Koskettamisen tavat näyttävät periytyvän

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen on tutkinut suo­ma­lais­ten kos­ke­tus­his­to­ri­aa Tampereen yli­opis­ton Marjo Kolehmaisen kanssa. Noin puolet kaikista tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­neis­ta totesi, että he olivat kärsineet koko ikänsä rakas­ta­van, suojaavan ja hoivaavan kos­ke­tuk­sen puut­tees­ta. Koskemattomuuden malli johtuu Kinnusen mukaan paljolti sota­vuo­sis­ta ja esi­mer­kik­si lute­ri­lai­ses­ta kas­va­tuk­ses­ta. Kosketuskulttuurin muutos on kuitenkin Suomen kan­sain­vä­lis­ty­mi­sen myötä käynnissä.

Artikkeli julkaistu Helsingin Sanomissa 14.2.2019. (tilaa­jil­le)

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.