Minä, Jumala ja hallinto-oikeus

Jos tur­va­pai­kan­ha­ki­ja kokee läh­tö­maas­saan vainoa uskon­nol­li­sen vakau­muk­sen­sa vuoksi, tämä voi olla peruste tur­va­pai­kan myön­tä­mi­sel­le Suomeen. Mutta entä jos hän on vaihtanut uskontoa kesken haku­pro­ses­sin? Tällöin Suomessa arvioi­daan hakijan uskon­nol­li­sen vakau­muk­sen aitoutta.

Hallinto-oikeus arvioi tuoreessa pää­tök­ses­sään, millä perustein voidaan olettaa tur­va­pai­kan­ha­ki­jan olevan kristitty. Se toteaa, että kaste ei ole riittävä selvitys “aidosta kris­ti­nus­koon kään­ty­mi­ses­tä”. Lisäksi “yksi­no­maan henkilön ulkoisen käyt­täy­ty­mi­sen perus­teel­la ei voida arvioida, onko hän vakau­muk­sel­li­nen kristitty”.

Oikeuskäsittelyssä tur­va­pai­kan­ha­ki­jan vakau­muk­sen puolesta todis­ta­neet eivät olleet käyneet hänen kanssaan “syväl­lis­tä kes­kus­te­lua – – hänen tämän­het­ki­ses­tä vakau­muk­ses­taan”. Tämän vuoksi oikeus toteaa, että todis­ta­jien perus­teel­la “ei voida vakuuttua valit­ta­jan kris­ti­nus­koon kään­ty­mi­sen aitou­des­ta”.

Hallinto-oikeus yrittää arvioida, onko vakaumus aito. Mutta ovatko uskon­nol­li­set vakau­muk­set aina samalla tavalla “aitoja”? Antropologinen todis­tusai­neis­to viittaa siihen, että eivät. Kysymys siitä, mikä on aitoa ja mikä ei, vaihtelee eri uskon­nois­sa ja kult­tuu­reis­sa.

Yhdysvaltalainen ant­ro­po­lo­gi Webb Keane on tutkinut kal­vi­nis­ti­sia lähe­tys­saar­naa­jia Itä-Indonesian Sumba-saarella. Hänen löy­dök­sen­sä puhuvat sen puolesta, että lähe­tys­saar­naa­jien ja sum­ba­lais­ten ajatukset uskon­nol­li­ses­ta vakau­muk­ses­ta olivat täysin erilaisia.

Siinä missä kal­vi­nis­ti­set lähe­tys­saar­naa­jat koros­ti­vat sisäisen vakau­muk­sen ja itse­tut­kis­ke­lun mer­ki­tys­tä, sum­ba­lai­sil­le uskon­nol­li­suus merkitsi ritu­aa­lei­hin osal­lis­tu­mis­ta ja eri­tyi­ses­ti marapu-henkien kanssa kes­kus­te­luun käytetyn ritu­aa­li­pu­heen taitavaa käyttöä. Lähetyssaarnaajien näkö­kul­mas­ta ritu­aa­lei­hin kes­kit­ty­mi­nen näyt­täy­tyi epäaitona ja teko­py­hä­nä.

Keanen mukaan yhtei­söil­lä ja uskon­noil­la on erilaisia ajatuksia aidosta puheesta ja käy­tök­ses­tä. Toisen uskon­nol­li­suus voi vaikuttaa toiselle teko­py­häl­tä, koska taustalla on erilainen ajatus siitä, mitä on vil­pit­tö­myys. Mikä on “aitoa” kris­ti­nus­koa: armoton itse­tut­kis­ke­lu omasta uskosta vai innokas ritu­aa­lei­hin osal­lis­tu­mi­nen?

Antropologisen tut­ki­mus­tie­don nojalla uskon­nol­li­nen kääntymys ei ole yksi­se­lit­tei­nen oikeu­del­li­nen kysymys, koska eri uskon­noil­la on siitä niin erilaisia mää­ri­tel­miä. Kääntymystä voi arvioida vain uskon­nol­li­nen yhteisö tai henkilö itse. Tuoreella kään­nyn­näi­sel­lä tuskin on saman­lais­ta suhdetta uskoonsa kuin yhteisön vanhoilla jäsenillä – paitsi jos kään­nyn­näi­sen kult­tuu­ri­taus­tas­sa on yhteneviä käsi­tyk­siä siitä, mikä on aitoa uskon­nol­li­suut­ta.

Tämän perus­teel­la hallinto-oikeus asettaa hyvin kapeat kriteerit sille, mikä on hyväk­syt­tä­vää uskon­nol­li­suut­ta. Mikä riittää lute­ri­lai­sel­le kirkolle, pitäisi riittää myös hallinto-oikeu­del­le. Ja joh­don­mu­kai­sel­le lute­ri­lai­sel­le uskon pitäisi viime kädessä olla yksilön ja Jumalan välinen asia.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli jaavalaista paikallispolitiikkaa. Tällä hetkellä hän tekee postdoc-tutkimusta valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • OIKEUS USKOON – Tutkitusti 29.3.2019 klo 15:40

    […] Lue lisää täältä […]

    Vastaa

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.

Britanniassa ja useimmissa brittiläisen kansainyhteisön maista perinteiseen asianajajan asuun kuuluu peruukki, joka on tyyliltään 1600-luvulta. Sen käyttöä on kritisoitu vanhanaikaisuudesta ja epäkäytännöllisyydestä. Tapa istuu kuitenkin lujassa, sillä symbolina se on erittäin vahva.