Saavatko vain hindut joogata?

Joogaa on sanottu ”Intian lahjaksi maa­il­mal­le”. Sen muut­tu­mi­nen glo­baa­lik­si hyvin­voin­tit­ren­dik­si on kuitenkin herät­tä­nyt kes­kus­te­lua siitä, kenelle jooga oikeas­taan kuuluu.

Marraskuussa 2015 Ottawan yli­opis­ton oppi­las­kun­ta päätti lak­kaut­taa kahdeksan vuotta jatkuneen joo­gao­pe­tuk­sen yli­opis­ton Liikuntarajoitteisten Opiskelijoiden Keskuksessa. Liikuntakurssin peruminen ylittää harvoin uutis­kyn­nys­tä. Ottawan tapaus kuitenkin synnytti inter­ne­tis­sä kohun, joka ansaitsi nykyt­ren­din mukaisen #yogagate-nimi­tyk­sen.

Kohun syy oli, että tapausta kos­ke­vas­sa uuti­soin­nis­sa lak­kau­tet­tu­jen joo­ga­tun­tien ker­rot­tiin olleen oppi­las­kun­nan mielestä ”kult­tuu­ri­ses­ti ongel­mal­li­sia”. Tämä osui suoraan yhteen Yhdysvalloissa kiihkeänä käydyn yhteis­kun­nal­li­sen kes­kus­te­lun her­mo­pis­teis­tä, kysy­myk­seen ”kult­tuu­ri­ses­ta hal­tuu­no­tos­ta”.

Mikä ihmeen kulttuurinen haltuunotto?

Termillä cultural appropria­tion, eli kult­tuu­ri­nen hal­tuun­ot­to, tar­koi­te­taan vieraasta kult­tuu­ris­ta peräisin olevien tapojen, tyylien, käy­tän­tö­jen tai esi­neis­tön omak­su­mis­ta toiseen kult­tuu­riin. Monet globaalin popu­laa­ri­kult­tuu­rin tun­nus­mer­kit, kuten vaikkapa pizza ja rock­musiik­ki ovat mal­lie­si­merk­ke­jä kult­tuu­ri­ses­ta hal­tuu­no­tos­ta.

Kulttuurisen haltuunoton ikävämpi ääripää. (Wikimedia Commons)

Kulttuurisen hal­tuun­o­ton ikävämpi ääripää. (Wikimedia Commons)

Itse asiassa inhi­mil­li­nen kulttuuri koko­nai­suu­des­saan täyttää tavalla tai toisella kult­tuu­ri­sen hal­tuun­o­ton tun­nus­mer­kit. Vaikutteita on omaksuttu kult­tuu­ris­ta toiseen niin kauan kuin ihmiset eri puolilta maailmaa ovat toisiaan koh­dan­neet. ”Puhdasta”, tyhjiössä kehit­ty­nyt­tä kult­tuu­ria ei ole ole­mas­sa­kaan. Tässä mielessä kult­tuu­ri­ses­sa hal­tuu­no­tos­sa ei ole mitään uutta, ihmeel­lis­tä tai ongel­mal­lis­ta.

Kulttuurinen hal­tuun­ot­to kuumentaa kuitenkin tunteita tilan­teis­sa, joissa lainaavan ja lai­nauk­sen kohteena olevan kult­tuu­rin välillä vallitsee epä­sym­met­ri­nen valta-asetelma, kuten esi­mer­kik­si entisten siir­to­maa­val­to­jen tapauk­ses­sa. Toinen nega­tii­vi­sen kult­tuu­ri­sen hal­tuun­o­ton muoto on, kun esi­mer­kik­si uskon­nol­lis­ta sym­bo­liik­kaa tai pyhinä pidettyjä asioita omak­su­taan puhtaasti maal­li­seen käyttöön. Perinneasujen vää­rän­lai­nen käyttö, uskon­nol­lis­ten symbolien latis­ta­mi­nen sisus­tuse­le­men­teik­si, ja muut vastaavat ilmiöt ovat esi­merk­ke­jä tästä.

Kenelle jooga kuuluu?

Kysymys kult­tuu­ri­ses­ta hal­tuu­no­tos­ta on joogan kannalta tärkeä kahdesta syystä. Ensiksikin joogan nyky­muo­dot ja niiden globaali leviä­mi­nen liittyvät erot­ta­mat­to­mas­ti brittien siir­to­maa­val­taan Intiassa. Toiseksi yhä harvempi joogan har­ras­ta­ja on tietoinen joogan his­to­rias­ta tai sen asemasta intia­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa, mikä on johtanut hin­du­lais­ten symbolien ja jumalten puhtaasti esteet­ti­seen – ja toisinaan epä­asian­mu­kai­seen – käyttöön joo­ga­sa­leil­la.

