Millaiset tekijät ylläpitävät Suomen kantaväestön ja romanien välistä kulttuurista muuria? Tätä pohti tiistaina 11.4. esitetty Arman Pohjantähden alla. Romanit ovat maamme syrjityimpiä vähemmistöjä. Miksi heidän yhteiskunnallinen asemansa on niin heikko?
Suomen romaneilla on haasteita etenkin työelämän saralla. Jokainen on kuullut vitsailuja romanien innokkuudesta työntekoon. Pohdittaessa asiaa antropologisesta näkökulmasta juuri työ saattaa olla se tekijä, joka ylläpitää etäisyyttä kantaväestön ja romanien välillä. Ero ei kuitenkaan välttämättä liity ahkeruuteen, kuten yleensä kuvitellaan, vaan romanien ja valtavirran toisistaan poikkeaviin käsityksiin työn olemuksesta ja elämässä tarvittavista taidoista.
Eräs suurimmista romaneita koskevista ennakkoluuloista on mielikuva heistä laiskoina työntekijöinä. Armanin haastatteleman Mertsi Ärlingin mukaan romanit ovat aina olleet kovia tekemään työtä ison perheen elättämiseksi – “ehkei sellasta kellokorttityötä, mutta kuitenkin työtä”. Myös ohjelmassa esiintyneen Miriam Schwartzin mielestä romanien vähäisyys “oikeilla, virallisilla työpaikoilla” on johtanut kuvitelmaan, etteivät he laiskuuttaan halua tehdä töitä.
Suomalaisessa kulttuurissa palkkatyölle annetaan valtava painoarvo. Sotien jälkeen tehty työ nähdään kansakuntamme menestystarinan kulmakivenä. Tämä voimakas tietynlaisen työn eetos rajaa monia työn muotoja hyväksytyn mallin ulkopuolelle ja marginalisoi perinteisestä palkkatyömallista poikkeavien töiden tekijöitä. Tämä näkyy esimerkiksi sosiaaliturvan joustamattomuudessa nykytyön tarpeisiin. Satunnaiset keikkatyöt tai kotona tehty työ kirvoittavat yhä helposti kommentteja “oikeisiin töihin” menosta. Kun suomalainen tutustuu uuteen ihmiseen, on yksi ensimmäisistä tiedusteluista “missä olet töissä?”
Suomen Romanifoorumin mukaan romaneiden perinteisiä toimeentulon lähteitä ovat olleet käsityöammatit ja hevosten hoito. Elanto on usein taattu myös musiikilla ja taiteilla, ja kotona tehtävä työ on edelleen tärkeää. Yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen näyttäytyvätkin dokumentissa romanikulttuurin parhaina puolina. Naisen työpanos on kantaväestöä paljon tyypillisemmin kotityötä, joka jää yhteiskunnassamme vähälle huomiolle ja arvostukselle.
Kotitöillä, lasten kasvatuksella ja luovalla työllä on suuri merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille. Niiden matala arvostus kertoo yhteiskunnan arvopohjasta laajemminkin. Perinteinen palkkatyö on työmaailman murroksen myötä yhä harvemman pääasiallinen toimeentulon muoto.
Suomalaisen yhteiskunnan jäsenyydessä ehkä keskeisimmällä sijalla on silti yhä “kunnon työpaikka” ja “rehti työnteko”. Jos yksilön tai ryhmän käsitys työstä poikkeaa tästä kulttuurisesta perinteestä, onko edes mahdollista olla yhteiskuntamme tasavertainen ja täysivaltainen jäsen? Esimerkiksi maahanmuuttajaan, jolla on työpaikka Suomessa, suhtaudutaan merkittävästi suopeammin kuin vielä töitä etsivään.
Romaneiden kohtaama syrjintä voikin selittyä osaltaan sillä, että työ edustaa heille eri asiaa kuin kantaväestölle. Romanikulttuurissa perhe on palkkatyötä keskeisempi arvo, mikä luo vastakkainasettelua valtakulttuurin arvoihin nähden.
AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla -dokumenttisarjaa ja kirjoittaa viikottain antropologisia kommentaareja jaksoissa käsiteltyihin aiheisiin.
Lue myös Marko Stenroosin artikkeli romanien pukeutumiskulttuurista:
http://www.antroblogi.fi/2015/10/kaikki-tuntevat-romanit-vai-tuntevatko/
