Mellakoista, kuten kaikesta muustakin, saa Los Angelesissa upeita kuvia. Savu erottuu vasten sinistä taivasta, palavat autot vasten palmupuita. Taas mennään. Mitä pitäisi ajatella?
Vuonna 1992 humalainen miesjoukko kuuli Rodney Kingin henkihieveriin hakanneiden poliisien päässeen pälkähästä. He ryöstivät viinakaupan Florencen ja Normandien risteyksessä South Centralissa, poliisit kutsuttiin paikalle ja tapahtumat karkasivat käsistä. Syntyneestä kaaoksesta kehittyi suurkaupungin kokoinen mediatapahtuma.
Journalistien kuvat vuodelta 1992 ovat kiertäneet mediassa yli kolmekymmentä vuotta. Vuoden 1992 mellakoiden vuosipäivä 29. huhtikuuta on Los Angelesissa toistuva kulttuuris-kirjallinen tapahtuma. Katsastellaan paikallisia epäkohtia ja manataan esiin amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Asiantuntijat, toimittajat ja aktivistit juovat pullovettä museoiden, gallerioiden ja yliopistojen järjetämissä paneelikeskusteluissa ja miettivät, milloin kaupunki palaa seuraavan kerran.
No, nyt se taas palaa. Tai ainakin roskasäiliö palaa, autokin palaa. Vaikea sanoa täältä etäältä, kun kuva on niin tiukasti rajattu. Toisaalta lavasteet ovat laajimmat mahdolliset. On ilotulitteita ja pilvenpiirtäjiä yössä, ihmisiä ilman paitaa huivit kasvoilla. Los Angeles on kuvauksellinen paheiden pesä, kapitalistinen utopia tai dystopia, niin noir kuin olla ja voi. Merijalkaväki ja kansalliskaarti on lähetetty Amerikan eksistentiaaliseen tyhjiöön pitämään järjestystä.
Kansalaisuuden rajoista on Los Angelesissa käyty kiistaa aina. Siirtolaisten turvakaupungiksi julistautunut L.A. on luonteva paikka Trumpin hallinnon väliintulolle. Aasian, Yhdysvaltojen ja Keski-Amerikan leikkauspisteessä sijaitseva Kalifornia on maailman neljänneksi suurin talous heti Yhdysvaltojen, Kiinan ja Saksan jälkeen. Osavaltio ja kaupunki ovat uhmanneet Trumpin hallintoa avoimesti jo edellisellä kaudella. Trump on sanonut haluavansa Grönlannin ja Kanadan, mutta Kaliforniakin pitäisi saada ruotuun. Edelliset ovat kiltin maineessa, Kalifornia ei niinkään.
Paikallinen mediajätti Los Angeles Times on vahtinut viime päivien tapahtumia kuin Raymond Chandlerin kovaksikeitetty yksityisetsivä Philip Marlowe. Korruption ja moraalisen epäselvyyden keskellä syntyy suorasanaista journalismia, joka ei vähästä hätkähdä. LA Times opastaa, miten toimia maahanmuuttoviranomaisten ilmestyessä ovelle tai työpaikalle. Tapahtumia retoriikan ja dramaattisten valokuvien takana avataan seikkaperäisesti, mietitään ketkä tekevät mitä missäkin paikassa ja miksi. Se vaikuttaa kovin kirkasotsaiselta maailmassa, jonka voi myös jättää kuvien näytettäväksi.
Vuoden 1992 mellakoiden 25-vuotispäivänä vuonna 2017 järjestettiin taas yksi kuivakka paneelitilaisuus mellakoiden uutisoinnista. Puhe oli kehystämisestä, siitä kuinka tapahtumien merkitystä ei voitu erottaa tavasta, jolla ne esitettiin.
Freelance-valokuvaaja Ted Soqui muisteli, miten julkaisut New Yorkissa tilasivat häneltä tietynlaisia kuvia vuoden 1992 tapahtumista: Newsweekin kanteen tarvittiin lähikuva mustasta miehestä polttamassa jotain, haluttiin kuva aseistetusta korealaisesta. Soqui naurahti lähettäneensä pari kuvaa, jotenkin piti leipänsä ansaita.
Toimitus
Artikkelikuva: Flickr.com
Luettavaa
- Song, Min Hyung. 2005. Strange Future. Pessimism and the 1992 Los Angeles Riots. Durham: Duke University Press.
- Frestadius, Tero. 2022. A bed behind the portrait : An ethnography around images in segregated Los Angeles. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
