Tänä vuonna Linnan juhliin kutsuttujen joukossa oli poikkeuksellinen määrä saamelaisia vieraita. Saamelaissovintoprosesseja väitöskirjassaan tutkiva Helga West tarkastelee juhliin liittyvää representaation ongelmaa Suomen harjoittaman asutuskolonialismin kontekstissa.
Saamenpukuisia juhlavieraita astelee kättelyjonossa presidenttiparin suuntaan. Hihkaisen jännityksestä. Ihastelen yhteisöni ihmisten kantamia taidokkaasti tehtyjä mittatilauskäsitöitä, duodjia, ja tunnen lapsenomaista ylpeyttä kansastani. Illan mittaan häiritsevä tunne alkaa kuitenkin kalvaa minua, eikä se jätä rauhaan.
Linnan juhlat eivät ole koko kansan hupi. Ne ovat kulloisenkin Suomen presidentin järjestämä, tarkkaan vartioitu hulppea vastaanotto. Linnaan kutsutaan maamme kulttuurin, politiikan, talouden, tieteen ja urheilun eliitti, eli sanakirjamääritelmän mukaan yhteiskunnan ”parhaimmisto”. Eliitinomaisuutta korostaa valtiorahoitteisen Ylen televisiolähetys, kuten Euroopan monarkioissa konsanaan.
Suomen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto kättelyseremonioineen, tansseineen, orkestereineen ja eksoottisine riistatarjoiluineen muistuttaakin enemmän kuninkaallisten hovien juhlallisuuksia kuin demokraattisten tasavaltojen itsenäisyyspäiväjuhlintaa.
Linnan juhlat ovat siis eliitin juhla. Kansalaiset pääsevät seuraamaan sitä koko illan kestävässä tv-lähetyksessä, joka on vuoden katsotuimpia. Siksi alkuperäiskansa saamelaistenkin näkyminen Linnan juhlissa tavoittaa yli kaksi miljoonaa silmäparia.
Minkälaisen viestin alkuperäiskansan näkyvä läsnäolo Linnan juhlissa antaa niin kotimaiselle kuin kansainväliselle yleisölle, muille alkuperäiskansoille, entäpä omalle yhteisölle?
Poikkeukselliset Linnan juhlat
Tänä vuonna Linnan juhlat olivat saamelaisittain poikkeukselliset. Aikaisempaa useampi saamelainen – peräti yli kaksikymmentä – oli kutsuttu ensimmäisiin presidentti Alexander Stubbin järjestämiin Linnan juhliin. Saamelaiskäräjät tiedotti asiasta innostuneeseen sävyyn – ”Ennätysmäärä saamelaisia Linnan juhlissa” – ja arveli kutsujen määrän syyksi Stubbin Nuorgamiin, Utsjoelle, Inariin ja Ivaloon suuntautuneen maakuntamatkan toukokuussa 2024.
Kutsuttujen joukossa oli Stubbin tapaamia saamelaisia poliitikkoja, poronhoitajia, käsityöläisiä, yrittäjiä, opetushenkilökuntaa ja muiden alojen ammattilaisia, kuten taiteilijoita, joita Linnan juhlissa tavataan nähdä ja joiden läsnäoloa – representaatiota – selvästi Presidentinlinnassa arvostetaan.
Merkittävimpänä saamelaisena symbolina voidaan pitää ruumiillista läsnäoloa saamensuvun pukuun eli gáktiin pukeutuneena. Tällainen paikallisuus on keskeistä alkuperäiskansa-ajattelussa, mikä tarkoittaa sitä, että toiminta ja arvot paikantuvat aina johonkin, tässä tapauksessa Presidentinlinnaan joulukuussa 2024.
Lähetystä seuratessani minua alkoi vaivata kiusallinen tunne. Suljin lähetyksen ristiriitaisin tunnelmin. Ristiriita syntyi siitä, että yhtäältä tunsin ylpeyttä kansani osaavista, kutsutuista jäsenistä ja toisaalta siitä pakottavasta kysymyksestä, onko alkuperäiskansan paikka Suomen itsenäisyyden merkkipäivänä Presidentinlinnassa niin kauan kuin Suomen valtio ei tunnusta saamelaisten oikeuksia?
