Rajat auki Albaniassa?

Albaniassa vie­raan­va­rai­suus maja­paik­kaa etsiviä muu­ka­lai­sia kohtaan on tärkeä osa vuo­si­sa­to­ja vanhaa käy­tös­koo­dia. Besa merkitsee luot­ta­mus­ta, lupauksen pitämistä ja kun­nia­sa­naa, ja sitä pidetään alba­nia­lai­suu­den tärkeänä piirteenä. Käytöskoodin mukaan maja­paik­ka on tar­jot­ta­va jos sitä pyydetään, ja vanha sanonta kuuluu: “ennen kuin talo kuuluu omis­ta­jal­le, se kuuluu Jumalalle ja vieraalle.” Perinteisesti mat­ka­lai­nen tai turvaa hakeva saattoi koputtaa minkä tahansa talon ovelle, ja omis­ta­jal­la oli aina yli­mää­räi­nen sänky valmiina yllättäen saapuvia vieraita varten.

Vieraan majoit­ta­mi­nen on sekä vel­vol­li­suus että kunnia. Kosovon sodan aikaan 1990-luvulla alba­nia­lai­set hakivat pako­lais­lei­reis­tä kotei­hin­sa Serbiasta paenneita perheitä. Lisäksi Albania oli ainoa Euroopan maista, joissa oli toisen maa­il­man­so­dan jälkeen suurempi juu­ta­lai­nen väestö kuin ennen sotaa. Maassa asuneet juu­ta­lai­set pyrittiin pelas­ta­maan, ja yli kahdelle tuhan­nel­le rajojen yli tulleelle tar­jot­tiin tur­va­paik­kaa. Vainoja paenneita ei pii­lo­tel­tu ulla­koil­la tai metsissä, vaan heille annettiin pai­kal­li­set vaatteet ja nimet, ja heitä koh­del­tiin per­heen­jä­se­ni­nä.

Nykytilanteessa besan toteut­ta­mi­nen pako­lais­ten suhteen on haas­teel­lis­ta. Albania on pieni ja köyhä maa, josta myös paetaan. Maan pää­mi­nis­te­ri on kuitenkin ilmaissut halunsa auttaa Syyriasta pakenevia yhteis­työs­sä muiden Euroopan maiden kanssa. Sittemmin varak­kaam­pien maiden asenteet ovat kovet­ta­neet myös Albanian poliit­ti­sen kannan: “Meiltä puuttuvat edel­ly­tyk­set, voima ja innostus maailman pelas­ta­mi­sek­si muiden sulkiessa rajansa.”

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Arkielämällä on taipumus kerryttää tavaroita huomaamattomasti kotien erilaisiin säilytystiloihin. Tavarapaljoudet paljastuvat piiloistaan vasta, kun jokin häiritsevä tapahtuma, kuten muutto, pakottaa ne esille. Muuttaminen pakottaa kohtaamaan koteihin kertyneitä tavaroita lajittelemalla, pakkaamalla, kantamalla ja sijoittelemalla uudelleen. Muuton katkoksessa jokainen esine joutuu arvioinnin kohteeksi, kun muuttajat miettivät, millaisten tavaroiden kanssa elämää halutaan jatkaa uudessa asunnossa. Näissä pienimuotoisissa kriiseissä suhde esineisiin tulee esiin arkipäiväisyyden sumusta.

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.

Kun yhdysvaltalaiset lähiöiden asukit sunnuntaisin leikkaavat pihanurmikkoaan, ei kyse ole mistä tahansa puuhastelusta, vaan tärkeän statussymbolin huoltamisesta. Vuosikymmenien ajan huoliteltu nurmikenttä on viestittänyt tärkeiden arvojen kunnioittamisesta: naapurivelvoitteista, yhteisöön kuulumisesta ja ulkoilmaelämän arvostuksesta, sekä tietenkin nurmikon omistajan hyvinvoinnista.