Eurooppalaisen antropologian suuri nimi on poissa. Thomas Hylland Eriksen (1962–2024) jätti jälkeensä huomattavan tieteellisen perinnön, josta riittää ammennettavaa kansainvälisen tiedeyhteisön lisäksi alan opiskelijoille ja laajalle yleisölle vuosikymmeniksi eteenpäin.
Thomas Hylland Eriksen, eräs aikamme tunnetuimmista ja siteeratuimmista antropologeista, menehtyi pitkän sairauden jälkeen 27.11.2024. Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori Eriksen oli kuollessaan 62-vuotias.
Eriksenin tuottelias, noin 60 teosta ja satoja artikkeleita kattanut tutkijanura vei hänet tutkimaan niin identiteetin ja kansallisaatteen piirteitä Mauritiuksella kuin ilmastonmuutosta globalisaation seurauksena.
Hän jätti jälkeensä akateemisen perinnön, jolle ei Pohjoismaista löydy vertaista.
Eriksenin tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvat Toista maata? – Johdatus antropologiaan, Hetken tyrannia, Globalization ja Overheating: An Anthropology of Accelerated Change.
Toista maata? on johdattanut kokonaisen sukupolven suomalaisia antropologeja tieteenalan peruskysymysten äärelle. Teos on yliopistoissa laajasti käytössä pääsykoe- ja tenttikirjana. Eriksenin kirjoja on käännetty kymmenille kielille.
Julkinen intellektuelli
Eriksen ei ollut vain tutkija. Hän oli myös aktiivinen julkinen keskustelija ja tietokirjailija, joka piti arvossa julkisen intellektuellin roolia. Eriksen uskoi tieteen mahdollisuuksiin inspiroida niin yhteiskunnallisia keskusteluja kuin jokapäiväistä elämäämme. Hän toi antropologisia näkökulmia esille laajalle yleisölle.
Hän oli kysytty asiantuntija mediassa ja ehti pitkällä urallaan toimia myös toimittajana ja Morgenbladet-sanomalehden kolumnistina. Eriksen ei pelännyt keskustella teemoista, joissa tutkija asettaa itsensä maalitauluksi, kuten globalisaatiosta, muuttoliikkeistä tai vähemmistöjen oikeuksista.
Eriksen oli Euroopan sosiaaliantropologien yhdistyksen EASAn hallituksessa vuosina 2015–2018, ensin puheenjohtajana ja sitten varapuheenjohtajana. Osittain hänen ansiotaan oli, että EASA otti merkittäviä askelia epävarmoissa työsuhteissa ja heikommassa asemassa olevien nuorempien tutkijoiden tukemiseksi.
Eriksenin tavanneet muistavat hänen omistautuneisuutensa, uteliaisuutensa ja halunsa ymmärtää elämää ja sen eri puolia aina vain paremmin.
Nöyrä ymmärryksen etsijä
Vuonna 2012 allekirjoittanut tapasi professori Eriksenin Manchesterissa, Englannissa.
Toisin kuin moni muu kansainvälisesti tunnettu akateemikko hänen asemassaan, Eriksen oli aidosti kiinnostunut siitä, mitä hänelle entuudestaan tuntematon opiskelija ajatteli. Kun kävelimme seminaari-illalliselle yhdessä, hän kuunteli ja kysyi tarkentavia kysymyksiä.
Eriksen oli vilpittömän utelias sellaisen nuoren miehen näkemyksistä, joka oli akateemisessa hierarkiassa niin alhaalla, että huipulta sinne tuskin edes näki.
Vaikka tilaisuuksia oli, en koskaan tullut myöhemmin kysyneeksi, muistiko Eriksen tätä tapaamistamme. Tuskin muisti. Siitä huolimatta yhdelle tamperelaisopiskelijalle tämä tapaaminen oli viimeinen vaadittu sysäys tutkijanuralle tähtäämiseen.
En luonnollisesti tullut myöskään kertoneeksi Eriksenille, mikä merkitys tuolla kohtaamisella, kuten hänen akateemisella työllään, oli omalle tutkijuudelleni. Uskon kuitenkin, että hän tiesi, nöyränä, ei rehennellen, kuinka monen nuoremman ja vanhemman kollegan uraa hän ehti koskettaa.
Tähän hetkeen ei ole parempia sanoja kuin miten Eriksen eräässä viimeisistä artikkeleistaan kuvaa hetkeä sairaalassa:
Sinä päivänä en halunnut muuta kuin voida pohdiskella elämää ulkopuolella. Myöhäisen syyskuun aurinko ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin kirkas, taivas niin sininen, ruoho niin syvän vihreä, puut niin mahtavia. Istuin ehkä tunnin, ehkä kaksi, enkä tehnyt muuta kuin katsoin ulos ikkunasta. Minut täytti ennakoimaton kiitollisuuden ja nöyryyden tunne siitä, että sain olla yksi pölyhiukkanen tässä merkkien ja yhteyksien kudelmassa
Thomas Hylland Erikseniä jäävät kaipaamaan perhe, ystävät ja koko kansainvälinen antropologinen yhteisö.
Luettavaa
- Thomas Hylland Eriksen 2004: Toista maata? – Johdatus antropologiaan. Suomentaneet Maarit Forde ja Anna-Maria Tapaninen. Gaudeamus.
- Thomas Hylland Eriksen 2004: Hetken tyrannia. Suomentanut Timo Haanpää. Johnny Kniga.
- Thomas Hylland Eriksen 2014: Globalization: The Key Concepts. Bloomsbury.
- Thomas Hylland Eriksen 2016: Overheating: An Anthropology of Accelerated Change.
- Thomas Hylland Eriksen 2024: Turtle Life. Etnofoor, 36(1).
Toimitus:
- Toimittaja: Niina Ahola
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Podcast-lukija: Maria Karuvuori
- Verkkotaitto: Taru Äkräs
- Artikkelikuva: Pixabay.com (Pixabay-lisenssi)
- Kuvitus: Oslon yliopisto
