Kuukautiset ovat edelleen uhka

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhut­ta­neet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolum­nis­saan kuu­kau­tis­suo­jien arvon­li­sä­ve­ron las­ke­mi­ses­ta ja totesi, että olisi aika puhua kuu­kau­tis­ta­sa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mal­lis­sam­me on bio­lo­gi­sel­le ja sosi­aa­li­sel­le eri­lai­suu­del­le?

Ehkä kuu­kau­tis­ta­sa-arvosta ei tähän mennessä ole puhuttu siksi, että kuu­kau­ti­set muis­tut­ta­vat mies- ja nais­ke­ho­jen bio­lo­gi­ses­ta eroa­vai­suu­des­ta. Se taas on ris­ti­rii­das­sa väitteen kanssa, että näillä kahdella suku­puo­lel­la olisi kaikissa tilan­teis­sa saman­lai­set läh­tö­koh­dat.

Antropologit ovat tar­kas­tel­leet kuu­kau­tis­ten asemaa ja niihin liit­ty­vien tabujen juuria eri yhtei­söis­sä. Fyysisen ja ling­vis­ti­sen ant­ro­po­lo­gian tutkijat ovat pohtineet esi­mer­kik­si kuu­kau­ti­siin liittyviä ritu­aa­le­ja. Mary Douglas kirjoitti kuu­kau­tis­ve­ren sym­bo­loi­van siir­ty­mä­vai­het­ta, joka rikkoo olemassa olevia kult­tuu­ri­sia raken­tei­ta. Hänen mukaansa kuu­kau­ti­sis­sa piilee juuri tämän vuoksi jon­kin­lais­ta uhkaa.

Nyky-yhteis­kun­nas­sa kuu­kau­ti­set ovat taka-alalla. Ruumis on siirtynyt lää­kä­rei­den vastuulle ja synnytys ter­vey­sam­mat­ti­lais­ten, kuten käti­löi­den, eri­koi­suu­dek­si. Julkisessa kes­kus­te­lus­sa kuu­kau­tis­ve­ri neut­ra­li­soi­daan, ja kohtu nousee esiin tärkeänä elimenä vain syn­nyt­tä­mi­sen yhtey­des­sä.

Kun naiset aloit­ti­vat palk­ka­työn, kor­vat­tiin femi­nii­ni­syy­teen aiemmin hei­jas­te­tut asiat — kuten fyysinen heikkous — tasa-arvon nimissä ideo­lo­gial­la, joka painotti naisen kykyä työs­ken­nel­lä yhtä lailla kuin mies. Ajatus femi­nii­ni­ses­tä heik­kou­des­ta ja herk­kyy­des­tä jäi kuitenkin elämään. Kuten Liina Mustonen meillä on aiemmin kir­joit­ta­nut, teh­das­työn jälkeen 1900-luvulla naiset ohjattiin hoi­va­työ­hön ja pal­ve­luam­mat­tei­hin, joissa ajatus naisen kos­ke­tuk­ses­ta koettiin hyvänä. Samalla naisten osuus näissä amma­teis­sa laski niiden arvos­tus­ta.

Vaikka naiset siis usein huo­leh­ti­vat toisten kehoista, ei nais­ke­ho­jen bio­lo­gi­sia omi­nai­suuk­sia oteta huomioon päi­vit­täi­ses­sä työ­ryt­mis­sä tai vero­po­li­tii­kas­sa. Lääketieteessä kuu­kau­tis­vai­voi­hin suh­tau­du­taan usein vähä­tel­len. Esimerkiksi myoomat ovat kohdussa olevia hyvän­laa­tui­sia kasvaimia, joita esiintyy tilas­to­jen mukaan jopa joka kol­man­nel­la naisella. Yksi myoomien oireista on runsas veren­vuo­to kuu­kau­tis­ten aikana. Myös endo­met­rioo­si on ali­diag­no­soi­tu ja vähätelty sairaus, joka aiheuttaa usein suuria kipuja. Koska kuu­kau­tis­ki­pu­ja ei oteta vakavasti, endo­met­rioo­sin diag­no­soin­tiin voi mennä vuosia. Kumpaankin vaivaan suo­si­tel­laan koh­dun­pois­toa, vaikka se ei ole vält­tä­mä­tön­tä. Epätasa-arvoiset yhteis­kun­nal­li­set rakenteet hei­jas­tu­vat myös koh­dun­pois­to­leik­kauk­siin. Jos on varaa mennä yksi­tyi­sel­le puolelle hoi­det­ta­vak­si, kuulee myös muista hoi­to­vaih­toeh­dois­ta enemmän.

Kuukautissuojien korkea verotus ja koh­dun­pois­to­jen määrä näyttävät vah­vis­ta­van, että veren­vuo­to ja naisen sukue­li­met koetaan yhä uhka­ku­va­na — tällä kertaa kapi­ta­lis­ti­sel­le yhteis­kun­nal­le. Niiden koetaan maksavan yhteis­kun­nal­le rahaa. Tarkastelemalla naisten palk­ka­työn historiaa ja vallalla olevaa kuu­kau­tis­ta­bua voimme päätellä, että tasa-arvon mallimme on edelleen erittäin mies­ke­ho­kes­kei­nen. On aika kes­kus­tel­la siitä, miten nais­ke­ho­jen fysio­lo­gi­aa ei koettaisi nega­tii­vi­se­na, ja miten se saa­tai­siin mahtumaan tasa-arvon malliin.

  1. Liina Mustonen: Feminiini kehon työ ja soli­daa­ri­suus. AntroBlogi, maaliskuu 2018.
  2. Mary Douglas, 1966. Puhtaus ja vaara. 
  3. Chris Knight, 1991. Blood Relations: men­strua­tion and the origins of culture.

Kirjoittaja

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistosta väitellyt sosiaalisen antropologian tohtori. Hänen erikoisalojaan ovat kansalaisuus, kriittinen kehitysmaatutkimus, Peru, koulunkäynti ja diversiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.

Veroista puhuttaessa tulee esille eräs mielenkiintoinen rahaan ja kapitalismiin liittyvä mystifikaatio: paljon veroja maksaneista puhutaan usein kuin he pitäisivät yhteiskuntaa pystyssä. Ajatellaan, että veronmaksukykyiset miljonäärit suorastaan elättävät lähihoitajia ja opettajia. Todellisuudessa jokaisen yhteiskunnan aineellinen perusta rakentuu sille, että ihmiset osallistuvat tuotannolliseen toimintaan ja tuottavat siten erilaisia ihmiselämälle tarpeellisia asioita.