Sipilä-gate: Maassa maan tavalla?

Sipilä-gate nousi nopeasti pik­ku­jou­lu­kau­den kuu­mim­mak­si puhee­nai­heek­si. Ei huonosti ajatellen, että vain pari viikkoa sitten tuntui vaikealta ajatella mitään Trumpin vaa­li­voit­toa pöy­ris­tyt­tä­väm­pää small talkin aihetta.

Asiasta on kuo­riu­tu­nut päi­vit­täin uusia kerroksia – ja onneksi sen tiimoilta on esitetty runsaasti erin­omai­sia ana­lyy­se­jä. Jo nyt on kiis­ta­ton­ta, että yhdeksi tämän tapauksen voit­ta­jak­si nousee jour­na­lis­ti­nen integri­teet­ti ja sanan­va­pau­den puo­lus­ta­mi­nen.

Politiikan peli­sään­nöt puo­les­taan ottavat taas kerran rutkasti turpiin.

Haluan lisätä kes­kus­te­luun muutaman näkö­kul­man ja pohtia tapah­tu­nut­ta eri­näis­ten aikamme ilmiöiden kautta. Samalla haluan peilata tapah­tu­nut­ta tut­ki­joi­den yhteis­kun­nal­li­seen positioon.

Maassa maan tavalla — versio 2016?

Ironista Sipilä-gatessa on, että se on mal­lie­si­merk­ki siitä, miksi YKn ihmi­soi­keu­val­von­nas­sa valtio-omis­tei­sia tie­do­tus­vä­li­nei­tä pidetään ongel­mal­li­si­na: tie­don­vä­li­tyk­sen puo­lu­eet­to­muu­den katsotaan vaa­ran­tu­van nime­no­maan poliit­ti­ses­ta pai­nos­tuk­ses­ta.

Täällä Suomessa olemme tottuneet oma­hy­väi­ses­ti ajat­te­le­maan, että tämä koskee lähinnä Pohjois-Korean kaltaisia dik­ta­tuu­re­ja.

Osa kom­men­taat­to­reis­ta on pohtinut – ymmär­ret­tä­vän huo­les­tu­nee­na – kuinka tällaista voi tapahtua vielä tänä päivänä. ’Tällä’ viittaan pai­nos­tuk­seen, jota Sipilä lukuisten lähteiden mukaan on Ylen suuntaan osoit­ta­nut.

Vertaus Pohjois-Koreaan onkin levinnyt nopeasti tällaisen meemin muodossa sosi­aa­li­ses­sa mediassa. AntroBlogin toi­mi­tuk­sen silmiin meemi päätyi Häiriköt-päämajan kautta.

Kysyjät ovat vai­kut­ta­neet aidosti häm­men­ty­neil­tä — olkoonkin, että hyvä veli ‑verkostot ovat osa maamme tapoja, sanoivat kor­rup­tio­mit­tauk­set mitä tahansa Emmekö tästä huo­li­mat­ta ole vuonna 2016 siir­ty­neet avoi­mem­paan yhteis­kun­taan, jossa moinen poliit­ti­nen ohjailu on historiaa?!

Minusta Sipilä-gaten esiin nostamien asioiden yhteys on päi­vän­sel­vä, tosin ei niinkään ’maan tavoista’ joh­tu­vis­ta syistä. Näen Sipilä-gaten hei­jas­te­le­van täs­mäl­li­ses­ti juuri tätä päivää sekä tule­vai­suut­ta, jossa yhä voi­mis­tu­vat neo­li­be­raa­li hyö­ty­ajat­te­lu, brän­dää­mi­nen, hie­rark­ki­set joh­ta­mis­käy­tän­teet, sekä niiden aiheut­ta­ma työelämän kasvava eriar­voi­suus.

Kun nämä palaset yhdis­te­tään, näemme loogisena kuvan, jossa Sipilä ensin suomii Ylen johtoa, ja johto puo­les­taan nuhtelee ja hyllyttää omia toi­mit­ta­ji­aan. Uhattuna ovat hyvät jour­na­lis­ti­set käy­tän­teet sekä tiedon vapaus.

