Erään islamin tutkijan tarina

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta aloitti tänä syksynä ensimmäistä kertaa historiansa aikana islamilaisen teologian opetuksen. Uuteen lehtorin virkaan astui pitkän tutkijan uran tehnyt uskontoantropologi Mulki Al-Sharmani. Tässä haastattelussa hän kertoo monivaiheisen uratarinansa.

Koputan raollaan olevan huoneen oveen Helsingin yli­opis­ton Topelia-kort­te­lis­sa, teo­lo­gi­sen tie­de­kun­nan uskon­to­tie­teen lai­tok­sel­la. Uskontoantropologi Mulki Al-Sharmani vaikuttaa yllät­ty­neel­tä, kun kurkistan sisään. Kysyn josko hänellä on jokin juttu pahasti kesken. Oi voi, aina on monta asiaa kesken”, Al-Sharmani tokaisee äänellä, joka on ennem­min­kin lempeän toteava kuin missään määrin tur­hau­tu­nut


Al-Sharmani oli hektisen syksyn aloi­tuk­sen puit­teis­sa kirjannut sovitun tapaa­mi­sem­me vahin­gos­sa toiselle päivälle. Ei ihmekään, onhan tutkija juuri aloit­ta­nut uusissa teh­tä­vis­sä, isla­mi­lai­sen teologian lehtorina. Lisäksi hän kertoo, kuinka kahden päivän sisään hänen tulisi kir­joit­taa erääseen tut­ki­mus­pro­jek­tiin liittyvä kir­jal­li­nen työ loppuun. Deadline-kellojen ankarasta tiki­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta Al-Sharmani haluaa ottaa minut vastaan. Käymme siis hommiin.

Aika ennen antropologiaa

Al-Sharmani saapui Suomeen 2010-luvun alussa. Hän sai tut­ki­jan­toi­men Helsingin yli­opis­ton tut­ki­ja­kol­le­giu­mis­ta, joka on kes­kit­ty­nyt huma­nis­tis-yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen huip­pu­tut­ki­muk­seen. Siitä lähtien hän on tehnyt tut­ki­mus­ta kahdessa pro­jek­tis­sa. Toisessa on kes­ki­tyt­ty yli­kan­sal­lis­ten mus­li­mia­vio­liit­to­jen avio­liit­to­käy­tän­töi­hin Suomessa, toinen taas on liittynyt isla­mi­lai­seen femi­nis­miin. Jälkimmäisessä Al-Sharmani on tar­kas­tel­lut mus­li­mi­nais­ten osal­lis­tu­mis­ta pyhien tekstien tul­kin­taan akti­vis­ti­liik­keis­sä: 


Pyhien tekstien tut­ki­muk­ses­sa olen pyrkinyt jat­ku­vas­ti lin­kit­tä­mään toisiinsa tekstin ja kon­teks­tin. Toisin sanoen, tar­kas­te­le­maan elettyä todel­li­suut­ta; sitä, mitä ihmiset tekevät teks­teil­lä ja kuinka niitä ymmär­re­tään.” 


Viimeiset seitsemän vuotta Al-Sharmani on tutkinut pää­asias­sa isla­mi­nus­koa ant­ro­po­lo­gi­ses­ti. Aina tilanne ei ole ollut näin – tie nyky­ti­lan­tee­seen on ollut kou­ke­roi­ta täynnä. Nuorena yli­op­pi­laa­na Al-Sharmani ei ollut edes kuullut ant­ro­po­lo­gias­ta. Itse asiassa ainetta ei opetettu vielä tuolloin lainkaan hänen silloisen koti­kau­pun­kin­sa, Kairon, yli­opis­tois­sa. 


Olin aina ollut kiin­nos­tu­nut yhtei­söis­tä, elin­ta­vois­ta ja mer­ki­tys­ten jär­jes­tel­mis­tä, joita ihmiset raken­ta­vat ymmär­tääk­seen ympä­röi­vää maailma. Mutta en oikeas­taan tiennyt, että kyseessä olisi ant­ro­po­lo­gia.”

