Post by Ninnu Koskenalho

Jokaisen lapsen elämässä tulee vastaan aika, jolloin on opittava vessatavoille. Meillä tämä tarkoittaa vaipoista potalle siirtymistä. Eri puolilla maailmaa tämäkin rituaalinen elämänvaihe järjestyy monin eri tavoin. Afrikan Norsunluurannikolla elävän beng-kansan lasten “pottatreeni” aloitetaan mahdollisimman varhain, vain muutaman päivän ikäisenä, antamalla vauvalle suolen tyhjentävä peräruiske kahdesti päivässä.

Vaikka sosiaalinen media on ollut keskuudessamme vasta hetken, meillä on jo monia käsityksiä siitä, millä tavalla sitä kuuluisi käyttää. Sosiaalinen media onkin hauska väylä kulttuurisen merkityksenannon tarkasteluun. Se on useimmille meistä arkipäiväinen, hyvin tuttu ja läheinen asia. Se kietoutuu ihmissuhteisiimme, työhömme sekä käsityksiimme siitä, millaisia ihmiset ovat. Lisäksi se on yhtä aikaa sekä erittäin globaali että vahvasti paikallisväriä ottava ilmiö. Millaisia eroja kulttuurien välinen vertailu paljastaa somen käytön tavoissamme?

Kesäisellä nurmella nököttää ilmapalloilla täytetty laatikko, johon on maalattu ydinreaktorin kuva. Ritsa heilahtaa, ja pieni kivi mäjähtää laatikkoon. Jos ilmapallot hajoavat, terroristi-isku ydinvoimalaan onnistuu. Seuraa ydintuho, ja ritsan käyttäjä voittaa pelin. Raskas ja vaarallinen työ vaatii tuekseen kieroa huumoria.

Jos gekko tipahtaa katosta varpaillesi, saatat saada poikalapsen. Paitsi jos olet mies, jolloin luultavasti sairastut. Tulevan ennustaminen on aina kiehtonut ihmisiä, ja avuksi on käytetty niin teenlehtiä kuin tähtien asentoa. Hindulaisessa perinteessä tulevaa ennustetaan muun muassa siitä, mihin kohtaan kroppaa lisko osuu pudotessaan ihmisen päälle.

Eteläkorealaiset kuuluvat maailman kovimpiin viinan juojiin. Paikallinen soju on maailman myydyin kirkas viina, jolla on merkittävä kulttuurinen rooli. “Montako pulloa sojua pystyt juomaan?”, kysytään uudelta tuttavuudelta.

Viime joulun alla pohdimme lahjan merkitystä sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Joulussa kyse erityisestä tunnelmasta, perheen kanssa yhteen kokoontumisesta, kodin tai ystäväpiirin omien jouluperinteiden noudattamisesta ja tietenkin yhdessä ruokailusta. Yhdessä aterioinnin merkitys korostuu vuosi vuodelta - etenkin, kun monet luopuvat lahjanannon perinteestä kerskakulutuksen joutuessa yhä rankemman kritiikin kohteeksi. Mitä jouluateriasta paljastuu antropologisen teorian valossa?