Myös tutkijat saavat tästä kaikesta yhä ene­ne­väs­ti osansa. Sipilä-gate nostaa mieleeni kar­mai­se­vas­ti seuraavan hil­jat­tai­sen tapauksen. Eräs Euroopan johtava tut­ki­musins­ti­tuut­ti oli kutsunut valtavan moni­kan­sal­li­sen yrityksen toi­mi­tus­joh­ta­jat luen­noi­maan. Monet muistavat kyseisen yrityksen esi­mer­kik­si taka­vuo­sien äidin­mai­to­vas­tik­kee­seen liit­ty­väs­tä kohusta.

Kuva: Wikimedia Common (CC0 Public Domain)

Puheen jälkeen eräs opis­ke­li­ja kysyi toi­mi­tus­joh­ta­jal­ta kriit­ti­siä ylei­sö­ky­sy­myk­siä. Opiskelija sai jäl­ki­kä­teen hen­ki­lö­koh­tai­sia nuhteita tut­ki­musins­ti­tuu­tin joh­ta­jal­ta — näin siis tut­ki­mus­lai­tok­ses­sa, jossa on tuhansia opis­ke­li­joi­ta ja satoja tut­ki­joi­ta. Toisin sanoen johtajan hen­ki­lö­koh­tai­nen puhuttelu oli vakava kurin­pi­dol­li­nen toi­men­pi­de.

Opettajana toi­mi­val­le tut­ki­jal­le viesti on äärim­mäi­sen ris­ti­rii­tai­nen: rohkea ana­lyyt­ti­syys ja kysee­na­lais­ta­mi­nen ovat kes­kei­sim­piä taitoja, joita yli­opis­to­jen tulisi opettaa. Tällaiset kurin­pi­to­toi­met viestivät, että käy­tän­nös­sä tilanne on toinen — että jopa yli­opis­to­jen seinien sisällä moni­kan­sal­lis­ten yritysten pro­pa­gan­da saattaa sivuuttaa riip­pu­mat­to­man tiedon etsinnän ja tut­ki­joi­den, opet­ta­jien ja opis­ke­li­joi­den auto­no­mian.

Olen aiemmin kir­joit­ta­nut tavoista, joilla pääl­lik­kö­joh­toi­suus leimaa myös tut­ki­joi­den arkea ja kasvaa kiivaasti suo­ma­lai­sis­sa yli­opis­tois­sa. Kehitykselle löytyy vali­tet­ta­van helposti kan­sain­vä­li­siä ver­tai­lu­koh­tia, kuten esi­mer­kik­si tämän viik­koi­nen, yli­opis­to­krii­siin kes­kit­ty­vä kes­kus­te­lu sivus­tol­la alle​gra​la​bo​ra​to​ry​.net osoittaa. Karun esimerkin tarjoavat Saksan tut­ki­mus­maa­il­man lip­pu­lai­vat, Max Planck ‑ins­ti­tuu­tit, joista mm. Vita Peacock ja Julie Billaud ovat hil­jat­tain kir­joit­ta­neet.

Max Planckin tapauk­ses­sa pääl­lik­kö­joh­toi­suu­del­la on pitkä his­to­rial­li­nen tausta. Laajemmin se on seurausta syväl­li­sis­tä muu­tok­sis­ta, jotka ovat ravis­tel­leet sekä tutkija- että toi­mit­ta­ja­kent­tää kuluneen vuo­si­kym­me­nen aikana. Keskeisimpiä muu­tok­sis­ta ovat työ­suh­tei­den tila­päi­syys ja pääl­lik­kö­ve­tois­ten joh­ta­mis­käy­tän­tei­den vah­vis­tu­mi­nen, sekä kvan­ti­fioi­tu­jen tulos­pai­nei­den mer­ki­tyk­sen räjäh­dys­mäi­nen koros­tu­mi­nen.

Muutokset ovat maa­il­man­laa­jui­sia, eikä niiden mit­ta­kaa­vaa voi korostaa kylliksi. Esimerkiksi Saksassa tila­päi­sis­sä työ­suh­teis­sa olevan tut­ki­mus­hen­ki­lö­kun­nan määrä on tänään yli 80 %, pysyvän vain 20 %. Vuosikymmen sitten tilanne oli päin­vas­tai­nen.

