Post by Miia Halme-Tuomisaari

Hiihtolomaviikko osoittautui antropologiseksi ilotteluksi: tieteenala on nousemassa uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Keskustelua siivitti Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa käsiteltiin antropologian 'hyödyllisyyttä' sekä työllistymismahdollisuuksia. On eriskummallista, että keskustelu koulutusalojen 'hyödyllisyydestä' käy jälleen niin vilkkaana, kun koulutuksen soveltuvuus työtehtäviin on usein pitkälti mielikuvakysymys.

Sipilä-gate nousi nopeasti pikkujoulukauden kuumimmaksi puheenaiheeksi. Asiasta on kuoriutunut päivittäin uusia kerroksia, ja siitä on esitetty erinomaisia analyyseja. Yhdeksi tapauksen voittajaksi nousee journalistinen integriteetti ja sananvapauden puolustaminen. Politiikan pelisäännöt puolestaan ottavat taas kerran rutkasti turpiin. Tekstissä tapahtunutta pohditaan erinäisten aikamme ilmiöiden kautta, ja peilataan tapahtumia tutkijoiden yhteiskunnalliseen asemaan.

Vaihtoehdoista demokraattisten järjestelmien tuottamiin epäkohtiin on viime vuosina keskusteltu yllättävän vähän. Nationalistisen populismin nousua on seurattu sekä Euroopan eri puolilla että nyt Pohjois-Amerikassa. Näemme omin silmin fasististen ja autoritääristen hallintopiirteiden vahvistumisen – vihapuheen, mielivaltaisen julkisen väkivallan. Kun todellisuus tuottaa demokraattisen vaali- ja hallintajärjestelmän seurauksena toistuvasti näin karuja lopputuloksia, miksi edelleen puolustamme demokratiaa järjestelmänä?

Clinton 204, Trump 247. Varoittivathan gallupit meitä tästä – eikä kerta ole ensimmäinen, kun Yhdysvaltain vaalitulos horjuttaa uskoa ihmiskuntaan. Silti lopputulos tuntuu surrealistiselta, epätodennäköiseltä, pelottavalta. Donald Trumpin vaalivoitto vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa jäänee historiaan merkittävänä sukupolvikokemuksena. Samoin lienee tulevaisuudessa Brexitin ja Trumpin vaalivoiton suhteen.