotosta”.
Mikä ihmeen kulttuurinen haltuunotto?
Termillä cultural appropriation, eli kulttuurinen haltuunotto, tarkoitetaan vieraasta kulttuurista peräisin olevien tapojen, tyylien, käytäntöjen tai esineistön omaksumista toiseen kulttuuriin. Monet globaalin populaarikulttuurin tunnusmerkit, kuten vaikkapa pizza ja rockmusiikki ovat malliesimerkkejä kulttuurisesta haltuunotosta.
Itse asiassa inhimillinen kulttuuri kokonaisuudessaan täyttää tavalla tai toisella kulttuurisen haltuunoton tunnusmerkit. Vaikutteita on omaksuttu kulttuurista toiseen niin kauan kuin ihmiset eri puolilta maailmaa ovat toisiaan kohdanneet. ”Puhdasta”, tyhjiössä kehittynyttä kulttuuria ei ole olemassakaan. Tässä mielessä kulttuurisessa haltuunotossa ei ole mitään uutta, ihmeellistä tai ongelmallista.
Kulttuurinen haltuunotto kuumentaa kuitenkin tunteita tilanteissa, joissa lainaavan ja lainauksen kohteena olevan kulttuurin välillä vallitsee epäsymmetrinen valta-asetelma, kuten esimerkiksi entisten siirtomaavaltojen tapauksessa. Toinen negatiivisen kulttuurisen haltuunoton muoto on, kun esimerkiksi uskonnollista symboliikkaa tai pyhinä pidettyjä asioita omaksutaan puhtaasti maalliseen käyttöön. Perinneasujen vääränlainen käyttö, uskonnollisten symbolien latistaminen sisustuselementeiksi, ja muut vastaavat ilmiöt ovat esimerkkejä tästä.
Kenelle jooga kuuluu?
Kysymys kulttuurisesta haltuunotosta on joogan kannalta tärkeä kahdesta syystä. Ensiksikin joogan nykymuodot ja niiden globaali leviäminen liittyvät erottamattomasti brittien siirtomaavaltaan Intiassa. Toiseksi yhä harvempi joogan harrastaja on tietoinen joogan historiasta tai sen asemasta intialaisessa kulttuurissa, mikä on johtanut hindulaisten symbolien ja jumalten puhtaasti esteettiseen – ja toisinaan epäasianmukaiseen – käyttöön joogasaleilla.
Vuonna 2008 Yhdysvalloissa asuvien hindujen oikeuksia ajava Hindu American Foundation (HAF) aloitti Take Back Yoga -kampanjan protestoidakseen joogan kaupallistumista ja länsimaistumista vastaan. Kampanjan tarkoituksena on levittää tietoisuutta siitä, että joogan juuret ovat Intiassa, ja että se on pohjimmiltaan hindulainen harjoitus. HAF kritisoi länsimaisia joogaopettajia siitä, että he ovat tehneet joogasta pelkkää liikuntaa ja peittelevät joogan juuria ja henkistä luonnetta suuremman rahallisen menestyksen toivossa.
Intian nykyinen hallitus on puolestaan reagoinut länsimaiseen joogailmiöön perustamalla Traditional Knowledge Digital Libraryn, johon on arkistoitu tuhansia joogaharjoituksia. Tarkoituksena on osoittaa, että jooga on osa intialaista kansanperinnettä, eikä sitä voi esimerkiksi patentoida. Intia on myös hakenut joogalle maantieteellistä alkuperäsuojaa, jonka myöntäminen tarkoittaisi, että ainoastaan ”aitoa intialaista joogaa” saisi kutsua joogaksi.
Kuva: TBYH Conference (CC BY 2.0″)
HAF:n ja Intian hallituksen pyrkimyksiä on helppo perustella. Jooga on länsimaissa valtava bisnes, ja kuten bisneksen luonteeseen kuuluu, tuotteesta – eli tässä tapauksessa joogasta – on karsittu kaikki kulttuurisesti ja uskonnollisesti merkitsevät piirteet. Hindulaistyyppinen käsitteistö ja kuvasto toimivat lähinnä ”mausteina”, jotka erottavat joogan muista samankaltaisista urheilulajeista.
Kaupallisuuden lisäksi joogan kulttuurista identiteettiä on pyritty hälventämään toisenlaisistakin syistä. Kun jooga on löytänyt tiensä länsimaisiin julkisiin instituutioihin, kuten kouluihin ja työpaikoille, sen on täytynyt mukautua uskonnollisen neutraaliuden ja saavutettavuuden periaatteisiin. Julkisten instituutioiden maallisen luonteen vuoksi esimerkiksi koulujen joogatunneilta on karsittu kaikki hindulaisuuteen viittaava ja sen harjoituksia on muokattu ihmisten erilaisiin liikunnallisiin valmiuksiin sopiviksi.