Vanhan koulukunnan vastarintaa

Tilapäisyys ja pääl­lik­kö­joh­toi­suus yhdis­tet­ty­nä brän­dia­jat­te­luun ovat syvästi tuhoisia. Ne murs­kaa­vat sekä yli­opis­to­jen että jour­na­lis­tien mah­dol­li­suu­den toimia yhteis­kun­nan toimintaa tasa­pai­not­ta­vi­na vas­ta­voi­mi­na.

Tämä näkyy myös Sipilä-gatessa. On nimittäin kiistaton fakta, että tapauk­ses­sa riip­pu­mat­to­man jour­na­lis­ti­sen äänen paras suoja ovat olleet ‘vanhan liiton’ pysyvät työ­suh­teet. Ylen toi­mit­ta­ja Ruben Stiller oli saanut toi­min­nas­taan varoi­tuk­sen, mikä olisi äärim­mil­lään kenties johtanut potkuihin. Mikäli Stiller olisi ollut tila­päi­nen avustaja — kuten suurin osa häntä seu­raa­vas­ta toi­mit­ta­ja- ja tut­ki­ja­su­ku­pol­ves­ta — koko tapahtuma olisi yksin­ker­tai­ses­ti voitu lakaista maton alle.

Tai ainakaan kysei­ses­tä toi­mit­ta­jas­ta ei koskaan tämän jälkeen olisi kuultu mitään. Ylen poli­tii­kan toi­mit­ta­ja Pekka Ervastin irti­sa­no­mi­nen heijastaa tätä. Koska Ervastilla on ollut vakaa asema Ylellä, hänen irti­sa­no­mi­sen­sa ylittää uutis­kyn­nyk­sen. Lyhyillä ja epä­va­kail­la työ­suh­teil­la työs­ken­te­le­vät avustajat eivät koskaan voi saavuttaa tällaista asemaa, ja kriit­ti­set äänet voidaan tukah­dut­taa alkuunsa.

En itse pidä edellä esitettyä mitenkään sat­tu­man­va­rai­se­na. Sen sijaan näen työturvan muren­ta­mi­sen äärim­mäi­sen likaisena ja pelot­ta­va­na val­lan­käyt­tö­nä, jolla yhteis­kun­nan etuoi­keu­te­tut semen­toi­vat valta-asemiaan. Olkootkin, että ilmiöiden laa­je­ne­mis­ta on mah­do­ton­ta yhdistää kon­kreet­ti­siin hen­ki­löi­hin.

On selvää, että nämä ten­dens­sit pal­ve­le­vat suoraan val­taa­pi­tä­viä – oli kyse sitten talou­del­li­ses­ta tai poliit­ti­ses­ta vallasta. Valtaapitävien int­res­seis­sä on luoda asioista heitä hyö­dyt­tä­vät seli­tyk­set ja pahim­mil­laan valjastaa niin toi­mit­ta­jat kuin tutkijat pal­ve­le­maan tätä tar­koi­tus­ta.

Juuri tästä on kyse, kun tutkijat halutaan itse­näi­sen tut­ki­mus­työn sijaan valjastaa tekemään ‘hyötyä’ pal­ve­le­vaa tut­ki­mus­ta, kuten esi­mer­kik­si kevään 2015 Suomen Akatemian stra­te­gi­sen tut­ki­mus­hank­keen tie­do­tus­ti­lai­suu­des­sa suoraan mää­ri­tet­tiin.

Toki meillä on myös suorempia esi­merk­ke­jä poliit­tii­ses­ta tut­ki­mus­ra­han ohjai­lus­ta kuten Himas-gatesta muistamme. Nykyisen hal­li­tuk­sen lin­ja­ve­dot antavat aihetta ounas­tel­la, että näemme tule­vai­suu­des­sa lukuisia vastaavia esi­merk­ke­jä lisää — joko ver­hot­tu­na suoriin rahoi­tus­myön­töi­hin tai stra­te­gi­sen pro­fi­loin­nin kaapuun.

Journalismin tilaa esit­te­le­vä info­gra­fiik­ka vuodelta 2013. © European Union 2013 — European Parliament (Flickr, CC BY-NC-ND 2.0)

Sittenkin kohti valoisampaa tulevaisuutta?

Sipilä-gaten erin­omai­sin puoli on, kuinka suuri meteli asiasta on noussut. Tämä luo toivoa siihen, ettei kaikkea ole menetetty tule­vai­suu­del­ta! Tutkijaa kalvaa kuitenkin huoli siitä, kuinka saisimme vastaavan metelin käyntiin tut­ki­joi­den yhteis­kun­nal­li­sen aseman rapaut­ta­mi­ses­ta.