Mulki Al-Sharmani työ­pöy­tän­sä ääressä. Kuva: Jenna Honkanen

Al-Sharmania kieh­toi­vat inhi­mil­li­set koke­muk­set. Hän päätyi opis­ke­le­maan Kairon kan­sal­li­seen yli­opis­toon, Ain Shamsiin, kir­jal­li­suus­tie­det­tä, jonka ajatteli vastaavan parhaiten int­res­se­jään. Maisterintutkintoon sisältyi englannin kielen opintoja, joihin sattui kuulumaan yksi sosio­ling­vis­tii­kan kurssi


Vaikka sosio­ling­vis­tii­kas­sa pääfokus on kielessä, niin kurssilla tar­kas­tel­tiin myös kielen poliit­ti­sia ja ideo­lo­gi­sia ulot­tu­vuuk­sia. Silloin olin silleen, että vau! Tätä haluan opiskella lisää!” 


Jonkin aikaa val­mis­tu­mi­sen jälkeen Al-Sharmani joutui tekemään töitä tukeak­seen per­het­tään talou­del­li­ses­ti. Hänelle kuitenkin tarjoutui mah­dol­li­suus tehdä ilmai­sek­si toinen mais­te­rin­tut­kin­to, tällä kertaa laa­du­kas­ta opetusta tar­joa­vas­sa Kairon ame­rik­ka­lai­ses­sa yli­opis­tos­sa. Uuden mah­dol­li­suu­den saatuaan Al-Sharmani päätti eri­kois­tua ant­ro­po­lo­gi­aan. Maisterin tutkinnon jälkeen hän haki jatko-opis­ke­li­jak­si ja sai sti­pen­di­aa­tin Johns Hopkinsin yli­opis­toon Baltimoreen, Yhdysvaltojen Marylandiin. Sitten se oli menoa.

Väitöskirjan tekoon itärannikolle

Egypti oli yksi niistä 145 valtiosta, joka ratifioi pako­lais­ten oikeus­a­se­maa koskevan yleis­so­pi­muk­sen vuonna 1951. Pakolaissopimuksessa esi­tet­tiin pää­piir­teit­täin maan­pa­koon ajettujen oikeudet sekä val­tioi­den oikeu­del­li­set vel­voit­teet pako­lais­ten suojeluun. Ratifioinnista huo­li­mat­ta Egypti asetti jon­ki­nas­tei­sia varauksia sopi­muk­sel­le. Pakolaiset eivät voineet esi­mer­kik­si työs­ken­nel­lä maassa, eikä heillä ollut pääsyä julkisiin pal­ve­lui­hin. He eivät saaneet lupaa pysyvään oles­ke­luun tai kan­sa­lai­suu­teen, vaikka olisivat asuneet maassa jo vuosiaAl-Sharmani tar­kas­te­li väi­tös­kir­jas­saan, mitä Egyptin asettamat varaukset tar­koit­ti­vat tietyille pako­lai­syh­tei­söil­le: 


“Väitös­kir­ja­ni käsitteli niin suku­puol­ta, iden­ti­teet­tiä kuin yhteisön raken­nus­ta siinä epä­var­muu­den täyt­tä­mäs­sä väli­ti­las­sa, jossa tutkimani soma­li­ryh­mät elivät. Erityisesti tässä kon­teks­tis­sa minua kiinnosti pako­lais­nais­ten osa yhteisön raken­nuk­ses­sa, sekä ne tilat ja areenat, joista muodostui heille toiminnan paikkoja.” 


Al-Sharmani tutki suku­puo­len mer­ki­tys­tä maa­han­muut­to­ko­ke­muk­ses­sa sekä sitä, voitiinko pako­lai­suu­den koke­muk­ses­ta ymmärtää jotakin uutta sosi­aa­li­sen suku­puo­len tar­kas­te­lun kautta. Al-Sharmani seurasi pako­lai­sia lukuisia vuosia. Osa heistä sai kan­sa­lai­suu­den jossakin län­si­maas­sa. Tämä toimi ikään kuin pääomana, joka mah­dol­lis­ti muut­ta­mi­sen paikasta toiseen. Toisille samaa mah­dol­li­suut­ta ei syntynyt ja he olivat pakotetut jatkamaan elämäänsä köy­hyy­des­sä.