Molemmissa tapauksissa on kyse joogan sovittamisesta länsimaisen libearalismin ja edistyksellisyyden kulttuuriin; toisaalta markkinatalouteen, toisaalta käsitykseen ihmisten yhdenvertaisuudesta. Kumpikin on esimodernille intialaiselle joogaperinteelle täysin vierasta ja aiheuttaa väistämättä muutoksia siihen, miten joogaa on mahdollista opettaa ja harjoittaa. Vaikka nämä muutokset ovat tehneet joogasta helpommin lähestyttävän aiempaa laajemmalle yleisölle, näyttää selvältä, että ne johtavat kiperiin kysymyksiin kulttuurisesta haltuunotosta.
Kansainvälinen ja kansallinen jooga
Kun tarkastellaan joogan historiaa, ja etenkin sen globaalia leviämistä viimeisen kahden vuosisadan aikana, kysymys joogan ja kulttuurisen haltuunoton suhteesta käy entistä monimutkaisemmaksi. Vaikka joogan juuria intialaisessa kulttuurissa ja sen uskonnollisessa maaperässä ei voida kiistää, nykyjooga on oikeastaan sekoitus eri kulttuurien ominaisuuksia, joka muistuttaa vain etäisesti muinaista kaimaansa.
Nykyisen, globaalin joogailmiön juuret ovat brittien siirtomaavallassa 1800-luvulla. Sen syntyyn vaikuttivat voimakkaasti kolonialistien mukana Intiaan saapuneet kulttuuriset vaikutteet, sekä siirtomaaherrojen organisoima Intian historian ja kulttuurin tutkimus. Samalla nykyjooga ilmentää erikoisella tavalla sitä, miten intialaiset itse omaksuivat nämä brittien mukanaan tuomat vaikutteet ja käyttivät niitä oman kulttuuriperintönsä uudelleenmuovaamiseen.
Orientalistiseen kulttuurintutkimukseen nojaten länsimaisen koulutuksen saaneet, yläluokkaiset hindut loivat uuden, yleismaailmallisuutta, suvaitsevaisuutta ja sosiaalista vastuuta korostavan tulkinnan hindulaisuudesta. Samalla jooga etääntyi askeettis-maagisista juuristaan ja se alettiin nähdä toisaalta yleismaailmallisena henkisen kehityksen menetelmänä, toisaalta välineenä vahvan, itsenäisen intialaisen kansakunnan muovaamiseen.
Maharishi Mahesh Yogi toimi guruna muun muassa Beatleseille. (Wikimedia Commons)
Nämä seikat tuovat keskusteluun uuden käänteen. Joogan yleismaailmallisuutta puolustavat tahot länsimaissa ovat kritisoineet HAF:n Take Back Yoga -kampanjaa siitä, että se sivuuttaa joogan historialliset muutokset. HAF:ia on myös syytetty intialaisen nationalismin äänitorveksi. Joogasta onkin viime vuosina tullut Intiassa poliittinen väline, jolla maan nykyinen kansallismielinen hallitus pyrkii vahvistamaan valtaansa, kamppailemaan länsimaisia vaikutteita vastaan ja pönkittämään kuvaa Intiasta ensisijaisesti hindulaisena valtiona.
Samalla on kuitenkin huomioitava, etteivät HAF tai Intian hallitus pyri millään tavoin hillitsemään joogan kansainvälistä leviämistä, pikemminkin päinvastoin. Vuonna 2014 Intian tuore ”joogaministeri” Shripad Yesso Naik ehdotti YK:n kokouksessa kansainvälisen joogapäivän perustamista. HAF puolestaan nojaa viestinnässään runsaasti 1900-luvun merkittävien, joogan kansainvälistymistä edistäneiden gurujen näkemyksiin – he näet pitivät uudistusmielisyydessäänkin kiinni joogan uskonnollisista juurista.
Myrsky teekupissa?
Valveutuneet länsimaiset joogit ovat siis pattitilanteessa. Toisaalta olisi pyrittävä kunnioittamaan joogan perinnettä ja kulttuurisia erityispiirteitä. Toisaalta viimeaikaisen tutkimustiedon valossa väitteet joogan autenttisesta hindulaisuudesta ovat osoittautuneet vähintäänkin kyseenalaisiksi. Monet joogan perinteiset piirteet ovat myös ristiriidassa länsimaisen liberalismin ja edistyksellisyyden (niin taloudellisen kuin kulttuurisenkin) ihanteiden kanssa.