Nimittäin samalla, kun esi­mer­kik­si Helsingin Sanomat on uuti­soi­nut näkyvästi Sipilä-gatesta, tut­ki­joi­ta on näkynyt val­ta­kun­nan pää­leh­des­sä lähinnä siksi, että osa meistä on saatu pitc­haa­maan tut­ki­mus­tam­me Slush-tapah­tu­man tie­de­ra­ha­kil­voit­te­luun. (En kommentoi tässä yhtey­des­sä Slushia yhtään enempää, pienenä tri­buut­ti­na Sipilän jär­käh­tä­mät­tö­myy­del­le.)

Huoleni on syvä. Tutkijoina työmme on luon­teel­taan hidasta, ja siksi siitä saa harvoin Stillerin tapauksen kaltaisia meheviä otsikoita. Syytä otsi­koin­tiin kuitenkin olisi rop­pa­kau­pal­la. Vähitellen, byro­kraat­ti­nen uudistus ker­ral­laan tapahtuva yli­opis­to­maa­il­man auto­no­mian rapaut­ta­mi­nen on äärim­mäi­sen vakava asia, jonka vahin­gol­li­sia seu­rauk­sia näemme koko ajan enemmän.

Pahimmillaan seu­rauk­set hal­vaan­nut­ta­vat tut­ki­joi­den kyvyn tuoda yhteis­kun­nan toi­min­taan vaih­toeh­toi­sia ja kriit­ti­siä näkö­kul­mia. Näin val­taa­pi­tä­vil­le tarjoutuu mah­dol­li­suus esittää omat int­res­sin­sä tosina ja vaih­toeh­dot­to­mi­na. Ja varmistaa stra­te­gi­ses­ti jaet­ta­val­la tut­ki­mus­ra­hoi­tuk­sel­la, että tästä kaikesta kir­joi­te­taan vielä heitä miel­lyt­tä­vä historia jäl­ki­pol­vil­le jaet­ta­vak­si.

Sipilä-gate muis­tut­taa, kuinka kar­mai­se­vat seu­rauk­set täl­lai­sel­la on jour­na­lis­mil­le. Tutkimuksen kohdalla vai­ku­tuk­set eivät jää ainakaan vähäi­sem­mäk­si.

Kuinka saisimme jäl­kim­mäi­sen viestin leviämään? Onnistuisiko tämä paremmin, jos sen saisi muutettua jotenkin naseviksi twii­teik­si, otsi­koik­si tai pitc­hauk­sik­si? Vai onko tweet- & pitchaus ‑maailman logii­kal­le alis­tu­mi­nen jo osa toteu­tu­nut­ta yli­opis­to­maa­il­man tuhoa?

Jään pohtimaan näitä osaamatta tarjota kon­kreet­ti­sia vas­tauk­sia.

  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3

Kirjoittaja

Miia Halme-Tuomisaari on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Jyväskylän yliopistossa ja kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa. Hän on parhaillaan yliopistotutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, jossa hän kirjoittaa kirjaa YK:n ihmisoikeusvalvonnasta. Lisäksi hän on toinen antropologiaan keskittyneen kansainvälisen Allegra Lab -verkkojulkaisun perustajista sekä Euroopan antropologisen seuran EASAn hallituksen jäsen.

Lue myös nämä:

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.

Unkarin äärioikeistolainen Fidesz-hallinto koki sunnuntaiyönä vakavimman kolauksen vuosikymmeneen. Opposition yhteinen ehdokas Gergely Karácsony voitti Budapestin pormestariuden. Yhteistyötä hallintoa vastaan tehneet oppositiopuolueet voittivat myös useissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa. Vaalitulos sähköistää Unkarin politiikkaa monin tavoin ja korostaa vastakkainasetteluja.

Valtioiden rajat ylittävä matkustus on usein riippuvaista siitä, minkä valtion passi kulkijalla on kourassa. Ilman passia ei yleensä saa matkustaa, mutta jotkut meistä eivät eivät tarvitse passia ollenkaan. Jumalallisella mandaatilla varustetut hallitsijat eivät välttämättä joudu noudattamaan maallisia sääntöjä.