Kuva: Muhammad Haikal Sjukri/​Unsplash (CC0)

Al-Sharmani oli jo väi­tös­kir­ja­pro­jek­tin­sa aikana selkeästi kiin­nos­tu­nut sosi­aa­li­sen suku­puo­len ja islamin ant­ro­po­lo­gias­ta, eri­tyi­ses­ti naisten roolista uskon­nol­li­sen tiedon tuo­tan­nos­sa ja levi­tyk­ses­sä. Nämä kiin­nos­tuk­sen kohteet eivät olleet vielä tuossa vaiheessa terä­vöi­ty­neet hänen mie­les­sään, eikä hän tästä syystä ollut osannut integroi­da teemoja suoraan tut­ki­muk­seen­sa


Tiesin olevani kiin­nos­tu­nut naisten suhteesta pyhiin teks­tei­hin. Mutta se oli vielä siinä vaiheessa ennem­min­kin hen­ki­lö­koh­tai­nen kuin aka­tee­mi­nen mie­len­kiin­non kohde. Väitöskirjatutkimuksessa tuli kuitenkin esille, että halu ymmärtää islamia nor­ma­tii­vi­se­na jär­jes­tel­mä­nä oli osa maa­han­muu­ton kokemusta. Yhteisöjen sisällä käytiin väit­te­lyi­tä siitä, mitä tarkoitti olla muslimi ja kuinka uskonto ohjaa elämää pako­lai­se­na.” 


Nämä havainnot jäivät kytemään Al-Sharmanin mieleen ja odot­ta­maan tois­tai­sek­si tii­viim­pää tar­kas­te­lua.

Paluu entiseen opinahjoon

Al-Sharmani palasi Kairon ame­rik­ka­lai­sen yli­opis­toon, mutta tällä kertaa tut­ki­jas­ta­tuk­sen kera. Hän opetti dosent­ti­na niin suku­puo­len ja nais­tut­ki­muk­sen kuin ant­ro­po­lo­gian lai­tok­sel­la, sekä maa­han­muu­ton ja pako­lais­tut­ki­muk­sen kes­kuk­ses­sa. Yliopiston sosi­aa­li­sen tut­ki­muk­sen kes­kuk­ses­sa Al-Sharmani päätyi tut­ki­mus­pro­jek­tiin, joka käsitteli egyp­ti­läis­tä per­heoi­keut­ta


Jälleen kerran tut­ki­mus­hank­keel­la, johon Al-Sharmani lähti mukaan, oli vahvat kytkökset yhteis­kun­nas­sa pinnalle nous­see­seen ilmiöön. Egyptissä oli vuo­si­tu­han­nen vaih­tee­seen asti ollut voimassa ero­käy­tän­tö, jonka puit­teis­sa naisten oli hyvin hankala omasta aloit­tees­taan saattaa avioeroa voimaan


Tämä johtui eri­tyi­ses­ti siitä, että naiset tar­vit­si­vat oikeu­des­sa riittävän määrän sil­min­nä­ki­jöi­den todis­ta­ja­lausun­to­ja, jotta heidän todis­tuk­sen­sa avio­mie­hen lai­min­lyön­neis­tä olisi otettu totena. Jos mies halusi eron, oikeus­pro­ses­sia ei edes tarvittu. Silloinen Egyptin pre­si­dent­ti Hosni Mubarak alle­kir­joit­ti vuonna 2000 niin kutsutun khula-lain. Se ei korjannut tyystin suku­puo­le­ten eriar­voi­suut­ta ero­pro­ses­sis­sa, mutta takasi naisille mah­dol­li­suu­den jättää ero­ha­ke­mus helpommin kuin ennen


Tutki­mus­pro­jek­tin ajoitus oli täy­del­li­nen. Egyptissä oli käsillä lukuisia per­he­lain­sää­dän­töä koskevia reformeja. Yhteiskunnallinen kes­kus­te­lu siitä, kuinka muutoksia tulisi tehdä, kävi kuumanaAl-Sharmani teki etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­työ­tä tuo­miois­tui­mis­sa sekä uskon­nol­lis­ten ryh­mit­ty­mien, nai­sak­ti­vis­tien, polii­tik­ko­jen, lain­sää­tä­jien ja taval­lis­ten kan­sa­lais­ten parissa. Häntä kiinnosti juuri voimaan astu­nei­den lakien uskon­nol­li­nen geneo­lo­gia: se, miten lait olivat muo­dos­tu­neet uskonnon piirissä ajan saatossa.

