Yllätyksiä oli odotettavissa maailmanpolitiikan näyttämöllä presidentti Donald Trumpin toisella virkakaudella. Virkaanastujaisten jälkeen tempoilevan politiikan seuraukset alkoivatkin näkyä lähes välittömästi.
Ensitöikseen Trump allekirjoitti presidentin asetuksen, joka jäädytti Yhdysvaltain kehitysyhteistyövarojen käytön maailmanlaajuisesti 90 päiväksi tarkastellakseen, miten avustuskohteet sopivat yhteen hallinnon määrittelemien “amerikkalaisten arvojen” kanssa.
Asetuksen voimaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinnon rahoittamat pakolaisleirit ovat vaarassa jäädä ilman ruokaa ja kymmenet miljoonat ihmiset ilman terveydelleen välttämätöntä lääkitystä, sillä jäädytyksen vaikutuksia ei oltu arvioitu etukäteen.
Esimerkiksi Ugandassa, jossa julkisen terveydenhuollon kantokyky on heikko, Yhdysvaltain rahoittama TASO Uganda -järjestö vastaa pääosin maan hivin hoitoon tarkoitetun lääkityksen jakelusta.
Ugandan väestöstä hiv-positiivisia on kymmenenneksi eniten maailman valtioista. Lääkitys on hi-viruksen kantajalle elintärkeä, sillä ilman sitä immuunipuolustusjärjestelmä heikkenee ja kantaja voi altistua infektioille. Lisäksi katkot lisäävät viruksen kykyä vastustaa lääkitystä, jolloin aiemmin hyvin toiminut hoito saattaa menettää tehonsa.
Ugandassa, kuten lukuisissa muissa maissa, Yhdysvaltain kehitysyhteistyön jäädytystä seurasi sekasorto. Asetus pantiin käytäntöön parissa päivässä. Neljäsosa TASO:n työntekijöistä lähetettiin kotiin, minkä seurauksena osa maasta jäi ilman elintärkeää hoitoa. Pian päätöksen jälkeen huhut ja huoli lähtivät leviämään ja inhimillinen kärsimys lisääntyi.
Katastrofaaliset vaikutukset tavoittivat myös presidentti Trumpin hallinnon. Viikko asetuksen voimaantulosta ulkoministeri Marco Rubio ilmoitti rajanneensa välttämättömän humanitaarisen avun jäädytyksen ulkopuolelle. Tosin on edelleen epäselvää, mitä tahoja erivapaus koskee ja miten sitä voi anoa.
TASO:n toimistot ovat olleet jo yli viikon suljettuina, eikä toiminnan jatkumisesta ole annettu takeita. Vaikka pahin katastrofi onnistuttaisiin erivapauden voimaantulon myötä välttämään, Trumpin ennalta-arvaamattoman politiikan vaikutus näkyy vielä pitkään menetettynä luottamuksena terveydenhuoltoa kohtaan maissa, joissa se on jo valmiiksi matalalla tasolla.
Antropologi Micah Trappin mukaan kansainvälinen humanitaarinen apujärjestelmä rakentuu inhimillisen kärsimyksen vaateelle, jossa kärsimys oikeuttaa humanitaarisen avun antamisen. Tässä tapauksessa kärsimyksen lievityksen sijaan kansaa kosiskeleva politiikka oikeutti humanitaarisen avun epäämisen.
Trumpin hallinnon toiminta asettaa kyseenalaiseksi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten moraalisen perustan ja tuo suurvaltapolitiikan intressit kehityspolitiikan keskiöön. Tällä saattaa olla huomattavasti kehitysyhteistyövarojen jäädytystä kauaskantoisemmat seuraukset, jos muut valtiot päättävät seurata Yhdysvaltojen esimerkkiä.
Voi perustellusti kysyä, miksi Ugandassa elintärkeä hoito on ulkoistettu ulkomaisille toimijoille valtion sijaan, sillä on selvää, ettei maan terveydenhuolto ole kestävällä pohjalla. Ugandan hallinnon vajavaisuuksista huolimatta amerikkalaisiin arvoihin tuskin kuuluu miljoonien ihmisten kärsimyksen syventäminen.
Jäädytyksen myötä globaalin etelän asukkaat huomasivat jälleen olevansa pelinappuloita Yhdysvaltain sisäisessä valtakamppailussa, joka julistaa laittavansa amerikkalaiset ensin kaikkien muiden kustannuksella. Eristäytymispolitiikalla on vakavat seuraukset maailmassa, jossa maantieteelliset etäisyydet ovat suuria, mutta keskinäiset riippuvuussuhteet tiiviitä.
Toimitus
Artikkelikuva: Brett Sayles/Pexels (CC0)
Luettavaa
Micah M. Trapp: You-Will-Kill-Me Beans: Taste and the Politics of Necessity in Humanitarian Aid. Cultural Anthropology 31, 3.