Vuonna 2008 Yhdysvalloissa asuvien hindujen oikeuksia ajava Hindu American Foundation (HAF) aloitti Take Back Yoga ‑kampanjan pro­tes­toi­dak­seen joogan kau­pal­lis­tu­mis­ta ja län­si­mais­tu­mis­ta vastaan. Kampanjan tar­koi­tuk­se­na on levittää tie­toi­suut­ta siitä, että joogan juuret ovat Intiassa, ja että se on poh­jim­mil­taan hin­du­lai­nen harjoitus. HAF kritisoi län­si­mai­sia joo­gao­pet­ta­jia siitä, että he ovat tehneet joogasta pelkkää liikuntaa ja peit­te­le­vät joogan juuria ja henkistä luonnetta suuremman rahal­li­sen menes­tyk­sen toivossa.

Intian nykyinen hallitus on puo­les­taan reagoinut län­si­mai­seen joo­gail­mi­öön perus­ta­mal­la Traditional Knowledge Digital Libraryn, johon on arkis­toi­tu tuhansia joo­ga­har­joi­tuk­sia. Tarkoituksena on osoittaa, että jooga on osa intia­lais­ta kan­san­pe­rin­net­tä, eikä sitä voi esi­mer­kik­si paten­toi­da. Intia on myös hakenut joogalle maan­tie­teel­lis­tä alku­pe­rä­suo­jaa, jonka myön­tä­mi­nen tar­koit­tai­si, että ainoas­taan ”aitoa intia­lais­ta joogaa” saisi kutsua joogaksi.

HAF:n ja Intian hal­li­tuk­sen pyr­ki­myk­siä on helppo perus­tel­la. Jooga on län­si­mais­sa valtava bisnes, ja kuten bisneksen luon­tee­seen kuuluu, tuot­tees­ta – eli tässä tapauk­ses­sa joogasta – on karsittu kaikki kult­tuu­ri­ses­ti ja uskon­nol­li­ses­ti mer­kit­se­vät piirteet. Hindulaistyyppinen käsit­teis­tö ja kuvasto toimivat lähinnä ”mausteina”, jotka erottavat joogan muista saman­kal­tai­sis­ta urhei­lu­la­jeis­ta.

Kaupallisuuden lisäksi joogan kult­tuu­ris­ta iden­ti­teet­tiä on pyritty häl­ven­tä­mään toi­sen­lai­sis­ta­kin syistä. Kun jooga on löytänyt tiensä län­si­mai­siin julkisiin ins­ti­tuu­tioi­hin, kuten kouluihin ja työ­pai­koil­le, sen on täytynyt mukautua uskon­nol­li­sen neut­raa­liu­den ja saa­vu­tet­ta­vuu­den peri­aat­tei­siin. Julkisten ins­ti­tuu­tioi­den maallisen luonteen vuoksi esi­mer­kik­si koulujen joo­ga­tun­neil­ta on karsittu kaikki hin­du­lai­suu­teen viittaava ja sen har­joi­tuk­sia on muokattu ihmisten eri­lai­siin lii­kun­nal­li­siin val­miuk­siin sopiviksi.

Molemmissa tapauk­sis­sa on kyse joogan sovit­ta­mi­ses­ta län­si­mai­sen libea­ra­lis­min ja edis­tyk­sel­li­syy­den kult­tuu­riin; toisaalta mark­ki­na­ta­lou­teen, toisaalta käsi­tyk­seen ihmisten yhden­ver­tai­suu­des­ta. Kumpikin on esi­mo­der­nil­le intia­lai­sel­le joo­ga­pe­rin­teel­le täysin vierasta ja aiheuttaa väis­tä­mät­tä muutoksia siihen, miten joogaa on mah­dol­lis­ta opettaa ja har­joit­taa. Vaikka nämä muutokset ovat tehneet joogasta helpommin lähes­tyt­tä­vän aiempaa laa­jem­mal­le yleisölle, näyttää selvältä, että ne johtavat kiperiin kysy­myk­siin kult­tuu­ri­ses­ta hal­tuu­no­tos­ta.