Mitä tulee tämän artikkelin lähtökohtana toimineeseen Ottawan yliopiston tapaukseen, sittemmin on ilmennyt, ettei ”kulttuurinen ongelmallisuus” ollut ainoa, tai välttämättä edes tärkein syy joogakurssin perumiseen. Jotkut ovat jopa väittäneet, että kurssi peruttiin yksinkertaisesti osallistujapulan takia. Kuitenkin se, että keskustelu keskittyi juuri kulttuuriseen haltuunottoon, kertoo paitsi median vallasta muokata keskustelua, myös siitä, että nykyjooga on kulttuurisesti kaikkea muuta kuin yksiselitteinen ilmiö.
Maailman miljoonista joogan harjoittajista kuitenkin vain mikroskooppinen murto-osa pohtii joogan kulttuurista asemaa ja heistäkin suuri osa on todennäköisesti Yhdysvaltojen yliopistoissa. On epäselvää, kuinka monet hindut oikeastaan pitävät länsimaista joogailmiötä millään tavoin ongelmallisena. Suomessa edellä kuvatun kaltaisesta keskustelusta ei ole vielä minkäänlaisia merkkejä. Maailma kuitenkin muuttuu koko ajan, ja on mahdotonta ennustaa, miltä asiat näyttävät joogan osalta vaikkapa viiden vuoden kuluttua.
Kukaan ei kuitenkaan ole kieltämästä länsimaalaisia harjoittamasta joogaa, eikä siihen ole mitään syytäkään. Silti jokaisen joogin, niin omistautuneen harjoittajan kuin satunnaisen harrastelijankin on hyvä olla selvillä joogan laajemmista yhteyksistä ja historiallisesta kehityksestä. Jooga ei ole muusta maailmasta irrallinen ilmiö. Päinvastoin, se on aina heijastanut ympäröivää maailmaa ja reagoinut sen muutoksiin.
On paikallaan kysyä, mitä kaikkea joogasta voi karsia ja silti jatkaa sen kutsumista joogaksi. Monien länsimaisten ”fuusiojoogamuotojen” tapauksissa termin käyttö on vähintäänkin epäilyttävää. Ennen kaikkea joogan historiaan ja tulkintoihin tutustuminen kuitenkin osoittaa, että joogaa on aina tulkittu eri tavoin, eivätkä sen kaikki tulkinnat ole keskenään yhteensopivia.
Toimitus
- Podcast-lukija: Veikko Lindholm
- Artikkelikuva: Take Back Your Health Conference Los Angeles 2015 (CC BY 2.0)
Lukemista
- De Michelis, Elizabeth: A History of Modern Yoga. Continuum 2005.
- Goldberg, Michelle: “Where the Whole World Meets in a Single Nest”
- Helmer, Aedan: Is yoga ’cultural appropriation’? Well, maybe
- Hindu American Foundation: Take Back Yoga
- Rautaniemi, Matti: Erakkomajoista kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman. Basam Books 2015.
- Remski, Matthew: Yogagate: The Downward Dogwhistle Story
- Singleton, Mark: Yoga Body – The Origins of Modern Posture Practice. Oxford University Press 2010.
Hyvä kirjoitus. On kiinnostavaa, miten jooga on kehittynyt historian aikana niin paljon. Vaikutteiden ottaminen ja uusien merkitysten antaminen vanhoille asioille kuuluu kulttuurien luonnolliseen kehityskulkuun, eikä ole olemassa mitään ”alkuperäisi” tai ”aitoja” kulttuureja. Loppupeleissä suurin osa asioista, joiden mielletään kuuluvan vahvasti esim. suomalaiseen kulttuuriin, ovat peräisin jostain muualta.
Kulttuurisella omimisella on varmaan haluttu alunperin auttaa vähemmistöjä saamaan äänensä kuuluviin. Mutta valitettavan paljon useammin, kuten tässä joogan tapauksessa, se vain näyttää olevan klassinen esimerkki liikaa vapaa-aikaa omaavien keskiluokkaisten (yleensä vieläpä valtaväestöön kuuluvien valkoisten) ensimmäisen maailman ongelmista. Erityisen ikävää on, että käsitteeseen sisältyy vahvasti yhdysvaltalainen näkökulma ihmisryhmien erottelusta etnisyyden yms. mukaan. Myös monimutkaiset asiat, kuten yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja kulttuurit pelkistyvät lopulta amerikkalaisittain vain yksilöiden kulutusvalinnoiksi.