Valtion ja saamelaisten sovinnon mahdollisuudet ovat heikot asutuskolonialismin jatkuessa
Linnan juhliin osallistuminen on performatiivinen teko, jota voidaan tarkastella esimerkiksi vallan tai asutuskolonialismin koreografian näkökulmista. Asutuskolonialismin koreografia on saamelaisen taiteilijan Sunná Valkeapään osuva kuvailu, jota hän käytti viestinvaihdossamme Instagramissa.
Saamelaiset kohtaavat yhä niin pakkosulauttamista kuin asutuskolonialismiakin Suomen valtion taholta. Tieteen termipankki määrittelee asutuskolonialismin historialliseksi prosessiksi ja rakenteeksi, jossa uudisasukkaat pyrkivät korvaamaan alkuperäisasukkaat ja tekemään heidän maa-alueistaan omansa.
Meneillään oleva esimerkki asutuskolonialismista on saamelaisten syrjäyttäminen heitä itseään ja saamelaisaluetta koskevasta päätöksenteosta ja lainsäädännöstä, kuten metsähallitus- ja kaivoslaista sekä vuoden 2017 Tenojoen sopimuksesta. Niitä on viime vuosikymmenen aikana heikennetty saamelaisten osalta.
Niin ikään jo kolmelta edelliseltä hallitukselta sekä nykyiseltä on jäänyt uudistamatta saamelaiskäräjälaki. Sen nykymuoto mahdollistaa myös suomalaisten pääsemisen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon siihen kirjatun lappalaispykälän kautta.
Valtiolta on jäänyt tunnustamatta myös alkuperäiskansan asutuskolonialistinen ja pakkosulauttava historia, johon sisältyy esimerkiksi saamelaisten pakkokristillistämistoimet 1500-luvulta lähtien, siida– eli lapinkyläjärjestelmän syrjäyttäminen, rasistiset rotubiologiset tutkimukset, maiden ja vesistöjen haltuunotto sekä pakotetut kielen- ja identiteetinmenetykset ennen kaikkea asuntolakouluissa.
Ihmisoikeusasiantuntija Martin Scheinin kirjoitti toukokuussa 2024 julkaistussa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission tilaamassa selvityksessä, että valtion ja saamelaisten mahdollisuudet sovintoon ovat huonontuneet 2010- ja 2020-luvuilla. Scheinin näkee syyksi Suomen viranomaisten ja poliittisten toimijoiden haluttomuuden noudattaa kansainvälisiä alkuperäiskansaoikeuksia, mikä on johtanut saamelaisten itsemääräämisoikeuden loukkauksiin.
Dekolonisaatio kolonialistista perintöä purkamassa
Saamelainen voi ilman muuta iloita pitkästä rauhan ajasta ilman sisällis- tai muuta sotaa, tuntea ylpeyttä menneiden sukupolvien uurastuksesta ja tuntea surua sotamenetyksistä. Kansallinen liikuttuminen ei sulje pois tarvetta kolonisaation purkamiselle eli dekolonisaatiolle.
Usein kolonialismin rinnalle nostettu dekolonisaatio viittaa kolonialististen rakenteiden purkamiseen. Merriam-Webster-sanakirjan mukaan dekolonisaatiolla viitataan kahdenlaisiin prosesseihin: yhtäältä itsenäistymiseen entisistä isäntämaista ja toisaalta vapautumiseen kolonisoivan voiman hallitsevasta vaikutuksesta. Jälkimmäisessä merkityksessä dekolonisaatio voidaan kohdentaa käsityksiin, käytänteisiin, rakenteisiin ja paikkoihin.
Itsenäisen Suomen dekolonisaatioprosessi Venäjän vallasta vauhditti saamelaisten ja muiden vähemmistöjen asutuskolonisaatiota. Puhuessaan dekolonisaatiosta saamelaiset kansalaisvaikuttajat, taiteilijat ja tutkijat ovat halunneet tuoda keskusteluun, kuinka instituutioita ja paikkoja tulisi riisua kolonialistisesta vallasta. Siksi näissä keskusteluissa kulkee mukana myös kysymys representaatiosta.
