Hakaristi ja ruiskaunokki

Hakaristi ja ruis­kau­nok­ki ovat hyviä esi­merk­ke­jä siitä, miten jokaisen symbolin merkitys rakentuu kult­tuu­ri­ses­ti ja his­to­rial­li­ses­ti. Hakaristi on eräs ihmis­kun­nan van­him­mis­ta ja laa­jim­mal­le levin­neis­tä orna­ment­ti­sym­bo­leis­ta. Sitä on käytetty Euraasiassa laajalla alueella Japanista ja Intiasta aina Baltiaan ja Skandinaviaan saakka. Myös Suomessa hakaristi on ollut kuviona käytössä rau­ta­kau­del­ta lähtien.

Yksinkertainen geo­met­ri­nen kuvio symboloi vuo­si­tu­han­sien ajan onnea ja menes­tys­tä, kunnes siitä tuli muu­ta­mas­sa vuodessa kan­sal­lis­so­sia­lis­min nousun ja tuhon myötä pahuuden symboli. Alkujaan epä­on­nel­ta suojellut hakaristi liitetään nykyään yleisesti Adolf Hitlerin johtamaan natsi-Saksaan sekä natsien toi­meen­pa­ne­miin rikoksiin ihmi­syyt­tä vastaan. Nykyisin haka­ris­tin käyttö on monessa maassa, esi­mer­kik­si Saksassa, kiellettyä.

Natsien kiin­nos­tus haka­ris­tiä kohtaan oli vain osa kyseisen orna­ment­ti­ku­vion laajempaa renes­sans­sia 1900-luvun alku­puo­lel­la. Monessa Euroopan maassa haka­ris­tin käyttö yleistyi 1900-luvun alussa, sillä kan­sal­lis­ro­mant­ti­ses­sa mielessä se oli käyt­tö­kel­poi­nen symboli ilmai­se­maan kan­sa­kun­tien uljasta men­nei­syyt­tä ja ”autent­tis­ta” perin­net­tä. Onhan hakaristi ollut Euroopassa käytössä jo rautakaudella.

Suomessa haka­ris­tiä on perin­tei­ses­ti käytetty ilma­voi­mien tun­nuk­ses­sa. Suomalaisessa jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa muis­te­taan korostaa katkosta ilma­voi­mien käyttämän ja natsien käyttämän haka­ris­tin välillä. Symboli on eri asennossa, eikä sen käytöllä ole suoraa his­to­rial­lis­ta yhteyttä Hitlerin Saksaan. Hakaristi otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1918, eli ennen Hitlerin val­taan­nousua. Mutta vaikka suoraa his­to­rial­lis­ta yhteyttä ei olekaan, sekä ilma­voi­mien että natsien haka­ris­tin käyttö moti­voi­tui saman­tyyp­pi­ses­tä kan­sal­lis­mie­li­ses­tä men­ta­li­tee­tis­ta käsin.

Kansallissosialisteilla oli haka­ris­tin lisäksi eri maissa myös muita tunnuksia. Eräs näistä oli ruis­kau­nok­ki, joka toimi Itävallan kan­sal­lis­so­sia­lis­tien salaisena symbolina 1930-luvulla, puolueen ollessa kielletty. Sanomalehti The Guardian uutisoi hil­jat­tain, että Saksassa alku­vuo­des­ta 2019 perus­tet­tu äärioi­keis­to­lai­nen pien­puo­lue AdP olisi ottanut ruis­kau­no­kin viral­li­sek­si tun­nuk­sek­seen. Myös Itävallassa äärioi­keis­to­lai­set puolueet ovat hyö­dyn­tä­neet ruis­kau­nok­kia tunnuksenaan.

Saksassa tai Itävallassa ruis­kau­nok­ki poliit­ti­sen puolueen symbolina provosoi. Sen sijaan Suomessa tilanne on toinen, sillä Kansallinen Kokoomus on käyttänyt ruis­kau­nok­kia sym­bo­li­naan jo 1980-luvun alusta ilman suurempaa kohua. Mitäpä pahaa olisi yksin­ker­tai­ses­sa sinisessä kukassa? Yksinkertaisessa geo­met­ri­ses­sa kuviossa? 

Maailmaan mahtuu monen­lai­sia kysy­myk­siä ja valintoja. Eräs mie­len­kiin­toi­nen kysymys on se, onko kokoo­mus­pii­reis­sä 80-luvulla tiedetty ruis­kau­no­kin merkitys nat­si­sym­bo­li­na. Mikäli tämä asso­si­aa­tio on ollut tiedossa, valinta on kiin­nos­ta­va. Kenties maa­il­man­po­li­tii­kan ja sisä­po­li­tii­kan murrokset ovat mah­dol­lis­ta­neet sym­bo­li­va­lin­nan, jonka avulla ”omille” on voitu vies­tit­tää poliit­tis­ten val­ta­suh­tei­den muu­tok­ses­ta. Toisaalta tarpeen mukaan on voitu vedota myös siihen, että kyse on Ruotsissa van­has­taan käytössä olleesta libe­raa­lien sym­bo­lis­ta.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löytyneistä 215 lapsen jäänteistä on järkyttänyt ympäri maailmaa. Lasten henkilöllisyydestä, kuolinsyistä tai ‑ajankohdista ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan menehtyneen vuonna 1969 sulkeutuneessa koulussa.

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.