Delfiinien kanssa kalassa

Ihmisten ja vil­lie­läin­ten väliset vas­ta­vuo­roi­set suhteet ovat yleinen satujen ja tari­noi­den aihe. Joissakin yhtei­söis­sä ne ovat myös olen­nai­nen osa joka­päi­väis­tä elämää. Esimerkiksi bra­si­lia­lai­ses­sa Lagunan kylässä on kalas­tet­tu del­fii­nien kanssa 1800-luvun puo­li­vä­lis­tä lähtien.

Sameassa laguu­nis­sa on mah­do­ton­ta nähdä kaloja, joten pai­kal­li­set kalas­ta­jat luottavat ran­ta­ve­des­sä pyörivien pul­lo­kuo­no­del­fii­nien näkö­ais­tiin. Kun delfiinit ovat pai­kan­ta­neet kala­par­ven, kalas­ta­jat menevät jonossa ran­ta­ve­teen verk­ko­jen­sa kanssa. 

Seuraa erään­lai­nen lajien­vä­li­nen rituaali, jossa yhdestä kahteen delfiiniä asettuu muutaman metrin päähän kalas­ta­jis­ta kellumaan veden pinnalle. Pian yksi del­fii­neis­tä sukeltaa, kadoten ulapalle. Muutaman sekunnin kuluttua se ilmestyy jälleen näkyviin, tällä kertaa uiden suoraan kalas­ta­jia kohti. Juuri oikealla hetkellä kalas­ta­jat heittävät verkkonsa ja delfiini väistää ajaen kala­par­ven ansaan. Koko kuvio saattaa toistua useiden tuntien ajan, jolloin kalas­ta­jat pääsevät kiskomaan ylös jopa kymmenien kilojen saaliita del­fii­nien her­ku­tel­les­sa par­vis­taan eksy­neil­lä yksilöillä.

Yhteistyöhön ei liity suo­ra­nai­sia kou­lu­tus­toi­men­pi­tei­tä, sillä kalas­ta­jat eivät halua häiritä del­fii­nien käyt­täy­ty­mis­tä esi­mer­kik­si antamalla palk­kioi­ta. Sen sijaan sekä delfiinit että kalas­ta­jat ovat ope­tel­leet lukemaan toistensa välisiä viestejä vuo­si­kym­men­ten ajan, välittäen tiedon jäl­ki­pol­vil­le. Monet kalas­ta­jat tun­nis­ta­vat­kin yksit­täi­set delfiinit, ja muistavat useiden yksi­löi­den äidin­puo­lei­sen sukupuun.

  1. Pryor, K. et al. 1990. A Dolphin-Human Fishing Cooperative in Brazil. Marine Mammal Science 6(1): 77 – 82

Kirjoittaja

Eemi Nordström, VTK, on pro gradu -tutkielmaansa työstävä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Häntä kiehtoo erityisesti ihmisen ja muiden elävien olentojen välinen vuorovaikutus.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luomakunnan vartijat ‑elokuva keskustelee ihmisyyttä ja ympäristöä koskettavista muutoksista itäisessä Afrikassa. Tutkijoiden ja ympäristönsuojelijoiden ollessa huolissaan suurten nisäkkäiden sukupuutosta ja fossiilien suojelemisesta, paikalliset daasanach-paimentolaiset huolehtivat toimeentulostaan, sosiaalisista suhteistaan sekä maasta ja vedestä. Kohtaamisissa erilaiset luontosuhteet ravistelevat käsityksiä luonnosta mutta luovat myös vuoropuhelun mahdollisuuksia.

Tšernobylin suojavyöhyke muodostettiin toukokuussa 1986, ydinvoimalan nelosreaktorin räjähdyksen jälkeen. Nyt se on hetkessä muuttunut kehittyvästä turistikohteesta turvallisuusuhaksi. Ydinvoiman uhat ja mahdollisuudet näyttäytyvät hyvin eri tavoin sodan kuin rauhan aikana. Kulttuuriperinnöllinen tutkimus suojavyöhykkeestä valottaa turismin merkitystä ydinvoiman mielikuvien tuottajana.