Katunäkymä Kairosta. Kuva: Simon Matzinger/​Unsplash (CC0)

Historiallisen aika­pers­pek­tii­vin lisäksi Al-Sharmani tar­kas­te­li sitä, miten nuo lait muok­ka­si­vat tapaa, jolla intiimejä suhteita jär­jes­tet­tiin nyky­ti­lan­tees­sa taval­lis­ten naisten ja miesten kes­kuu­des­sa. Projektissa vierähti lähemmäs viisi vuotta, mutta Al-Sharmani koki olleensa etuoi­keu­tet­tu saa­des­saan tar­kas­tel­la ilmiötä niin monesta näkö­kul­mas­ta


Antro­po­lo­gia toimi Al-Sharmanin mielestä osuvana tut­ki­muk­sen tekemisen tapana. Ensinnäkin siksi, että etno­gra­fi­sen tut­ki­muk­sen kautta oli mah­dol­lis­ta sukeltaa syvem­mäl­le tiettyyn ihmis­ko­ke­muk­seen. Toista syytä Al-Sharmani kuvaili seu­raa­vas­ti: 


Tämä tuntuu todella banaa­lil­ta ja ilmi­sel­väl­tä, mutta elämä on moni­mut­kais­ta! Tämä on tärkeää muistaa tut­ki­mus­ta tehdessä. Ihmiselämät ovat ker­rok­si­sia, eikä mikään ole mus­ta­val­kois­ta. Antropologinen tutkimus voi mie­les­tä­ni vangita parhaiten tämän moni­muo­toi­suu­den ja -ker­rok­si­suu­den.” 


Al-Sharmani pohti kuitenkin tutkijan haastetta ant­ro­po­lo­gi­sen tiedon käyt­tä­mi­ses­sä: “Ihmiset kysyvät: ”Mitä tuo tieto tar­koit­taa poli­tii­kan suhteen?” He haluavat mus­ta­val­koi­sen vas­tauk­sen siihen, miten tieto tulisi ymmärtää ja mitä sillä tulisi tehdä.” Vaikka tuohon vaa­ti­muk­seen ei ole helppo vastata, ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen tekeminen opettaa Al-Sharmanin mukaan tut­ki­joil­le vas­tuul­li­suut­ta ja reflek­sii­vi­syyt­tä. Hienoa on, jos tutkimus tarjoaa syvempää ymmär­rys­tä asioista niin pää­tök­sen­te­ki­jöil­le kuin ihmisille yleensä.

Kasvu uskonnontutkijaksi

Al-Sharmani oli läpi aka­tee­mi­sen uransa tutkinut uskontoa vaivihkaa. Tarkastelemalla avio­lii­ton solmimis- ja ero­käy­tän­tei­tä sekä maa­han­muut­toa hänen ensi kos­ke­tuk­sen­sa uskon­non­tut­ki­muk­seen tapahtui elettyjen todel­li­suuk­sien kautta. Nyt Al-Sharmani keskittyy siihen, miten muslimit eri­lai­sis­sa kon­teks­teis­sa tul­kit­se­vat ja palaut­ta­vat tekstin pyhäksi


Minua kiin­nos­taa se, miten erilaiset dyna­mii­kat toimivat. Koska nime­no­maan ei ole kyse siitä, että tekstit vaan annetaan kerralla. On ennem­min­kin kyse pro­ses­sis­ta, jossa ihmiset tul­kit­se­vat tekstin pyhäksi. Tulkinnasta käydään jatkuvia neu­vot­te­lu­ja ja väit­te­lyi­tä yhtei­sö­jen sisällä.” 