Kansainvälinen ja kansallinen jooga

Kun tar­kas­tel­laan joogan historiaa, ja etenkin sen globaalia leviä­mis­tä viimeisen kahden vuo­si­sa­dan aikana, kysymys joogan ja kult­tuu­ri­sen hal­tuun­o­ton suhteesta käy entistä moni­mut­kai­sem­mak­si. Vaikka joogan juuria intia­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa ja sen uskon­nol­li­ses­sa maa­pe­räs­sä ei voida kiistää, nykyjooga on oikeas­taan sekoitus eri kult­tuu­rien omi­nai­suuk­sia, joka muis­tut­taa vain etäisesti muinaista kaimaansa.

Nykyisen, globaalin joo­gail­miön juuret ovat brittien siir­to­maa­val­las­sa 1800-luvulla. Sen syntyyn vai­kut­ti­vat voi­mak­kaas­ti kolo­nia­lis­tien mukana Intiaan saapuneet kult­tuu­ri­set vai­kut­teet, sekä siir­to­maa­her­ro­jen orga­ni­soi­ma Intian historian ja kult­tuu­rin tutkimus. Samalla nykyjooga ilmentää eri­koi­sel­la tavalla sitä, miten intia­lai­set itse omak­sui­vat nämä brittien mukanaan tuomat vai­kut­teet ja käyttivät niitä oman kult­tuu­ri­pe­rin­tön­sä uudel­leen­muo­vaa­mi­seen.

Orientalistiseen kult­tuu­rin­tut­ki­muk­seen nojaten län­si­mai­sen kou­lu­tuk­sen saaneet, ylä­luok­kai­set hindut loivat uuden, yleis­maa­il­mal­li­suut­ta, suvait­se­vai­suut­ta ja sosi­aa­lis­ta vastuuta koros­ta­van tulkinnan hin­du­lai­suu­des­ta. Samalla jooga etääntyi askeettis-maa­gi­sis­ta juu­ris­taan ja se alettiin nähdä toisaalta yleis­maa­il­mal­li­se­na henkisen kehi­tyk­sen mene­tel­mä­nä, toisaalta välineenä vahvan, itse­näi­sen intia­lai­sen kan­sa­kun­nan muo­vaa­mi­seen.

Maharishi Mahesh Yogi toimi guruna muun muassa Beatleseille. (Wikimedia Commons)

Maharishi Mahesh Yogi toimi guruna muun muassa Beatleseille. (Wikimedia Commons)

Nämä seikat tuovat kes­kus­te­luun uuden käänteen. Joogan yleis­maa­il­mal­li­suut­ta puo­lus­ta­vat tahot län­si­mais­sa ovat kri­ti­soi­neet HAF:n Take Back Yoga ‑kampanjaa siitä, että se sivuuttaa joogan his­to­rial­li­set muutokset. HAF:ia on myös syytetty intia­lai­sen natio­na­lis­min ääni­tor­vek­si. Joogasta onkin viime vuosina tullut Intiassa poliit­ti­nen väline, jolla maan nykyinen kan­sal­lis­mie­li­nen hallitus pyrkii vah­vis­ta­maan valtaansa, kamp­pai­le­maan län­si­mai­sia vai­kut­tei­ta vastaan ja pön­kit­tä­mään kuvaa Intiasta ensi­si­jai­ses­ti hin­du­lai­se­na valtiona.

Samalla on kuitenkin huo­mioi­ta­va, etteivät HAF tai Intian hallitus pyri millään tavoin hil­lit­se­mään joogan kan­sain­vä­lis­tä leviä­mis­tä, pikem­min­kin päin­vas­toin. Vuonna 2014 Intian tuore ”joo­ga­mi­nis­te­ri” Shripad Yesso Naik ehdotti YK:n kokouk­ses­sa kan­sain­vä­li­sen joo­ga­päi­vän perus­ta­mis­ta. HAF puo­les­taan nojaa vies­tin­näs­sään runsaasti 1900-luvun mer­kit­tä­vien, joogan kan­sain­vä­lis­ty­mis­tä edis­tä­nei­den gurujen näke­myk­siin – he näet pitivät uudis­tus­mie­li­syy­des­sään­kin kiinni joogan uskon­nol­li­sis­ta juurista.

Myrsky teekupissa?