Maakuvan tärkeys korostuu
Kommentoidessaan Ylelle saamelaisten tilannetta Stubb myönsi toukokuussa 2024, että se, miten Suomi alkuperäiskansaa kohtelee, kiinnostaa maailmalla. Myös Stubbin Linnan juhlissa annetut lausunnot vahvistavat käsitystä kosmopoliitista presidentistä, jolle Suomen maakuva merkitsee paljon. Mutta se, miltä asiat näyttävät, on eri asia kuin se, miten asiat todella ovat.
Ennen Saamenmaan vierailuaan Stubb oli Helsingin Sanomien haastattelussa huhtikuussa 2024 avannut näkemyksiään siitä, kuinka ”Suomella ei ole nykyisiä nousevia maita sortanutta kolonialistista ja imperialistista taustaa.” Useat kotimaiset tutkijat, kuten alkuperäiskansatutkimuksen professori Rauna Kuokkanen, luonnehtivat Suomea kuitenkin asutuskolonialistiseksi yhteiskunnaksi, mistä osoituksena on alkuperäiskansan kohtelu.
Stubb, joka on tehnyt pitkän poliittisen uran niin kotimaassaan kuin Euroopan unionissakin, ei ole tunnettu saamelaisvastaisuudestaan eikä liioin -myönteisyydestäänkään. Presidentiksi valintaan asti Stubbin asennetta saamelaisia kohtaan voikin kuvailla niin kuin useimpien suomalaispoliitikkojen: välinpitämättömäksi. Siksi virkakauden alkumetreillä tehty vierailu Saamenmaalle oli symbolisesti tärkeä.
Keskusteluissaan saamelaiskäräjien kanssa Inarissa Stubb muun muassa kuunteli sotilasliitto Natoon liittyviä huolenaiheita ja ilmaisi toiveensa siitä, että saamelaiskäräjälaki saataisiin uudistettua tällä hallituskaudella. Arvojohtajana tällaisilla äänenpainoilla voi olla merkitystä, mutta haasteena on, että Suomen presidentillä ei ole toimivaltuutta sisäpoliittisiin prosesseihin.
On helppo yhtyä saamelaisten huoliin ja tukea itsemääräämisoikeutta, kun niitä ei tarvitse olla itse edistämässä tai ratkomassa valiokunnissa. Valiokunnat ovat ministeriöiden ohella yksi keskeisimpiä saamelaisten pakkosulautuksen ja asutuskolonialismin kehtoja. Näin ollen presidentille jää symbolinen tuki, maakuva. Ei lienekään sattumaa, että ensimmäisissä Stubbin järjestämissä Linnan juhlissa nähtiin ennätysmäärä saamelaisia.
Representaatiosta täysimääräiseen edustukseen
Saamelaiset ovat sekä kielivähemmistö että alkuperäiskansa, jonka ylisukupolvinen kollektiivinen muisti ulottuu itsenäistä Suomea edeltävään aikaan. Suomen kaltaiset asutuskolonialistiset maat rakentuvat vallan epäsuhdalle. Siinä vähemmistöjen paikka on olla alisteisessa asemassa suhteessa hallitsevaan väestöön.
Representaatiolla eli edustuksella voidaan normalisoida epätasa-arvoisia suhteita. Näin sitä on politiikassa mahdollista hyödyntää työkaluna, jotta saadaan aikaan vaikutelma tasa-arvosta tai yhdenvertaisuudesta.
Siksi alkuperäiskansojen yhteisöissä ja alkuperäiskansaliikkeessä painotetaan täysimääräistä edustusta (eng. full representation). Sillä tarkoitetaan alkuperäiskansojen osallisuutta heidän alueitaan, hallintoaan ja yhteisöjään koskevaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla.
Vain täysimääräisellä representaatiolla voidaan vastata yhteisöjen kohtaamiin loukkauksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin ja asettaa alkuperäiskansat tasa-arvoisempaan neuvotteluasemaan valtionhallinnon rinnalle.
