Onko luonto luonnollista?

Yle Radio 1:n Löytöretki suo­ma­lai­seen toivoon -sarjan toisessa osassa toi­mit­ta­ja Satu Kivelä lähtee ekop­sy­ko­lo­gi Kirsi Salosen kanssa metsään puhumaan luon­to­suh­tees­ta, hyvin­voin­nis­ta ja luonnon sym­bo­lii­kas­ta. Kommentoimme sarjaa vii­kot­tain, ja ant­ro­po­lo­gi­seen haaviin tarttui tällä kertaa ajatus “villin” ja “kesytetyn” luonnon eroista.

Kivelä ja Salonen ver­tai­le­vat puistoa ja metsää luon­no­nym­pä­ris­töi­nä. He puhuvat puistosta kesy­tet­ty­nä ja jär­jes­tyk­seen pantuna luontona, jossa val­lit­se­vat tietyt käyt­täy­ty­mis­sään­nöt. Metsä taas näyt­täy­tyy villinä luontona, jossa asiat ja ihmiset saavat olla niin kuin ovat. Hyvinvointikeskustelun kannalta näyttää siltä, että juuri kesyt­tä­mät­tö­mäs­sä luonnossa on meille jotakin erityistä. Metsä “villinä” luontona symboloi ihmisen raken­ta­man yhteis­kun­nan vas­ta­koh­taa. Rentouttava vaikutus tuntuu aiheu­tu­van kult­tuu­ris­ten raken­tei­den näen­näi­ses­tä puut­tees­ta ja sen impli­koi­mas­ta vapaudesta. 

Klassisessa ant­ro­po­lo­gias­sa tätä kysymystä luonnon ja kult­tuu­rin välisestä jän­nit­tees­tä on puitu paljon. Luonto-kulttuuri -jakoa pidettiin aiemmin uni­ver­saa­li­na. Ihmisten todettiin kaik­kial­la maa­il­mas­sa ottavan ympä­ris­töä haltuunsa rai­vaa­mal­la, kesyt­tä­mäl­lä ja kul­ti­voi­mal­la sitä. Tämän toiminnan esi­tet­tiin siirtävän arvaa­ma­ton­ta luontoa kult­tuu­rin, jär­jes­tyk­sen ja hallinnan piiriin. Jakoon liittyi naisen yhdis­tä­mi­nen luontoon ja tun­tei­siin ja kult­tuu­rin miel­tä­mi­nen mie­hi­sek­si, ratio­naa­li­sek­si elä­mä­na­lu­eek­si. Elementtien välillä oli selvä val­ta­suh­de: villi luonto kesy­te­tään, ja kulttuuri dominoi. 

Papua-Uudessa-Guineassa elävien bai­nin­gien kes­kuu­des­sa kos­ke­mat­to­mal­la luonnolla ei ole hyvin­voin­tiin liittyvää itsei­sar­voa. Puutarhaviljelyä har­joit­ta­vien bai­nin­gien elämässä metsä on tilaa, jota raivataan vil­jel­tä­väk­si puu­tar­hak­si. Yhteisön hyvin­voin­ti raken­ne­taan ihmisen työllä, muo­vaa­mal­la luonnosta sosi­aa­li­ses­ti mää­rit­ty­nyt­tä tilaa — kult­tuu­ria. Luonto on erään­lais­ta raakaa poten­ti­aa­lia joka on otet­ta­vis­sa käyttöön, mutta ei hal­lit­ta­vis­sa: raivatut alueet met­sit­ty­vät uudelleen ja uusia puu­tar­ho­ja raken­ne­taan. Suhde ei ole line­aa­ri­nen vaan dynaa­mi­nen ja syklinen. 

Euroamerikkalaisessa kult­tuu­ris­sa on kauan vai­kut­ta­nut idea­li­soi­tu ajatus luon­non­kan­san puhtaasta edus­ta­jas­ta, jolla on har­mo­ni­nen ja tasa­pai­noi­nen suhde ympä­ris­töön­sä. Etnografinen tutkimus asettaa tämän haa­ve­ku­van kysee­na­lai­sek­si. Käytännössä “luon­non­kan­sat” saattavat tilai­suu­den tullen olla täysin valmiita vaih­ta­maan “luon­nol­li­sen” ympä­ris­tön­sä mate­ri­aa­li­seen hyvään, yhteis­kun­nal­li­seen infra­struk­tuu­riin, toimivaan lii­ken­tee­seen tai saa­vu­tet­ta­viin terveyspalveluihin. 

Tuoreempi etno­gra­fi­nen tutkimus onkin osoit­ta­nut, että maailman jakaminen kahteen toi­sil­leen vas­tak­kai­seen kate­go­ri­aan, “luontoon” ja “kult­tuu­riin”, ei ole uni­ver­saa­li tapa hahmottaa todel­li­suut­ta. Meidän luonnoksi miel­tä­mäm­me osa maisemaa edustaa eri kult­tuu­rien ihmisille erilaisia asioita. Se, mikä on hyvää ja luon­nol­lis­ta, vaihtelee katsojan mukaan.


Yle Radio 1:n Toivon heinäkuu: Löytöretki suo­ma­lai­seen toivoon -sarja kuullaan per­jan­tai­sin kello 15.05. Neliosainen ohjel­ma­sar­ja on kuun­nel­ta­vis­sa myös Yle Areenassa. Ohjelmasarjan yhteis­työ­kump­pa­nei­na toimivat Suomen mie­len­ter­vey­den kes­kus­liit­to, AntroBlogi sekä Luonnonpäivät.fi.

Lue lisää:

Jane Fajans. Transforming Nature, Making Culture: Why the Baining are not Environmentalists

Marilyn Strathern: No Nature, No Culture: The Hagen Case

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hypistelin lentolippuani jännittyneenä; edessä häämötti ensimmäinen jakso kentällä. Pioneerin intoa puhkuen haaveilin antropologin hattusulasta: kenttätyön myötä selvittäisin yhden mystisen maailman viipaleen kulttuurisen reseptin. Sulloin rinkkaani kaiken, mitä arvelin kentällä tarvittavan: kameran, ääninauhurin, tyhjiä vihkoja, kirjoja, tietokoneen, Suomi-tuliaisia, kasan vaatteita ja suuren valkoisen huivin yhteisön liturgisia menoja varten. Punaiseksi huutomerkiksi paisunut rinkka ritisi saumoistaan ja painoi kuin lyijy. Vaikka olin kaatua selälleni ja hiki norui selkääni pitkin, en hennonnut jättää mitään pois. Täältä tullaan, Siperia – do svidanija, Helsinki!

Pääseekö Daenerys Targaryen lopulta Rautavaltaistuimelle hittisarja Game of Thronesissa? Vai odottaako suosittua hahmoa kammottavampi kohtalo? Klassinen poliittinen antropologia voi kenties auttaa ennustamaan tulevaa – Targaryenin suvun kruununperillinen kun näyttää epäilyttävästi jumalkuninkaalta!

Metsästys oli aiheena tämän viikon Pohjantähden alla -jaksossa. Hirvimetsällä ja fasaanijahdissa Arman Alizad kohtasi suomalaisia, joille metsästys ja eränkäynti merkitsevät kokonaisvaltaisen tervettä ja tasapainoista luontosuhdetta ja yhteyttä luontoon. Metsästykseen liittyy monia kiinnostavia ja ristiriitaisia mielikuvia.