Valveutuneet län­si­mai­set joogit ovat siis pat­ti­ti­lan­tees­sa. Toisaalta olisi pyrittävä kun­nioit­ta­maan joogan perin­net­tä ja kult­tuu­ri­sia eri­tyis­piir­tei­tä. Toisaalta vii­me­ai­kai­sen tut­ki­mus­tie­don valossa väitteet joogan autent­ti­ses­ta hin­du­lai­suu­des­ta ovat osoit­tau­tu­neet vähin­tään­kin kysee­na­lai­sik­si. Monet joogan perin­tei­set piirteet ovat myös ris­ti­rii­das­sa län­si­mai­sen libe­ra­lis­min ja edis­tyk­sel­li­syy­den (niin talou­del­li­sen kuin kult­tuu­ri­sen­kin) ihan­tei­den kanssa.

Mitä tulee tämän artik­ke­lin läh­tö­koh­ta­na toi­mi­nee­seen Ottawan yli­opis­ton tapauk­seen, sittemmin on ilmennyt, ettei ”kult­tuu­ri­nen ongel­mal­li­suus” ollut ainoa, tai vält­tä­mät­tä edes tärkein syy joo­ga­kurs­sin peru­mi­seen. Jotkut ovat jopa väit­tä­neet, että kurssi peruttiin yksin­ker­tai­ses­ti osal­lis­tu­ja­pu­lan takia. Kuitenkin se, että kes­kus­te­lu keskittyi juuri kult­tuu­ri­seen hal­tuun­ot­toon, kertoo paitsi median vallasta muokata kes­kus­te­lua, myös siitä, että nykyjooga on kult­tuu­ri­ses­ti kaikkea muuta kuin yksi­se­lit­tei­nen ilmiö.

Maailman mil­joo­nis­ta joogan har­joit­ta­jis­ta kuitenkin vain mik­ros­koop­pi­nen murto-osa pohtii joogan kult­tuu­ris­ta asemaa ja heistäkin suuri osa on toden­nä­köi­ses­ti Yhdysvaltojen yli­opis­tois­sa. On epäselvää, kuinka monet hindut oikeas­taan pitävät län­si­mais­ta joo­gail­miö­tä millään tavoin ongel­mal­li­se­na. Suomessa edellä kuvatun kal­tai­ses­ta kes­kus­te­lus­ta ei ole vielä min­kään­lai­sia merkkejä. Maailma kuitenkin muuttuu koko ajan, ja on mah­do­ton­ta ennustaa, miltä asiat näyttävät joogan osalta vaikkapa viiden vuoden kuluttua.

Kukaan ei kui­ten­kaan ole kiel­tä­mäs­tä län­si­maa­lai­sia har­joit­ta­mas­ta joogaa, eikä siihen ole mitään syytäkään. Silti jokaisen joogin, niin omis­tau­tu­neen har­joit­ta­jan kuin satun­nai­sen har­ras­te­li­jan­kin on hyvä olla selvillä joogan laa­jem­mis­ta yhteyk­sis­tä ja his­to­rial­li­ses­ta kehi­tyk­ses­tä. Jooga ei ole muusta maa­il­mas­ta irral­li­nen ilmiö. Päinvastoin, se on aina hei­jas­ta­nut ympä­röi­vää maailmaa ja reagoinut sen muu­tok­siin.

On pai­kal­laan kysyä, mitä kaikkea joogasta voi karsia ja silti jatkaa sen kut­su­mis­ta joogaksi. Monien län­si­mais­ten ”fuusio­joo­ga­muo­to­jen” tapauk­sis­sa termin käyttö on vähin­tään­kin epäi­lyt­tä­vää. Ennen kaikkea joogan his­to­ri­aan ja tul­kin­toi­hin tutus­tu­mi­nen kuitenkin osoittaa, että joogaa on aina tulkittu eri tavoin, eivätkä sen kaikki tulkinnat ole keskenään yhteen­so­pi­via.

  1. De Michelis, Elizabeth: A History of Modern Yoga. Continuum 2005.
  2. Goldberg, Michelle: “Where the Whole World Meets in a Single Nest
  3. Helmer, Aedan: Is yoga ‘cultural appropria­tion’? Well, maybe
  4. Hindu American Foundation: Take Back Yoga
  5. Rautaniemi, Matti: Erakkomajoista kun­to­sa­leil­le – miten jooga valloitti maailman. Basam Books 2015.
  6. Remski, Matthew: Yogagate: The Downward Dogwhistle Story
  7. Singleton, Mark: Yoga Body – The Origins of Modern Posture Practice. Oxford University Press 2010.

Kirjoittaja

Matti Rautaniemi on joogaan perehtynyt uskontotieteilijä, tietokirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Parhaillaan hän tekee Åbo Akademissa väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?