Al-Sharmania kiin­nos­taa, miksi tietystä tavasta tulkita koraania tulee tärkeä ja hal­lit­se­va tietyssä kon­teks­tis­sa, mutta taas toisessa ajassa ja paikassa ei. Tähän vas­taa­mi­nen vaatii Al-Sharmanin mukaan teks­tu­aa­lis­ten tra­di­tioi­den tarjoaman tiedon ja ihmi­syh­tei­söi­den elet­tyis­sä todel­li­suuk­sis­sa syntyneen tiedon välisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tar­kas­te­lua. Lisäksi tutkijaa kiin­nos­taa se, mitä ihmiset tekevät uskon­nol­li­sel­la tiedolla:

Kuva: Fred Pixlab/​Unsplash (CC0)

Suomessa olen tehnyt viimeiset viisi vuotta tut­ki­mus­ta, ja koh­tee­na­ni ovat olleet nuoret soma­lian­suo­ma­lai­set naiset. He etsivät aktii­vi­ses­ti uskon­nol­lis­ta tietoa, eivät tul­lak­seen tut­ki­joik­si, vaan koska kokevat oppimisen mer­ki­tyk­sel­li­sek­si. Opiskelu on vai­kut­ta­nut muun muassa siihen, millaisia avio­liit­to­ja naiset neu­vot­te­le­vat itselleen. He ovat oppineet islamin juri­dii­kas­sa olevan lain, jossa mainitaan naisella olevan mah­dol­li­suus asettaa oikeu­del­li­sia vaateita avio­liit­to­so­pi­muk­seen. Naiset käyttävät nykyään tätä sopi­museh­toa neu­vo­tel­lak­seen mono­ga­mi­sis­ta avio­lii­tois­ta. Tuota käytäntöä ei ole tunnettu tai käytetty Somaliassa koskaan.” 


Al-Sharmania kiin­nos­taa valta uskon­nol­li­ses­sa tiedossa. Hän on havainnut tut­ki­muk­sis­saan naisten ottavan aktii­vi­sem­man roolin opis­ke­le­mal­la koraania, kriit­ti­siä tut­ki­muk­sia koraa­nis­ta, haditheja tai vaikkapa isla­mi­lais­ta juri­diik­kaa. Al-Sharmanista on mie­len­kiin­tois­ta, mitä tämä uskon­nol­li­nen tieto tekee naisille: “Olen havainnut niin Suomessa kuin Egyptissä naisten voi­maan­tu­van pääs­tes­sään perille uskon­nol­li­ses­ta tiedosta.”

Uusi työpaikka yliopistolla

Nyt huoneen oveen kopu­te­taan. Opiskelija on tulossa sovittuun tapaa­mi­seen. Haastateltavani pyytää kymmentä armon minuuttia tupla­buuk­kauk­sen tähden. Koska opis­ke­li­jal­le asia ei ole ongelma, saatan vielä kysyä muutaman asian tuoreelta leh­to­ril­ta


Al-Sharmani oli ajatellut läh­te­vän­sä takaisin Egyptiin tut­ki­ja­kol­le­giu­mis­sa suo­ri­tet­tu­jen tut­ki­mus­pro­jek­tien päätyttyä. Toisin kävi. Teologinen tie­de­kun­ta päätti ensim­mäis­tä kertaa his­to­rian­sa aikana laajentaa anta­maan­sa opetusta kris­ti­nus­kon piiristä myös islamiin


Vaikka päätös on jossain määrin his­to­rial­li­nen, var­si­nai­ses­ti tämä ei aloit­ta­nut mitään uutta yli­opis­tol­la. Islaminuskoa on tutkittu ja opetettu niin huma­nis­ti­sen tie­de­kun­nan puolella arabian kielen ja islamin tut­ki­muk­sen oppiai­nees­sa kuin teo­lo­gi­sen tie­de­kun­nan uskon­to­tie­teen lai­tok­sel­la jo pitkään. Kyse on kuitenkin jon­ki­nas­tei­ses­ta ryh­ti­liik­kees­tä:

Kuva: Rawpixel/​Unsplash (CC0)

Nyt halutaan tarjota laajempi kattavuus islamin tut­ki­muk­sen kurs­seis­sa, jotka ovat sys­te­maat­ti­ses­ti lin­kit­ty­nei­tä toisiinsa. Tämä on tärkeää niin aka­tee­mi­ses­ti kuin yhteis­kun­nal­li­ses­ti. Helsingin yli­opis­ton on hyvä voida tarjota kou­lu­tuk­sel­li­sia mah­dol­li­suuk­sia alalta. Lisäksi monius­kon­toi­ses­sa ja -kult­tuu­ri­ses­sa yhteis­kun­nas­sa tulee olla välineitä reflek­toi­da yhteis­kun­nal­lis­ta diver­si­teet­tiä.” 


