Albaniassa vieraanvaraisuus majapaikkaa etsiviä muukalaisia kohtaan on tärkeä osa vuosisatoja vanhaa käytöskoodia. Besa merkitsee luottamusta, lupauksen pitämistä ja kunniasanaa, ja sitä pidetään albanialaisuuden tärkeänä piirteenä. Käytöskoodin mukaan majapaikka on tarjottava jos sitä pyydetään, ja vanha sanonta kuuluu: ”ennen kuin talo kuuluu omistajalle, se kuuluu Jumalalle ja vieraalle.” Perinteisesti matkalainen tai turvaa hakeva saattoi koputtaa minkä tahansa talon ovelle, ja omistajalla oli aina ylimääräinen sänky valmiina yllättäen saapuvia vieraita varten.
Vieraan majoittaminen on sekä velvollisuus että kunnia. Kosovon sodan aikaan 1990-luvulla albanialaiset hakivat pakolaisleireistä koteihinsa Serbiasta paenneita perheitä. Lisäksi Albania oli ainoa Euroopan maista, joissa oli toisen maailmansodan jälkeen suurempi juutalainen väestö kuin ennen sotaa. Maassa asuneet juutalaiset pyrittiin pelastamaan, ja yli kahdelle tuhannelle rajojen yli tulleelle tarjottiin turvapaikkaa. Vainoja paenneita ei piiloteltu ullakoilla tai metsissä, vaan heille annettiin paikalliset vaatteet ja nimet, ja heitä kohdeltiin perheenjäseninä.
Nykytilanteessa besan toteuttaminen pakolaisten suhteen on haasteellista. Albania on pieni ja köyhä maa, josta myös paetaan. Maan pääministeri on kuitenkin ilmaissut halunsa auttaa Syyriasta pakenevia yhteistyössä muiden Euroopan maiden kanssa. Sittemmin varakkaampien maiden asenteet ovat kovettaneet myös Albanian poliittisen kannan: ”Meiltä puuttuvat edellytykset, voima ja innostus maailman pelastamiseksi muiden sulkiessa rajansa.”
