Delfiinien kanssa kalassa

Ihmisten ja vil­lie­läin­ten väliset vas­ta­vuo­roi­set suhteet ovat yleinen satujen ja tari­noi­den aihe. Joissakin yhtei­söis­sä ne ovat myös olen­nai­nen osa joka­päi­väis­tä elämää. Esimerkiksi bra­si­lia­lai­ses­sa Lagunan kylässä on kalas­tet­tu del­fii­nien kanssa 1800-luvun puo­li­vä­lis­tä lähtien.

Sameassa laguu­nis­sa on mah­do­ton­ta nähdä kaloja, joten pai­kal­li­set kalas­ta­jat luottavat ran­ta­ve­des­sä pyörivien pul­lo­kuo­no­del­fii­nien näkö­ais­tiin. Kun delfiinit ovat pai­kan­ta­neet kala­par­ven, kalas­ta­jat menevät jonossa ran­ta­ve­teen verk­ko­jen­sa kanssa.

Seuraa erään­lai­nen lajien­vä­li­nen rituaali, jossa yhdestä kahteen delfiiniä asettuu muutaman metrin päähän kalas­ta­jis­ta kellumaan veden pinnalle. Pian yksi del­fii­neis­tä sukeltaa, kadoten ulapalle. Muutaman sekunnin kuluttua se ilmestyy jälleen näkyviin, tällä kertaa uiden suoraan kalas­ta­jia kohti. Juuri oikealla hetkellä kalas­ta­jat heittävät verkkonsa ja delfiini väistää ajaen kala­par­ven ansaan. Koko kuvio saattaa toistua useiden tuntien ajan, jolloin kalas­ta­jat pääsevät kiskomaan ylös jopa kymmenien kilojen saaliita del­fii­nien her­ku­tel­les­sa par­vis­taan eksy­neil­lä yksi­löil­lä.

Yhteistyöhön ei liity suo­ra­nai­sia kou­lu­tus­toi­men­pi­tei­tä, sillä kalas­ta­jat eivät halua häiritä del­fii­nien käyt­täy­ty­mis­tä esi­mer­kik­si antamalla palk­kioi­ta. Sen sijaan sekä delfiinit että kalas­ta­jat ovat ope­tel­leet lukemaan toistensa välisiä viestejä vuo­si­kym­men­ten ajan, välittäen tiedon jäl­ki­pol­vil­le. Monet kalas­ta­jat tun­nis­ta­vat­kin yksit­täi­set delfiinit, ja muistavat useiden yksi­löi­den äidin­puo­lei­sen sukupuun.

  1. Pryor, K. et al. 1990. A Dolphin-Human Fishing Cooperative in Brazil. Marine Mammal Science 6(1): 77 – 82

Kirjoittaja

Eemi Nordström, VTK, on pro gradu -tutkielmaansa työstävä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Häntä kiehtoo erityisesti ihmisen ja muiden elävien olentojen välinen vuorovaikutus.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Intialle kuuluvalla Pohjois-Sentinelin saarella asuva kansa on päässyt otsikoihin saarella luvatta vierailleen yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan tapon vuoksi. Pohjois-Sentinelin asukkaat kuuluvat maailman yhä harvemmaksi käyviin populaatioihin, jotka eivät ole jatkuvissa läheisissä vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisryhmien kanssa. Uutisointi aiheesta on korostanut saarelaisten eristäytyneisyyttä ja “alkukantaisuutta”.

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.