Kun valtion toimijat tekevät päinvastoin, eli heikentävät alkuperäiskansan vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon ja itsemääräämiseen mutta samalla lisäävät alkuperäiskansan näkyvyyttä, kuten tämän vuoden Linnan juhlissa, johtaa tämä tokenismiin. Ongelmaksi jää saamelaisen toimijuuden kaventamisen ja näkyvyyden välinen juopa.
Vaikka representaatiolla on merkitystä tiettyjen ryhmien aseman parantamisessa, epätasa-arvoiset suhteet eivät korjaannu pelkästään sillä. Tarvitaan vallan uudelleenrakentamista eli vähemmistöjen täysimääräistä edustusta heitä itseään koskevassa päätöksenteossa. Muuten ongelmaksi jää vaikutelma monimuotoisuudesta, jossa todellisuudessa ei ole sijaa kansan itsemääräämisoikeudelle.
Representaatiolla on väliä, mutta niin on myös sillä, missä se tapahtuu
Saamelaisia yhteisöjä eivät tänä päivänä uhkaa ainoastaan ilmaston lämpeneminen ja sen tuomat seuraukset, elinympäristöjen tuho, teollisuushankkeet ja arktisten lajien uhanalaistuminen, vaan myös uudenlainen, militaristinen todellisuus Suomen liityttyä sotilasliitto Natoon keväällä 2023.
Tällä on suoria ja vakavia seurauksia Saamenmaan ympäristön kestokyvylle, sotilaalliselle koskemattomuudelle ja porojen hyvinvoinnille ja laidunmaille, kuten pohjoisen politiikan ja hallinnon professori Laura Junka-Aikio on tuonut esiin marraskuussa 2024 julkaistussa tutkimuksessaan.
Linnan juhlat eivät näyttäydy linjakkaana paikkana juhlia Suomen itsenäisyyttä saamelaisyhteisöille, jotka kokevat Suomen valtion uhkaavan elämänmuotoaan ja selviytymistään.
Näyttäytyy jopa irvokkaana, että alkuperäiskansa juhlii yhdessä eliitin kanssa mielenosoitusten kaikuessa kaduilla. Kuvio ei näyttäydy uskottavana sellaisen saamelaisen retoriikan kanssa, joka vaatii kolonialististen käytänteiden ja normien alasajoa.
Onkin vaikeampaa kuvitella kolonialistisempaa ja imperialistisempaa paikkaa näyttäytyä kuin valtionpäämiehen hierarkkiset ja televisioidut, renessanssimaiset massajuhlallisuudet.
Saamelainen yhteiskunta on luonnollisesti moninainen, ja siihen on aina mahtunut erilaisia vaikuttamisen strategioita. Haasteista selviytymisen kannalta tämä on ollut etu. Saamelaisia voi kutsua taitaviksi neuvottelijoiksi, jotka ovat eri aikakausina ja erilaisten paineiden alla kyenneet neuvottelemaan yhteisöillensä suotuisampia olosuhteita.
Saamelaisten neuvokkuutta ja luovia vaikuttamisen keinoja ei pidä aliarvioida. Mutta se, mikä joskus – jossain toisessa historiallisessa tilanteessa – on toiminut, on saattanut menettää tehonsa kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Lukuisten uhkien ristipaineessa hiljainen ja kenties hampaatonkin vastarinta vaikuttaa ennemmin alistumiselta kuin aktiiviselta vastustamiselta.
Saamelaisten edustus Linnassa normalisoi jännitteistä tilaa
Alkuperäiskansadiplomatialla on oma, tärkeä roolinsa saamelaisten ja valtion suhteissa, mutta huolestuttavat analyysit ja indikaattorit saamelaisten olosuhteiden heikentymisestä eivät näyttäisi liputtavan diplomatian toimivuuden puolesta. Vanhat keinot eivät näytä enää toimivan.
Seremoniallinen kättely ja yhdessä juhliminen alkuperäiskansamaailmassa tuntuisi oikea-aikaiselta tilanteessa, jossa alkuperäiskansa ja valtiojohto olisivat päässeet sopuun tai ratkaisuun, jonkinlaiseen yhteiskuntasopimukseen.
