Siirry suoraan sisältöön

Lotta Weckström ja Hanna Snellman

FT Lotta Weckström on yliopistonlehtori ja opettaa Finnish Studies -ohjelmassa University of California, Berkeleyssä. Lotta teki soveltavan kielentutkimuksen alan väitöskirjatutkimuksensa suomalaistaustaisten nuorten aikuisten parissa Ruotsissa ja on julkaissut esim. monografiat “Representations of Finnishness in Sweden” (SKS 2011) ja “Suomalaisuus on kuin vahakangas” (Siirtolaisuusinstituutti 2011). Siirtolaisuuden ja etnografian lisäksi Lotta on opetustyönsä kautta kiinnostunut teknologiasta ja digitaalista pedagogiikasta. Hanna Snellman on kansatieteen professori ja Helsingin yliopiston humanististen tiedekunnan dekaani. Syksyllä 2018 hän aloittaa Helsingin yliopiston vararehtorina. Hanna on tutkinut ruotsinsuomalaisia jo parikymmentä vuotta ja julkaissut aiheesta runsaasti, esim. monografian “Sallan suurin kylä Göteborg” (SKS 2003). Hautapaikkatoiveita käsittelevä artikkeli ilmestyy teoksessa “Transnational Death” (toim. Eerika Koskinen-Koivisto, Samira Saramo & Hanna Snellman) lähiaikoina. Hanna ja Lotta tapasivat ensimmäisen kerran erään EU-tutkimushankkeen suunnittelukokouksessa vuonna 2002, ja ovat tehneet yhdessä töitä siitä lähtien. He ovat julkaisseet yhdessä artikkelin “The Apple Never Falls Far from the Tree - Or does it? Finnish Female Migrant Transnational Generations on the Swedish Labor Market”. Journal of Finnish Studies 20/2, 2017.

Kuinka lähelle tutkija saa katsoa?

Siirtolaisuuden tutkimuksessa vanheneminen, terveys, kuolema, viimeisen lepopaikan valinta ja hautajaisten käytännön järjestelyt ovat jääneet suhteellisen vähäiselle huomiolle. Kuinka lähelle voimme tutkijoina katsoa silloin, kun tutkimuksen kohteet ovat kuolleet tai heitä on haastateltu jo vuosikymmeniä sitten? Entä kuinka lähelle voimme päästää lukijan, kun kirjoitamme hautakivistä, hautajaistoiveista ja kuolemasta tai edesmenneiden henkilöiden terveydentilasta?