Palvelumuotoilusta ura antropologille?

Palvelumuotoilijaksi päätyy ihmisiä monen­lai­sis­ta kou­lu­tus­taus­tois­ta. Kolme tärkeintä omi­nai­suut­ta ovat ana­lyyt­ti­syys, ymmärrys ihmisten käyt­täy­ty­mi­ses­tä sekä lii­ke­toi­min­nas­ta. Palvelumuotoilutoimisto Palmun Johannes Hirvonsalon mukaan haluttua työvoimaa ovat esi­mer­kik­si etno­gra­fit, kult­tuu­riant­ro­po­lo­git ja muut huma­nis­tit, kuten myös yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jät kuten sosio­lo­git, sosi­aa­lip­sy­ko­lo­git ja psy­ko­lo­git. Artikkeli julkaistu Helsingin Sanomissa 21.9.2017.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa. Kirjoittajat ovat antropologeja ja oman alansa ammattilaisia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomi on maailman onnellisin maa. Täällä on rauhallista, turvallista, leppoisaa ja terveellistä. Miksi meitä silti keljuttaa? Olemme ykkösiä, mutta silti on vietävä roskat ulos ja Netflixin hyvät sarjat on jo nähty. Ja mikä ärsyttävintä, töihin on raahauduttava jokainen arkiaamu. Töitä pitää tehdä, itseä kehittää ja yhteiskuntaa edistää. Ja kiireellä. Ikään kuin elämän tarkoitus olisi selvinnyt – ja se olisi jatkuva kehitys.

Taide ei sanonnan mukaan tunne rajoja – vaan taitaapa tuntea sittenkin. Suomessa kulttuuripolitiikalla ohjataan luovan kentän mahdollisuuksia tarjota taide- ja kulttuurikokemuksia. Ilman valtion, kuntien ja apurahoja myöntävien instituutioiden rahoitusta taide-elämykset jäisivät ehkä kokematta. Kulttuuripolitiikan rakenteita, ongelmia ja kehityskohtia tutkitaan muun muassa Cuporella, joka on kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus. Kävimme haastattelemassa Cuporen projektitutkijaa ja antropologi Sirene Karria ja kysyimme, millaisten kysymysten kanssa kulttuuripolitiikan tutkimuksessa painitaan.

Istun beirutilaisessa kahvilassa ja minua turhauttaa. Kirjoitan tutkimusprojektini rahoittajalle vuosiraporttia, vaikka mieleni tekisi jo mennä suomalaisten tutkijatuttujeni kanssa sovitulle kaljalle. Naputan raportin viimeiset sanat valmiiksi ja kuuntelen sivukorvalla, kuinka viereisen pöydän kolmekymppiset beirutilaiset puhuvat espressojen äärellä Libanonin arabian ja englannin sekoituksella siitä, missä journaalissa saisivat julkaistua erään heistä kirjoittaman antropologisen artikkelin. Mietin keskeyttäisinkö heidän keskustelunsa ottamalla kantaa aiheeseen. Lähetän kuitenkin vain raporttini sähköpostitse projektihallintaan, suljen tietokoneen ja lähden kahvilasta tallustamaan baariin kaupunginosan toiselle laidalle. Tätäkö on kenttätyö? Kävellessäni mielessäni pyörii, että teen nyt varmasti jotain väärin.

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön työttömyysturvan aktiivimalli. Monien työttömien jo ennestään heikkoa taloudellista tilannetta heikentävä aktiivimalli on saanut osakseen kovaa kritiikkiä sekä poliittiselta oppositiolta että työttömiltä itseltään. Aktiivimallin käyttöönotto on osoitus valtavirran uusklassisen taloustieteen korostuneesta asemasta politiikanteon apuvälineenä. Myös muilla yhteiskuntatieteillä, kuten esimerkiksi antropologialla, voisi olla nykyistä enemmän annettavaa pohdittaessa politiikan suuntaviivoja.