Al-Sharmani haluaa linkittää ope­tuk­ses­saan teks­tu­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen perinteen. Hän tulee luen­noi­maan vähintään omista osaa­mi­sa­lueis­taan: isla­mi­lai­ses­ta juri­dii­kas­ta, suku­puo­les­ta islamissa ja mus­li­meis­ta dias­po­ras­sa. “Läsnä tulevat olemaan myös ant­ro­po­lo­gi­set lähes­ty­mis­ta­vat islamiin.”

Oppia ikä kaikki

Al-Sharmani rakasti lukea jo pienenä, muttei koskaan kuvi­tel­lut itsestään tutkijaa. Nyt hän voi jo sanoa olevansa monessa liemessä keitetty konkari. Koska viime vuodet Al-Sharmani on saanut keskittyä pää­asias­sa tut­ki­muk­seen, hän toteaa totut­te­le­van­sa uuteen työnteon rytmiin: 


Nythän tämä on yhtä jonglee­raus­ta. Täytyy tehdä tut­ki­mus­ta ja opettaa. Lisäksi tulisi löytyä aikaa kir­joit­ta­mi­sel­le ja luke­mi­sel­le. Nyt kun tulen opet­ta­maan paljon enemmän, pitää opetella jonglee­rauk­sen jalo taito.” 


Vaikka kädet ovat jo töitä täynnä, Al-Sharmani katsoo tut­ki­mus­pro­jek­tien suhteen innolla tulevaan. Suunnitelmissa on kan­sain­vä­lis­ten tut­ki­ja­kol­le­goi­den kanssa projekti, jossa tar­kas­tel­laan islamia eettisenä ja juri­di­se­na jär­jes­tel­mä­nä eri kon­teks­teis­sa. On enää rahoi­tuk­ses­ta kiinni, miten kun­nian­hi­moi­sel­le joukolle käy. Toisinaan kaiken tohinan keskellä Al-Sharmani toivoisi pää­se­vän­sä lapsuuden lem­pi­har­ras­tuk­sen pariin, ihan luvalla: 


Välillä sanon kol­le­goil­le­ni kuinka olisi ihanaa, jos me saa­tai­siin rahoitus, ei ope­tuk­seen, ei kir­joit­ta­mi­seen, vaan joku antaisi apurahan ja sanoisi: ”Mulki, sulla on kuusi kuukautta aikaa istua toi­mis­tos­sa­si, eikä tehdä muuta kuin lukea ja reflek­toi­da lukemaasi.” Oi, se olisi ihanaa.”

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: David Rodrigo/​Unsplash (CC0)

Kirjoittaja

Jenna Honkanen on teologian kandidaatti, joka suorittaa parhaillaan maisterin tutkintoaan sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineeseen Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2017 lähtien kyseisen yliopiston antropologian opiskelijoiden lehden, Väen, toisena päätoimittajana.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kristillisestä hip hopista on tullut lyhyessä ajassa eräs suosituimmista kristillisen populaarimusiikin muodoista. Samaan aikaan kristillistä uskoa tunnustavat yhdysvaltaiset hip hop -artistit kuten Lecrae, NF ja TobyMac ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota myös kristillisten musiikkimarkkinoiden ulkopuolella. Miten vastakulttuurin äänenä tunnettu hip hop on kääntynyt osaksi arvokonservatiivista kristittyä kulttuuria, ja miten hip hop -maailma on ottanut ilmiön vastaan?

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta.

Suomen luontokeskus Haltian johtaja Tom Selänniemi tunnetaan turismin tutkijana, Aurinkomatkojen entisenä toimitusjohtajana ja kestävän matkailun asiantuntijana. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, miksi matkailu on niin koukuttavaa, miten tutkimuksesta tulee bisnestä ja kuinka matkailu muuttuu luonnonsuojeluksi.