Kun juhlinta tapahtuu jännitteisten suhteiden vallitessa, tilanteessa, jota saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola on kuvaillut ”jäätyneeksi konfliktiksi” viitatessaan valtion aiheuttamiin itsemääräämisoikeuden loukkauksiin, saamelaisten edustus Linnassa normalisoi status quota eli vallitsevaa tilaa. Maailmalle tämä viestittää, että jännitteet eivät ole niin vakavia, etteikö valtiovallan eliitin kanssa voisi juhlia.
Jännitteen sanoitti kipeästi Euroopan vähemmistöjä seuraava toimittaja ja kirjoittaja Shafi Musaddique yksityisessä viestinvaihdossamme. Hän kiteytti Linnan juhlien jälkitunnelmissa: “Näyttää siltä, että Suomen itsenäisyys tapahtui, mutta dekolonisaatio vielä odottaa.”
Toimitus
- Toimittaja: Saara Toukolehto
- Podcast-lukija: Maria Karuvuori
- Verkkotaitto: Taru Äkräs
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Artikkelikuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia
- Kuvitus: kuvat 1-2: Jarno Kovamäki/Tasavallan presidentin kanslia, kuva 3: Emmi Syrjäniemi / Tasavallan presidentin kanslia ja kuvat 4-5: Jarno Kovamäki/Tasavallan presidentin kanslia
Luettavaa
- Auvinen, Armi. 2024. Stubb Lapissa: Se, miten Suomi kohtelee saamelaisia, kiinnostaa myös ulkomailla – viime viikolla asiasta tenttasi BBC. YLE 24.5.2024.
- Dictionary, Merriam-Webster. 2024. “Decolonize.” Merriam-Webster.com.
- Human rights careers. Decolonization 101: Meaning, Facts and Examples.
- Junka-Aikio, Laura. 2024. ”Tilaa on, sinne mahtuu joukkoja eikä se häiritse siviilien elämää”. Lapin ja Saamenmaan militarisaatio kolonialismin tulkintakehyksessä. Vol 54 Nro 3 (2024): Militarismi Suomessa. Kosmopolis 3/2024. DOI: https://doi.org/10.70483/kp.147024.
- Kullaa, Rinna & Lahti, Janne. 2020. Kolonialismin monikasvoisuus ja sen ymmärtäminen Suomen kontekstissa. Teemajohdanto. Historiallinen aikakauskirja 118:4, 420–426.
- Kuokkanen, Rauna. 2020a. Pohjoismainen asuttajakolonialismi ja vuoden 2017 Tenosopimus. Katsaukset. Historiallinen aikakauskirja 118:4, 534–539.
- Kuokkanen, Rauna. 2020b. Reconciliation as a Threat or Structural Change? The Truth and Reconciliation Process and Settler Colonial Policy Making in Finland. Human Rights Review volume 21, 293–312.
- Luukka, Teemu. 2024. Venäjän hyökkäys muutti kaiken – silti ainakin yhdessä asiassa presidentti Stubb pitää Suomen asemaa onnekkaana. Helsingin Sanomat 13.4.2024.
- Perälä, Simu. 2022. Jos sopua saamelaiskäräjälaista ei pian löydy, laki uhkaa taas jäädä uudistamatta. Helsingin Sanomat 6.11.2022.
- Saamelaiskäräjät. 2024. Ennätysmäärä saamelaisia Linnan juhlissa. Tiedote 6.12.2024.
- Scheinin, Martin. 2024. Kansainväliset alkuperäiskansaoikeudet ja niiden toteutuminen Suomessa. Selvitys saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:25.
- Tieteen termipankki. 2024. Historia: asutuskolonialismi.
- Yhdistyneet kansakunnat. 2023. Indigenous Peoples Must Have Full Representation, Participation in Decisions Affecting Their Territory, Governance, Speakers Stress at Permanent Forum. Twenty-second Session, 5th & 6th Meetings. HR/5477. 19 April 2023.
